Aikalainen: Tyhmää kansaa valistetaan

Aikalainen: Tyhmää kansaa valistetaan 10.6.2011

Mediakulttuurin professori löytää persujen suosiosta vasemmiston heikkoutta ja identiteettipolitiikan nousua

Perussuomalaisten nousun syynä on vasemmiston heikkous ja kyvyttömyys miettiä identiteettipolitiikan kannalta esimerkiksi maahanmuuttoa. Näin arvioi Tampereen yliopiston mediakulttuurin professori Mikko Lehtonen kevään eduskuntavaalitulosta.

– Taas kerran suomalainen sivistyneistö ja virkakoneisto ajattelevat, että kansanvalistuksellahan nämä asiat tässä hoituvat. Ajatellaan että eihän tässä ole mitään hätää eikä mitään ristiriitoja. Kun vanhaa kunnon valistusta jatketaan ja tyhmää kansaa valistetaan, niin kyllä se siitä suttaantuu.

Perussuomalaisten nousua ruokki Lehtosen mukaan myös se, että perinteinen poliittinen eliitti tietyin osin myötäili heitä.

– Jos vaikka demarit eivät olisi lähteneet niin selvästi kulkemaan siihen suuntaan vaan olisivat sanoneet, että meillä on tietyt oikeusvaltion periaatteet ja tietty hyvinvointivaltion traditio, niin se olisi voinut tehdä jotain tälle ilmiölle. Kyllä tässä vanha poliittinen eliitti saa katsoa peiliin.

Politiikka ymmärretään entistä enemmän erilaisiin yhteisöihin kuulumisen kautta. Se luo tilaa identiteettipolitiikalle, josta perussuomalaisten kannatuksen nousu on hyvä esimerkki.

– Talous kolonisoi politiikan niin, ettei ole jäänyt vaihtoehtoja. Identiteettipolitiikka on yksi ainoista alueista, jolla ajatellaan voitavan tehdä jotakin sille, miten me tulee määritellyksi, Lehtonen sanoo.

Pelko ja viha tunnetilana

Lehtoselle ja hänen kaltaisilleen monikulttuurisuus merkitsee rikkautta, mutta perussuomalaisten kannattajille uhkaa.

– Tutkimusten mukaan kaikki eurooppalaisten oikeistopopulististen puolueiden kannattajat tuppaavat olemaan globaalistumisen nettohäviäjiä. Siihen on jokin syy.

Lehtosen mukaan Suomessa ei ole oikeasti mietitty sitä, että maahanmuutto on hankala asia ja siihen liittyy aitoja intressiristiriitoja. On ihmisiä, jotka voivat syystä kokea maahanmuuton vaarantavan omat etunsa.

– Poliittinen eliitti ei ole osannut asettua tähän ns. kansan kyytiin, Lehtonen sanoo.

Identiteettipolitiikan yksi ulottuvuus on se, että politiikka affektivoituu eli tunneperäistyy. Lehtonen muistelee Oulusta perussuomalaisten kansanedustajaksi valitun Olli Immosen lausuneen, että puolue vastustaa maahanmuuttoa, koska se heikentää suomalaisten työllisyyttä. Heti perään Immonen kuitenkin kertoi, että työperäistä maahanmuuttoa puolue ei vastusta.

– Tämä kaikki oli yhdessä virkkeessä, eikä kukaan kiinnittänyt huomiota siihen, millä argumentaation tasolla tässä liikutaan. Affektio eli tietty tunnetila oli ilmeisesti riittävä peruste lausumalle. Tässä tapauksessa se on kai pelko ja viha, Lehtonen sanoo.

Persuista puhutaan kuin maahanmuuttajista

Perussuomalaisten kannattajat ovat tutkimusten mukaan suhteellisen hyvin koulutettuja ja pääasiassa miehiä.

– Tähän liittyy myös sukupuolipolitiikka. Tässä on eliitti versus rahvas, luokkapoliittinen ulottuvuus, mutta tässä on myös sukupuolipoliittinen ulottuvuus, joka tulee persujen miesvaltaisuudesta.

Kun vihreiden peruskannattajat ovat 20–35 -vuotiaita koulutettuja naisia, niin persujen peruskannattaja on samanikäinen kouluttamaton mies.

– Persujen kannattajia hyvin harvoin puhutellaan mediassa positiivisessa mielessä. He ovat aina joitain toisia ja aina ongelma. Tässä mielessä he muistuttavat paljon sitä, miten maahanmuuttajista puhutaan. Siinä meillä on kaksi toiseutettua tahoa. Ei mikään ihme, että alkaa hatuttaa, jos ei voi koskaan esiintyä mitenkään positiivisessa valossa missään.

