Aamulehti: Maahanmuuttajanuoret oppivat suomea jalitsutreeneissä

Aamulehti: Maahanmuuttajanuoret oppivat suomea jalitsutreeneissä 16.6.2011

Kölvi: Toiminta tarjoaa murrosikäisille pakolaispojille tekemistä ja apua arjen ongelmissa

Yksi kantaa isoa vesikanisteria, toisilla on palloja ja frisbee. Kaikki ryntäilevät kuumaa asvalttitietä pitkin kohti Litukan hiekkaista jalkapallokenttää.

Välillä joku poikaporukasta lauleskelee ja kysyy suuntaa.

- Eikö me nyt olla Somaliassa, Ismail Luqman huikkaa.

Tukahduttavan kuuma kesäpäivä tuntuu varsin afrikkalaiselta. Aika moni pojista on somalialainen, tosin mukana on maahanmuuttajia myös Afganistanista, Lähi-idästä ja Yhdysvalloista. Litukan kentällä alkaa kölviläisten kesän ensimmäinen jalkapallovuoro.

Haaveena jalkapalloura

Kölvin monikulttuurinen poikatoiminta tukee Tampereella asuvia, murrosikäisinä maahan saapuneita maahanmuuttajapoikia. Suurin osa pojista on pakolaistaustaisia. Käytössä on niin kutsuttu pallometodi, eli jalkapallon ja muiden harrasteiden avulla pojat saadaan houkuteltua osallistumaan Kölvin toimintaan ja purkamaan vaikeita asioita. Moni Kölvin jalkapallovuorolla palloilun Suomessa aloittanut jatkaa jalkapalloilua urheiluseuroissa.

Somaliasta tulleet Ismail Luqman,15, ja Abdi Cisman, 16, pelaavat TKT:n B2-junnuissa.

Afganistanista kotoisin oleva Hadi Quasimi, 15, pelaa TKT:n B1-junnuissa.

- Suomessa ei pelata ihan maailman tasolla. Olisi hienoa päästä tulevaisuudessa lempijoukkueeseeni Manchester Unitediin, siellä maksettaisiin palkkaakin, Abdi haaveilee.

Pallo pyörii hiekkakentällä vaivattoman oloisesti. Yksi juoksee pallon perässä kauluspaitaan ja farkkuihin pukeutuneena. Ketään ei jätetä pelin ulkopuolelle.

- Me ollaan sankareita kaikki, joku lauleskelee.

Takaisin kotiin jos sota loppuu

Vaikeinta uudessa maassa on ollut suomen kielen oppiminen. Siihen pojat ovat saaneet arvokasta apua Kölvi-toiminnasta. Täällä Abdi, Abdul Qadir ja Ismail puhuvat toisilleen suomea, vaikka somalin puhumistakaan ei ole kielletty. Välillä kaverukset tosin yrittävät huijata ohjaaja Suvi Autiosaarta, että sydän on somaliksi beer. Se tarkoittaa oikeasti maksaa. Sydän on somaliksi wadna.

- Oho, niinkö se menikin, Ismail korjaa pilke silmäkulmassa.

Somaliaa tai somalia ei ole leikinlaskusta huolimatta unohdettu. Pojat kertovat haluavansa muuttaa takaisin entiseen kotimaahansa, jos tilanne siellä rauhoittuu. Somaliasta on ikävä sukulaisia ja ystäviä. Mikä Somaliassa on parasta?

- Siellä on ystävällisiä ihmisiä, jotka hyväksyvät erilaisuuden, Abdi sanoo.

Kaikkien suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin ei ole ollut hyväksyvää. Ismailin veli Abdul Gadir Luqman aloitti ensin yläasteen Tammerkoskella, mutta rasistiset kommentit ihonväristä ja kotimaasta saivat vaihtamaan koulua.

- Niistä rasisteista en tykkää. Muuten Suomi on tosi kiva maa, Abdul sanoo.

- Ei voi elää peläten rasisteja, ei ne mua kiinnosta, Ismail kertoo.

- Me ollaan uussuomalaisia, jolle Jumala on antanut kaiken rusketuksen, kuuluu jostain poikaporukan keskeltä.

Ne vanhasuomalaiset ruskettavat nahkaansa tummemmaksi viereisellä nurmikentällä.

Pojat nimeävät itsensä somalialais-suomalaisiksi.

Opintiellä halutaan jatkaa

Kölviläisten haaveet ovat samanlaisia kuin muidenkin yläasteikäisten poikien, vaikka tavallista useampi haaveilee jalkapallotähteydestä. Pojat haluavat opiskella lisää, lukiossa tai ammattikoulussa. Kaikkien lempiaineita ovat matikka ja liikunta. Suurin osa on tavallisella luokalla, ja läksyjen tekoon saa apua aina tarvittaessa Kölvistä.

- Haluaisin ammatikseni olla poliisi, Hadi Qasimi kertoo.

Hadi ei halua palata Afganistaniin, koska siellä ei ole enää ketään tuttuja. Hän muutti Suomeen kaksi vuotta sitten äitinsä ja isänsä kanssa.

- Kieli on välillä vähän hankalaa, mutta kyllä minä pärjään, Hadi sanoo.

Hadin silmät seuraavat tiukasti pelikentän tapahtumia, käsi pyyhkii otsalta hikeä.

- Saako jo mennä pelaamaan?

Talviharrastukset eivät nappaa

Pelistä pidetään tunnin jälkeen juomatauko. Kaikki käyvät isolle oranssille viltille juomaan vettä. Helteessä nautiskelijoista on helppo arvata, mikä Suomessa on heidän mielestään ikävintä.

- Talvi, ne kolmenkymmenen asteen pakkaset, Abdul Qadir tuhahtaa.

Kölviläiset ovat käyneet luistelemassa ja hiihtämässä, mutta poikien ykköslajina säilyi jalkapallo. Liikuntaharrastusten lisäksi Abdi tykkää laulamisesta. Toiset suostuttelevat Abdia antamaan laulunäytteen.

- Kun yhesti laulat noiden kuullen, niin aina ne jaksaa kiusata tästä, Abdi sanoo.

Vänkäämisestä huolimatta räppäysnäytettä ei tänään kuulla. Pallopeli jatkuu taas, ja paikalle tulee koko ajan lisää toisiaan iloisesti tervehtiviä kölviläisiä. Litukan kentän laidalta näyttää, että pelaamassa on kaveriporukka, ei byrokraattien eheyttämis- ja kotouttamisryhmä.

- Heippa vaan Morjestelu-lehti, hiekkakentältä kaikuu.