Husein Muhammed: Maahanmuuttorealismia keskusteluun

Husein Muhammed: Maahanmuuttorealismia keskusteluun 20.6.2011

Kun keväällä 2010 Vihreät pyysivät minua ehdolle eduskuntavaaleihin, epäröin jonkin aikaa, koska olimme saamassa lapsen kesällä ja halusin keskittää kaiken työltäni liikenevän ajan perheeseeni. Vaimoni tuki kuitenkin ehdokkuuttani.

Olen ollut jo pitkään politiikassa, aiemmin SDP:ssä ja vuodesta 2008 Vihreissä. Jo opis-keluaikana olin ylioppilaskunnan edustajistossa. Minulle on ollut myös luottamustehtäviä niin kunnallisissa elimissä kuin esimerkiksi Länsi-Helsingin Vihreiden hallituksessa. Olin myös 2008 kunnallisvaaleissa ehdokkaana. Lisäksi olen ollut aktiivinen lukuisissa kansa-laisjärjestöissä. Olisin kuitenkin pitänyt vielä liian aikaisena ehdokkuuttani eduskunta-vaaleissa, ellei ilmapiiri olisi miltei pakottanut asettumaan ehdolle vaaleissa: vaaleista näytti tulevan vahvasti maahanmuuttoaiheiset vaalit.

Keskustelijoita niin maahanmuuton ja maahanmuuttajien puolesta kuin heitä vastaankin ilmaantui joka päivä. Eri näkökantojen kannattajat olivat kuitenkin kaivautuneet syvälle omiin poteroihinsa. Osapuolet eivät puhuneet toistensa kanssa tai edes toisiaan vastaan, vaan toistensa ohi. Niin kutsuttujen maahanmuuttokriitikoiden mielestä maahanmuutto tarkoittaisi käytännössä Suomen ja suomalaisuuden tuhoa. Maahanmuuttajaystävällisinä esiintynyt osapuoli taas tuntui kiistävän, että maahanmuuttoon liittyisi minkäänlaisia ongelmia.

Maahanmuuttokeskustelijoina olivat käytännössä yksinomaan valtaväestöön kuuluvat poliitikot, tutkijat ja aktivistit. Keskustelussa vallitsi joko maahanmuuttoidealismi tai maa-hanmuuttohysteria. Molemmille osapuolille maahanmuuttajien arjen todellisuus näytti olevan kovin vierasta. Tähän keskusteluun halusin tuoda maahanmuuttorealismia: Maahan-muuttajat eivät uhkaa suomalaista kulttuuria, mutta on myös sinisilmäisyyttä kiistää, että ainakin osaa maahanmuuttajista uhkaa syrjäytyminen esimerkiksi kielitaidottomuuden, korkean työttömyyden ja rasististen kokemusten vuoksi.

Vaadin vaaliohjelmassani humaania ja hyödyttävää maahanmuuttopolitiikkaa. Suoma-laisten ja maahanmuuttajien vastakkainasettelu ei ole Suomelle eduksi; Suomi tarvitsee maahanmuuttajia ja maahanmuuttajat Suomea. Maahanmuuttajat ovat velvollisia oppimaan suomea, noudattamaan Suomen lakia ja kunnioittamaan suomalaista kulttuuria. Vastaa-vasti maahanmuuttajilla pitää olla oikeus ja mahdollisuus saada kieli-, kulttuuri- ja laki-opetusta. Yhteiskunnan on suvaittava monenlaisia elämäntapoja niin suomalaisille kuin maahanmuuttajillekin, mutta lain on oltava kaikille sama - myös käytännössä.

Asetin itselleni kolme vaalitavoitetta: Ensiksi puolustaa niitä, joista puhutaan paljon, mutta jotka eivät itse pääse ääneen: maahanmuuttajista, varsinkin niistä, jotka eivät ole vielä saaneet oleskelulupaa ja joilla ei ole kielitaitoa, toiseksi saada maahanmuuttajat kiinnos-tumaan Suomen yhteiskunnallisista ja poliittisista asioista ja äänestämään - vaikka sitten muita kuin minua ja kolmanneksi päästä eduskuntaan.

Pidin todennäköisenä sitä, että pääsen puhumaan maahanmuuttopolitiikasta ja näin myös kävi. Arvioin haasteelliseksi saada maahanmuuttajia kiinnostumaan politiikasta, mutta arvioni osoittautui onneksi osittain vääräksi. Realistina pidin epärealistisena pääsyä eduskuntaan, ja tältä osin arvioin oikein.

Valitettavasti tälläkään kertaa ei päässyt yhtään maahanmuuttajaa eduskuntaan, vaikka useampikin oli hyvin lähellä läpimenoa. Osin ongelmana oli äänien hajaantuminen, mutta ehkä vieläkin suurempi ongelma on maahanmuuttajataustaisten ehdokkaiden poliittinen lyhytjänteisyys: vain harvalla on ollut esimerkiksi kunnallistason luottamustehtäviä ennen kuin asettuu ehdolle eduskuntavaaleissa. Lisäksi vaalien välissä ei osallistuta politiikkaan: harva on enää vaalien jälkeen ottanut kantaa yhteiskunnallisiin asioihin esimerkiksi blogi-kirjoituksilla. Tästä huolimatta moni on myös seuraavissa vaaleissa ehdolla.

En osaa vielä sanoa, asetunko toistekin ehdolle. Mutta olen jo vaalien jälkeen kirjoittanut taas ajankohtaisista yhteiskunnallisista asioista, ja aion jatkaa. Pidän tätä välttämättömänä varsinkin sen vuoksi, että eduskuntaan pääsi niin moni avoimen maahanmuuttajavastainen. Sen sijaan yksikään nykyisistä kansanedustajista ei ole profiloitunut maahanmuuttajien puolustajana.