Journalisti: Me ja he

Journalisti: Me ja he 20.6.2011

Lehdet leimaavat tai glorifioivat maahanmuuttajia, sanoo tutkija Camilla Haavisto.

Miten maahanmuuttajia käsitellään Suomen mediassa?

Uutisointi on usein kielteistä ja leimaavaa. Maahanmuuttajista kertovissa jutuissa lähteenä ovat usein viranomaiset. Lisäksi menestyneistä maahanmuuttajista on tehty myönteisiä henkilöjuttuja, joissa glorifioidaan työ- tai opiskelupaikan saaneita.

Mitä ryhmää käsitellään kielteisimmin?

Venäläisistä kirjoitettiin todella negatiivisesti 2000-luvun alussa ja heihin yhdistettiin usein rikollisuus ja prostituutio. Myös somaleista kirjoitettiin kielteisesti. Mutta esimerkiksi kiinalaisten maahanmuutto on kasvava ilmiö, josta ei juuri ole tehty juttuja.

Millaisina maahanmuuttajat pitävät heistä tehtyjä juttuja?

He ovat todella pettyneitä. Esimerkiksi bosnialaissyntyiset naiset arvostelivat sitä, että mediassa islam yhdistetään jatkuvasti pääasiassa terrorismiin ja arabimaihin.

Miten kantasuomalaiset näkevät asian?

Heidän mielestään median pitäisi puhua maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista niiden oikeilla nimillä. Tutkimuksessa he sanoivat tietävänsä, etteivät kaikki somalit ole rikollisia, vaikka somaleista uutisointi on usein kielteistä. Kuitenkin heidän puhuessaan somaleista tuli esiin ennakkoluuloja, kuten se, etteivät somalit halua tehdä töitä. Uutisointi vaikuttaa yksilöiden mielipiteisiin maahanmuuttajista, etenkin kun omia kontakteja ei ole.

Miten lehtikirjoittelu on muuttunut vuosien varrella?

1990-luvun alussa keskustelu oli kärjistynyttä. Silloin sanottiin suoraan, ettei tiettyjä ryhmiä haluta Suomeen. Asenne kuitenkin muuttui, ja pian tilalle tuli poliittinen korrektius. Suurin muutos tapahtui vuoden 2008 kuntavaalien yhteydessä, kun poliittisesta korrektiudesta tuli kirosana. Silloin perussuomalaiset ja muut poliitikot alkoivat ottaa maahanmuuttoon kantaa ja aihe alkoi politisoitua.

Millaista se on nykyään?

Sävy on muuttunut tiukemmaksi ja maahanmuuttajavastaiset äänet ovat päässeet esiin. Kirjoittelu on myös periaatteellisempaa, ja maahanmuutto yhdistetään esimerkiksi hyvinvointivaltion rapautumiseen. Ennen ei puhuttu suoraan esimerkiksi maahanmuuton kustannuksista. 1990-luvun lopussa tehtiin aihetta eksotisoivaa journalismia, nykyään sitä näkee vain harvoin. Maahanmuuttajataustaiset pääsevät nykyään ääneen aiempaa useammin.

Miksi maahanmuuttajat ovat toimittajille niin vaikea aihe?

Varsinkin nykyään tilanne on uudenlainen, kun maahanmuuttokriitikoille on annettu lisää sananvaltaa ja aihe on politisoitunut. Keskustelu on kahtiajakautunutta ja maahanmuutosta on vaikea kirjoittaa neutraalisti tai leimaamatta maahanmuuttajia. Se on nuorallakävelyä.

Millainen on onnistunutta maahanmuuttajauutisointia?

Kirjoittajan ei pitäisi tehdä jakoa meihin ja heihin. Toimittajat voisivat myös olla kriittisempiä viranomaistietoja kohtaan, ja maahanmuuttajataustaiset toimittajat voisivat tuoda kirjoitteluun uusia näkökulmia.


Miten tutkimuksesi on otettu vastaan?

Aina kun tutkija puhuu maahanmuutosta julkisesti, tulee sähköpostiin pieniä yllätyksiä. Osa palautteesta on täysin asiatonta, mutta olen saanut myös asiallista palautetta, joka on herättänyt uusia ajatuksia.

Tutkimus

Väitöskirja: Conditionally One of ”Us”. Camilla Haavisto tutki väitöskirjassaan yli 1 700 maahanmuuttajiin liittyvää juttua Hufvudstadsbladetissa, Vasabladetissa, Helsingin Sanomissa, Iltalehdessä ja Ilta-Sanomissa 1999 – 2007.
Hän haastatteli myös lukijoita.

Kahtiajako: Sanomalehtien kirjoittelu oli kahtalaista: kielteistä, maahanmuuttajia leimaavaa ja myönteistä, heidän menestystään alleviivaavaa.

Tutkija: Camilla Haavisto on työskennellyt tutkijana Helsingin yliopiston Social- och kommunalhögskolanissa vuodesta 2002. Aiemmin hän on ollut toimittajana Ylellä.