Perussuomalaisten kannatuksen kasvu oli itse itseään ruokkiva ilmiö, joka ei Lehtosen mielestä olisi toteutunut ilman nykyaikaista mediaa.

– Smp:n voitto vuoden 1970 vaaleissa oli yllätys, koska ei silloin vielä eletty tässä tilanteessa, että kaikki kirjataan gallupeihin 15 minuutin välein. Jos vuonna 1970 olisi ollut samanlainen reaaliaikainen gallup koko ajan menossa, voi olla että se voitto olisi silloinkin ollut jotain tämmöistä luokkaa.

Yhteiskunnan repeäminen jatkuu

Lehtonen muistelee ruotsalaisen sosiologi Göran Therbornin sanoneen jo 20 vuotta sitten, että yhteiskunnan muutoksessa kaksi kolmannesta pärjää hyvin mutta yksi kolmannes syrjäytyy. Suomen kehitys on mennyt juuri tähän suuntaan.

– Sikarikkaat ovat rikastuneet, mutta myös keskiluokka on pärjännyt hyvin verrattuna tähän uuteen alaluokkaan.

Tuloerojen kasvusta ja syrjäytymisestä seuraa yhteiskunnan repeäminen. Se voi Lehtosen mukaan selittää nykyistä henkistä ilmastoa, jossa kaikista ei enää pidetä huolta.

Suomalainen yhteiskunta on jakautunut Lehtosen mukaan kolmeen blokkiin, joita ovat uusliberaalit globalistit, hyvinvointivaltion perinnön puolustajat ja kolmantena uusnationalistit.

Ensimmäinen ja kolmas ryhmä asettuvat vastakkain siten, että äsken julkistettu maabrändivaltuuskunnan raportti edustaa globaalia uusliberalismia ja perussuomalaisuus uusnationalismia.

– Maabrändivaltuuskunnan raportissa ei puhuta mistään empiirisesti olemassa olevasta Suomesta. Brändäys on keino, jolla yritetään rakentaa jotakin. Se on puheenvuoro siitä, millainen Suomen ja suomalaisten pitäisi olla. Tässä olemme heti kulttuurisen valtakamppailun ytimessä, kellä on oikeus sanoa ja mikä on toivottavaa.

Mistä se tulee, että alamme uskoa johonkin yhteiseen asiaan?

– Sen eteen on tehty ihan hemmetisti töitä. Minunkin suvussani on monessa polvessa kansakoulunopettajia. Kansakoulu oli loistava nimi sille laitokselle, koska siinä eliitti kouli itselleen kansan. Tai ainakin yritti. Suuret talkoot olivat 150 vuotta käynnissä. Nyt itselläni ja kollegoillani on vuorossa fennomanian purkutalkoot, koska ei niillä eväillä voi ymmärtää, mitä nyt globaalistuvassa maailmassa tapahtuu.

Kansalaisuuden käsite on yhä kaiken takana, vaikka nyt puhutaankin usein kuluttajuudesta.

– Meitä puhutellaan enemmän ja enemmän kuluttajina. Kuluttaja on kuin Aku Ankka, että heti mulle kaikki tänne nyt. Kuluttaja ajattelee itseään aina eikä ajattele huomista. Samaan aikaan meidän odotetaan olevan rationaalisia kansalaisia, tällaisia Roope Ankkoja, jotka kasaavat aarretta, miettivät laajemmin ja pidemmälle.

Ahdistus väheni jääkiekkovoitossa

Kesken hallitusneuvotteluiden kansakunta koki isänmaallisen innostuksen hetken, kun Suomen jääkiekkojoukkue voitti maailmanmestaruuden. Lehtonen vitsailee, että nyt päättäjät voisivat iskeä pöytään ankaran kuristuslinjan ilman, että kukaan huomaisi mitään.

Monikulttuurisuuden tutkija Mikko Lehtonen katsoi jääkiekon loppuottelun mutta ei lähtenyt torille juhlimaan keskellä yötä.

Mitä joukkuetta kannatit?

– Ruotsalaisempaa näistä kahdesta joukkueesta. Kun meillä on Paradise Oskar ja ei-ahdistunut jääkiekkojoukkue, niin mehän olemme muuttumassa ruotsalaisiksi. Siis tyypit eivät hyytyneet viimeisessä erässä. Näinhän ruotsalaisten on odotettu toimivan.

Lehtonen havaitsi, että kulttuuri on muuttunut vuoden 1995 jääkiekkovoitosta.

– Talvisotaa ja Porilaisten marssia ei esiintynyt enää niin kauheasti. Kyllä tässä sukupolvenvaihdoksen myötä jonkinlainen ahdistuksen väheneminen on tapahtunut.