Warkauden Lehti: Tosi suomalaista

Warkauden Lehti: Sirpa Ylönen: Tosi suomalaista 12.6.2011

Perussuomalaisten vaalivoitto sai aikaan kummallisen ilmiön. Olipa puolueen virallinen kanta mikä hyvänsä, osa kansalaisista on tulkinnut tilanteen niin, että rasismi on yllättäen ikään kuin sallittua. Ainakin, jos käyttää oikeista sanoja, kuten maahanmuuttaja tai turvapaikanhakija tai elintasopakolainen, ja varoo poliittisesti erityisen epäkorrekteja ilmaisuja.

Olen hieman hämmentyneenä seurannut, miten tähän asti ihan rauhalliset ja asialliset ihmiset ovat nyt yhtäkkiä kauheasti mieltä maahanmuutosta - varsinkin ne, joiden elämää se ei millään tavalla kosketa.

Harva näistä mielipiteenlaukojista edes tuntee yhtään muualta Suomeen muuttanutta. Tai no, ehkä lähipitserian kaverit.

Osa kommenteista on ollut vähintäänkin ristiriitaisia. Samassa lauseessa saatetaan todeta, että tulevat tänne elämään meidän sosiaaliturvalla eivätkä välitä tehdä töitä, ja että vievät meidän työt. Niin siis kumpi näistä on pahempi juttu, ja mikä sitten oikein kelpaisi?

Ikään kuin osa suomalaisista haluaisi lyödä rajan kiinni ja elää täällä ihan vain keskenään. Olla omissa oloissaan turvassa kaikelta muulta maailmalta. Ei vaikutteita, eikä varsinkaan ihmisiä muualta.

Tosiasiassa Suomi ei koskaan ole ollut erityinen umpio, eikä sellainen elämä ole nykyisin käytännössä mahdollista. Tuntuu hieman koomiselta kailottaa yhden kotimaan puolesta, kun elämme koko ajan keskellä ulkomailta virtaavia tavaroita ja elintarvikkeita. Osan valmistus on viety Suomesta muualle, osaa ei ole meillä koskaan tehtykään.

Kun tavarat ja raha liikkuvat rajojen yli, liikkuvat ihmisetkin. Ovat aina liikkuneet, kumpaankin suuntaan. On yhtä yksisilmäistä väittää, että meidän ongelmamme johtuisivat maahanmuuttajista kuin sinisilmäisesti väittää, että maahanmuutto ei aiheuta minkäänlaisia ongelmia.

Tämä umpio-Suomen kaipuu tuo mieleen vanhan vitsin suomalaisesta piiloleikistä. Siinähän suomalainen juo pullon viinaa ja menee kaappiin miettimään, missä hän mahtaa olla ja kuka ehkä on piilossa. Ai niin, ei sieltä kaapistakaan oikein enää passaisi tulla ulos.

Annanpa pienen esimerkin nykypäivän suomalaisuudesta.

Tosi suomalainen mies päräyttää japanilaisella autollaan huoltoasemalle tankkaamaan Lähi-Idästä pumpatusta öljystä tehtyä bensaa. Kun auto on ruokittu, mies marssii huoltoaseman kauppaan ja ostaa tanskalaisesta sianlihasta valmistettua makkaraa ja saksalaisen panimoyrityksen omistaman panimon tekemää olutta.

Kotona mies potkaisee Kiinassa valmistetut lenkkarinsa jalastaan ja heittää Thaimaassa kasaan kursitun Suomi-lippiksensä hattuhyllylle. Makkara lämpenee japanilaisvalmisteisessa mikroaaltouunissa, oluet menevät jäähtymään italialaiseen jääkaappiin.

Mies marssii kiinalaiselle lautaselle katetun iltapalansa kanssa olohuoneeseen, venyttelee Vietnamissa ommeltujen farkkujensa vyötäröä, suoristaa Etelä-Koreassa tehtyä t-paitaansa, istahtaa ruotsalaisesta huonekaluliikkeestä ostettuun nojatuoliinsa ja avaa saksalaisen televisionsa katsoakseen amerikkalaista toimintaelokuvaa.

Mies puristaa Puolassa valmistettua sinappia makkaralleen. Keittiössä Kauko-Idässä valmistettu kahvinkeitin ruplattelee jälkiruoaksi kupillista Keniassa poimittua kahvia.

Jossain vaiheessa iltaa unkarilaisvalmisteinen kännykkä pirahtaa ja kaveri soittaa. Keskustelu kääntyy siihen, miten holtitonta on suomalainen maahanmuuttopolitiikka.

Jospa pyöräytettäisiin porukalla muutama yleisöosastokirjoitus japanilaisella tietokoneella sanomalehteen. Joka on painettu ruotsalaiselle paperille.

Tosi suomalaista.