Helsingin Sanomat, vieraskynä: Emma Bonino: Moninaisuus tekee Euroopasta vahvemman 16.6.2011
“Living together": Council of Europe Eminent Persons' report (pdf)
Euroopan on kyettävä jälleen yhdistämään kaksi identiteettinsä perustaa – vapaus ja moninaisuus.
Euroopan yli pohjoisesta etelään hyökyvät niin suuret yhteiskunnallisten ja poliittisten muutosten aallot, että maanosamme perimmäiset periaatteet ovat joutumassa kyseenalaisiksi. Moninaisuus on ollut kautta historian myönteisellä tavalla olennainen osa Eurooppaa, mutta nyt sitä on alettu pitää uhkana.
Muutoksen merkit ovat selvät: suvaitsemattomuus ja fanaattisuus sekä populististen ja muukalaisvihamielisten puolueiden suosio on lisääntynyt, yhteiskunnallista asemaa tai oikeuksia vailla olevien siirtolaisten määrä on kasvanut ennätyksellisen suureksi, yhteiskuntaan on syntynyt muusta yhteisöstä eristäytyneitä "rinnakkaisyhteisöjä", yksilönvapauksia on tukahdutettu, ja demokratiat ovat ajautuneet kriisiin.
Tilanteen vakavuuden vuoksi otin viime heinäkuussa vastaan Euroopan neuvoston pääsihteerin Thorbjørn Jaglandin kutsun liittyä yhdeksän eurooppalaisen vaikuttajan ryhmään (The Group of Eminent Persons), jonka vetäjäksi tuli Saksan entinen ulkoministeri Joschka Fischer. Saimme tehtäväksi laatia raportin siitä, kuinka vapaus ja moninaisuus – kaksi eurooppalaisen identiteetin keskeistä piirrettä – voidaan yhdistää 2000-luvulla. Työn tulokset julkistettiin toukokuussa.
Haluamme tarjota vaihtoehdon populismin kasvulle ja näyttää suuntaa kohti nykyistä vahvempaa ja itsevarmempaa Eurooppaa, joka hyväksyy moninaisuuden.
Jos ihmisten on mahdollista olla afrikkalais-amerikkalaisia tai italialais-amerikkalaisia, mikseivät eurooppalaiset voisi samalla tavoin olla englantilais-aasialaisia, italialais-afrikkalaisia tai vaikkapa euro-välimerellisiä.
Eurooppa voi menestyä, jos se hyväksyy kansalaisikseen kaikki asukkaat uskontoon, kulttuuriin tai etniseen taustaan katsomatta. Muualta tulleiden on kaikkien demokratiassa elävien tavoin sitouduttava noudattamaan lakeja ja tunnustettava, ettei mikään uskonnollinen tai kulttuurinen ajattelutapa ole hyväksyttävä syy niiden rikkomiseen.
Ehdotamme raportissamme "moninaisuuden käsikirjaa", joka sisältää 17 ohjenuoraa poliittisille johtajille, lainsäätäjille ja kansalaisaktivisteille. Perustaksi tarvitaan yksimielisyyttä siitä, että lait koskevat kaikkia. Samalla on varmistettava, että lakien sisältö tunnetaan.
Vähemmistöihin kuuluvien yhtäläisten mahdollisuuksien takaamiseksi tarvitaan erityistoimia.
Ilmaisunvapautta on voitava puolustaa aina, eikä sitä saa rajoittaa vetoamalla väkivaltaisen tai uhkaavan käytöksen hillitsemiseen. On kuitenkin tärkeää, ettemme aliarvioi julkisten mielenilmausten vaikutusta silloin, kun ne ruokkivat maahanmuuttajiin tai vähemmistöihin kohdistuvia ennakkoluuloja.
Jotta nämä periaatteet siirtyisivät käytäntöön, Euroopan neuvoston jäsenmaiden tulisi myöntää kansalaisuuteen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet mahdollisimman monelle maahanmuuttajalle. Välitavoitteena kaikille ulkomaalaisille asukkaille voitaisiin antaa äänioikeus asuinmaansa hallinnollisissa vaaleissa.
Tarvitaan ponnistuksia, jotta maahanmuuttajiin kohdistuvia stereotypioita saadaan purettua ja työvoimatarpeista annetaan nykyistä totuudenmukaisempi kuva.
Väestöennusteet osoittavat, että ilman maahanmuuttoa Euroopan väestö pienenee ja vanhenee. EU:n komissio arvioi, että seuraavien 50 vuoden aikana aktiivinen väestö supistuu unionin 27 jäsenmaassa yhteensä noin sadalla miljoonalla, vaikka samaan aikaan kokonaisväestö kasvaa.
Raportissa ei kyseenalaisteta tarvetta rajoittaa siirtolaisvirtoja vaan korostetaan pikemminkin sitä, että siirtolaisille ja turvapaikan saaneille on taattava tasapuolinen ja inhimillinen kohtelu.
Suurin häpeän aihe on Euroopan isoimman vähemmistöryhmän, romanien, asema. Romaneja arvioidaan olevan noin 10–12 miljoonaa. Toisin kuin muut vähemmistöt, he eivät ole tulleet tänne vastikään, vaan selvästi suurin osa heistä on Euroopan maiden kansalaisia.
Romanit erottaa valtaväestöstä se, että heidät on suljettu yhteiskunnan ulkopuolelle. Koulutus- ja tulotilastoissa he ovat yhteiskunnallisen portaikon alimmalla tasolla jokaisessa Euroopan maassa. Mitään muuta väestöryhmää ei syrjitä vastaavalla tavalla, eikä yksikään maa voi ylpeillä romaniensa kohtelulla.
Se, mitä me eurooppalaiset mieluusti kutsumme "arvoiksemme", unohtuu alituiseen romanien kohtelussa. Italian sisäministeri äityi peräti valittamaan, ettei useimpia romaneja voida mitenkään karkottaa, koska "monilla heistä on Italian kansalaisuus ja oikeus pysyä maassa, eikä sille mahdeta mitään".
Italia ei ole ainoa maa, jossa törmää integroinnille kielteiseen ja jopa rasistiseen tai muukalaisvihamieliseen politiikkaan. Tilanne on sama kaikkialla Euroopassa. Tämä suuntaus on vaarallinen, ja se on saatava käännettyä niin kauan kuin se vielä on mahdollista.
Sen vuoksi Euroopan neuvoston ja EU:n tulisi kehittää maahanmuuttopolitiikkaa yhdessä. Ne voisivat myös kääntyä Euroopan itänaapureiden sekä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan puoleen, jotta myös näille tarjoutuisi mielekäs mahdollisuus osallistua eurooppalaisiin instituutioihin ja sopimuksiin. Näin Euroopasta voitaisiin tehdä nykyistä parempi paikka.
Emma Bonino
Kirjoittaja on Italian senaatin varapuhemies ja Euroopan neuvoston arvovaltaisten henkilöiden ryhmän jäsen