Suomen.laki.com: Vesa Heikkinen: Syrjintä erityiskohteluna

Suomen.laki.com: Vesa Heikkinen: Syrjintä erityiskohteluna 15.6.2011

Suomen laki ei tunne lauseketta positiivinen syrjintä. Pelkkä syrjintä kyllä on lakikieltä: esimerkiksi tasa-arvolaissa on useita syrjintäpykäliä, ja perustuslain perusteluissakin puhutaan syrjintäkiellosta.

Julkisuudessa positiivinen syrjintä on jostain syystä näyttäytynyt ikään kuin lakiterminä. Erityisesti poliittisessa keskustelussa se on rinnastettu rasismiin. On jopa annettu ymmärtää, että positiivinen syrjintä on perustuslain ja muunkin lainsäädännön vastaista. On puhuttu enemmistöjen sortamisesta ja vähemmistöjen suosimisesta.

Positiivinen syrjintä on hyvä esimerkki kielenkäytöstä, joka ei ole läpinäkyvää. Sumeutensa vuoksi lauseke on käyttökelpoinen monenlaisissa kielipeleissä.

Syrjintä on tietysti syrjiä-verbin johdos. Joku syrjii jotakuta toista. Kun verbistä tehdään substantiivi, vältytään sanomasta, kuka syrjii ja ketä. Syrjimisen prosessista tulee ikään kuin olio, jota voidaan määritellä ja joka voi toimia itsenäisesti. Sopii kysyä, missä on syrjinnän ihminen! Asiaa ei helpota, kun syrjinnän eteen pannaan hankala määrite positiivinen.

Moni ihmettelee, miten syrjintä – perusnegatiivinen asia – voisi olla positiivista. He tulkitsevat, että positiivisessa on kyse nimenomaan puhujan asenteesta (”hyvä, että syrjitään”) eikä esimerkiksi syrjinnän luokittelemisesta kahteen lajiin (”positiivinen syrjintä” ja ”muunlainen syrjintä”).

"Mitä se sellainen positiivinen syrjintä sitten oikeasti tarkoittaa?" on minultakin kysytty. Olen vastannut neuvottomana, että riippuu tekstistä.

Yhden mielestä kyse on milloin kenenkin suosimisesta, jonkinlaisesta käänteisestä syrjinnästä: esimerkiksi vääränkielisten, maahanmuuttajien, työttömien ja lapsiperheiden hyysäämisestä enemmistön kustannuksella. Toisten mielestä kyse on tasa-arvon vaarantamisesta: kaikkien pitää olla samalla viivalla. Kolmannen mielestä positiivinen syrjintä on humaanissa yhteiskunnassa välttämättömyys: heikoimpia pitää avittaa, ja heidän avuntarpeensa pitää ottaa huomioon myös lakeja säädettäessä.

Jos halutaan lakikirjan vastaus kysymykseen positiivisen syrjinnän merkityksistä, kannattanee avata yhdenvertaisuuslaki. Siinä puhutaan positiivisesta erityiskohtelusta, ja todennäköistä on, että yleiskielessä käytettävä positiivinen syrjintä juontuu sieltä. Erään asiantuntijan mukaan positiivinen syrjintä on suorastaan lakikielen positiivisen erityiskohtelun puhekielinen muoto.

Positiivinen erityiskohtelu mainitaan yhdenvertaisuuslain seitsemännen pykälän viimeisessä momentissa. Pykälän otsikko on "Erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteet". Siinä todetaan muun muassa, että yhdenvertaisuuslailla ei estetä sellaisia erityistoimenpiteitä, joiden tavoitteena on ”tosiasiallisen yhdenvertaisuuden saavuttaminen – – syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäisemiseksi tai lievittämiseksi”.

Väännelläänpä lain kirjainta miten päin tahansa, lain henki ja laajemminkin lainsäädännön henki on se, että erilaisten vähemmistöjen asema pitää sivistyneessä yhteiskunnassa ottaa läpäisevästi huomioon. Mielestäni on lievää törkeämpää harhaanjohtamista vedota syrjintää ehkäisevään lainsäädäntöön silloin, kun pyritään oikeuttamaan vahvemman valtaa.

Erilaisten vähemmistöjen erityiskohtelun lopettamista kannattavat ilmeisesti ne, joiden mielestä jokainen on oman onnensa seppä. Keskusteluissa positiivisesta syrjinnästä politikoidaan ja taistellaan vallasta. Tuohon valtataisteluun sopii hyvin merkitysten muljauttelu ihmisyyden harmailla alueilla.

Kirjoittaja on suomen kielen dosentti ja tietokirjailija.