Pakolaisapu: Pakolaispäivän kohtaamiset avasivat silmiä 22.6.2011
Maailman pakolaispäivää vietettiin maanantaina 20. kesäkuuta Helsingin Narinkkatorilla. Monisatapäinen yleisö sai nauttia kesäisessä säässä niin teatterista, musiikista kuin teestäkin. Päivän tärkein viesti oli kuitenkin maailman 44 miljoonan pakolaisen muistaminen.
YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n Pohjoismaiden ja Baltian aluetoimiston johtaja Hans ten Feld muistutti, että pakolaisista valtaosa on kehitysmaissa.
”Emme voi ajatella täällä niin, että hoidamme ensin omat asiat kuntoon ja vasta sitten autamme apua tarvitsevia”, ten Feld sanoi ja muistutti, että Suomen naapurimaat kantavat suuremman vastuun maailman pakolaisista. Esimerkiksi Ruotsi ottaa yli kaksi kertaa enemmän kiintiöpakolaisia vastaan.
”On hienoa, että Suomi vastaanottaa 750 kiintiöpakolaista vuodessa, mutta enempäänkin voisi olla mahdollisuuksia.”
Evakkotausta auttaa ymmärtämään
Karjalan evakko Timo tuli Narinkkatorin tapahtumaan, koska Pakolaispäivä koskettaa häntä myös henkilökohtaisesti. Hän joutui lähtemään Karjalasta alle vuoden ikäisenä perheensä kanssa. Sisarukset lähetettiin myöhemmin sotalapsina Ruotsiin, mutta nuorimmainen sai jäädä äidin luokse kotiin.
Monet asiat ovat muuttuneet vuosien aikana. Nykypäivän pakolaisuudessa tulisi Timon mielestä huomioida myös paluumuutto.
”Pakolaiset tuntevat itsensä helposti juurettomiksi, joten paluumuuton tukeminen on tärkeää, kun sen aika koittaa”, hän sanoo.
Pakolaiset pääsivät ääneen
Irakin pakolainen Sirwa Farik osallistui Kohtaa pakolainen -teltan juttelutuokioon. Teltassa tarjoiltiin kahvia ja teetä, ja kävijöillä oli mahdollisuus keskustella pakolaistaustaisten ihmisten kanssa.
”Tulin tänne, koska haluan kertoa, miltä tuntuu olla pakolainen ja joutua lähtemään omasta maasta”, Sirwa Farik sanoi.
”Pakolaiset joutuvat luopumaan kaikesta: perheestä, kielestä, kulttuurista, ja tulevat paikkaan, jossa eivät tunne ketään. Minulla oli alussa todella vaikeaa, mutta kielen oppiminen auttoi sopeutumaan”, yksitoista vuotta Suomessa asunut Farik kertoi.
Farik ei koe Suomen ilmapiirin muuttuneen maahanmuuttovastaisemmaksi.
”Päinvastoin, monet asiat ovat kehittyneet meille pakolaisille suotuisampaan suuntaan. Kotouttamis-palvelut ovat paremmalla tolalla kuin kymmenen vuotta sitten, mutta onhan niissä myös aina parannettavaa. Niin kauan kuin sodat maailmassa jatkuvat, pakolaisia tulee Suomeen, ja heidät pitää osata ottaa vastaan”, Farik toteaa.
Turvapaikanhakijat päiväretkellä
Kallion vastaanottokeskuksen sosiaaliohjaaja Virpi Eloranta lähti viettämään Pakolaispäivää turvapaikanhakijoiden kanssa.
”Olen vähän pettynyt helsinkiläisiin – näin tärkeään tapahtumaanhan pitäisi osallistua 500 000 ihmistä!” Eloranta sanoi. ”On surullista, että täällä ollaan niin suvaitsemattomia turvapaikanhakijoita kohtaan.”
Eloranta kehui Kohtaa pakolainen -teltan ideaa toimivaksi.
”Ihmisten pitäisi avata silmänsä ja kohdata pakolaiset ja turvapaikanhakijat vertaisinaan. Ongelmat eivät poistu katsomalla toiseen suuntaan. Meillä on tilaa ja jaettavaa, kyllä tänne mahtuu.”
Paleface: Hyvän puolesta pahaa vastaan
Pakolaispäivän vetonaula oli korvauksetta esiintynyt Paleface. Artisti otti kantaa turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten puolesta: Suomella olisi varaa nostaa pakolaiskiintiötä nykyisestä 750 ylöspäin.
Palefacen mukaan suvaitsemattomuus on nostanut Suomessa päätään.
”Vaikka puhutaan maahanmuuttokriittisyydestä, kyse on muukalaisvastaisuudesta kauniimmassa paketissa”, Paleface sanoi. Hän uskoo enemmistön suomalaisista olevan kriitikkoja vastaan, ja siksi Pakolaispäivän kaltaisia tapahtumia on tärkeä viettää.
”Saamme olla kiitollisia siitä, että meillä on rauha ja sananvapaus. Voisimme välillä yrittää eläytyä sellaisten ihmisten asemaan, jossa ihmisoikeuksien toteutuminen ei ole itsestäänselvyys”, Paleface sanoo.
Palefacen mukaan suomalaisilla ja tämän päivän pakolaisilla on paljon yhteistä.
”Eihän siitä ole niin pitkä aika, kun me suomalaiset jouduimme lähtemään evakkoon Karjalasta”, hän muistuttaa.
”Walk a mile in my shoes”, Paleface lähetti terveisiä maailmalle Pakolaispäivänä. ”Katsellaan ympärillemme ja asetutaan toisten kenkiin.”