Pauli Vahtera: Ratkaisu Somaliaan

Pauli Vahtera: Ratkaisu Somaliaan 11.8.2011

Somaliaan saadaan rauha yksinkertaisin toimenpitein. Ensin maa jaetaan kolmeen osaan, Somalimaahan, Puntlandiin (Puntmaa) ja varsinaiseen Somaliaan. Tätähän on aina sanottu, että klaanien ja kansojen rajat unohdettiin kun siirtomaaherrat piirsivät viivottimella valloittamiensa alueiden rajoja. Korjataan nämä vääryydet.

Somalimaa onkin käytännössä eronnut Somaliasta, sitä ei vielä ole tunnustettu kansainvälisesti. Somalimaata ja Puntlandia ei tarvitse paljon auttaa, koska niissä asuu fiksuja kansalaisia, jotka pärjäävät omillaan.

Varsinais-Somalian (Etelä-Somalia) somalialaiset saarretaan kuukauden varoitusajalla eroon muista valtioista. Sinne ei viedä ruokaa eikä mitään muutakaan apua ennenkuin maassa aseet ovat vaienneet. Kun sotaiset klaanit ovat laskeneet aseensa, maahan viedään afrikkalaisten omat rauhanturvajoukot keräämään aseet ja pitämään maa rauhallisena.

Lisäksi länsimaat yhdessä tekevät päätöksen, etteivät ne ota vastaan Somaliasta enää muita kuin vainottuja ihmisiä, jotka saavat turvapaikan. Oleskelulupia ei enää myönnettäisi eikä perheenyhdistämisiä tehtäisi. Vuonna 2010 Suomeen tulleista somaleista kuusi sai turvapaikan. Kaikki muut 647 Suomeen jäädä saanutta eivät olleet oikeutettuja turvapaikkaan. Lisäksi maahan hyväksyttiin perheenyhdistämisen kautta viime vuonna 481 Somalian kansalaista. Luku on vääristynyt, koska yhdistämishakemusten käsittely on pahasti ruuhkautunut. Maahanmuuttovirastossa on käsittelyssä 6300 somalin yhdistämishakemukset.

Taloudellista tukea

Sodan jäljiltä raunioina olevaa maata rasittaa kuivuus. Maassa oleva nälänhätä on paha juuri sen takia, ettei vuosikymmeniä jatkunut sota ole mahdollistanut maatalouden ja varastojen kehittämistä kuivuutta kestäviksi. Nykyisen nälänhädän pahimpia alueita ovat Etiopian ja Kenian raja-alueet eli tässä kolmen maan jaossa eteläinen Somalia.

Somalialle annettaisiin taloudellista apua, johon rahat saataisiin säästämällä sosiaaliturvasta ja kotouttamisen aiheuttamista menoista. Yksi työttömäksi jäävä ja sosiaaliturvan varassa elävä maahanmuuttaja aiheuttaa elinaikanaan miljoonan euron kustannukset, jolla rahamäärällä saataisiin Somaliassa valtavia uudistuksia koko kansaa varten. Yhden lapsen kouluvuosi maksaa Somaliassa noin 10 euroa. Jos lapsi käy koulua 8 vuotta, yhden perheenyhdistetyn kuluilla voidaan rahoittaa 12.000 lapsen peruskoulutus kokonaan.

Taloudellisen avun ehtona on, että hallintoa valvotaan tiukasti YK:n tai Afrikan Unionin toimesta. Lisäehtona on korruption kitkeminen.

Maihin tulisi siirtymäkaudeksi Afrikan Unionin käskyvallassa olevat rauhanturvajoukot. Länsimaiset rauhanturvaajat voisivat olla avustavina neuvonantajina, mutta vastuu joukoista on afrikkalaisilla itsellään. Mallia otettaisiin Sudanista, jossa UNAMID (United Nations African Union Mission in Darfur) oli Yhdistyneiden kansakuntien ja Afrikan unionin yhteinen rauhanturvaoperaatio. Mukana oli useita Afrikan maita.

Somalia on luonnonvaroiltaan rikas maa. Ulkomaiset yritykset saavat tulla maahan hyödyntämään rikkauksia valvottuina siten, etteivät ne voi siirtää voittoja veroparatiiseihin. Voitot jätetään Somaliaan vientitulleilla ja raaka-aineveroilla. Tämä tulisi olemaan vaikein asia toteuttaa, minkä vuoksi uudistus tulisi viedä läpi kaikkiin Afrikan maihin onnistuakseen.

Kehittyvien maiden valuuttakursseja voidaan korjata 20-50 % tai kaikille Afrikasta vietäville tuotteille voidaan määrätä YK:n toimesta suuret vientitullit. Näin afrikkalaiset saavat oikeudenmukaisemman hinnan omista luonnonvaroistaan ja tuotteistaan ja he voivat ostaa halvemmalla tarvitsemiaan länsimaisia tuotteita. Myös meille suomalaisille on rehellisempää maksaa oikea hinta kuin antaa köyhäinapua.

Länsimaissa koulutuksen saaneita somaleja tuetaan palaamaan kotimaahansa rakentamaan omaa maataan. Se vauhdittaa kolmen Somali-maan jälleenrakentamista ja kehittymistä hyviksi maiksi elää. Monet Suomen somaleista ovat huippuosaajia, joten heistä olisi valtaisa apu kolmen uuden maan jälleenrakentamisessa. Terveydenhoitoalalla pätevöityneistä lääkäreistä ja sairaanhoitajista saataisiin suurta apua ihmisille. Kieliongelmia ei olisi, mikä olisi vastassa jos lääkärit ilman rajoja menisivät maahan.

Sodan jatkaminen omillaan tai jälleenrakennus yhteisesti

Somalialaisille annetaan kaksi vaihtoehtoa. He voivat jatkaa nykyistä elämäänsä keskenään sotien ilman länsimaista apua. Tai he voivat rauhassa rakentaa omaa maataan siten, että länsimaat tukevat jälleenrakentamista. Koulutus, terveydenhuolto ja infrastruktuurin kehittäminen herättäisivät somalit itsekin miettimään millaisen yhteiskunnan he haluavat.

Merirosvous saadaan loppumaan helposti. Kun rosvojahti saapuu, sen laiva ammutaan tuusan nuuskaksi. Merirosvot tuodaan viiden kilometrin päähän Somalian rannikosta ja heille annetaan soutuvene kotimatkaa varten. Mitään oikeudenkäyntejä ei tarvita. Rosvouden lopettaminen ei juurikaan aiheuta kuolemia, koska laivat osataan upottaa niin, että kaikki rosvot voidaan pelastaa merestä. Laivojen menetyksiä ei kannata surra, koska ne ovat joka tapauksessa varastettuja tai verirahoilla ostettuja.

Ei, ei, ei, huutavat monet. Väärin sammutettu. Tuhannet virkamiehet ja maahanmuutosta elävät ihmiset eri maissa huutavat oman tulolähteensä puolesta. Ei heitä rauha Somaliassa kiinnosta, päinvastoin.

Olemme nyt katselleet 23 vuotta tätä touhua. Hullummaksi on vuosi vuodelta mennyt. Jos 23 vuodessa ei saada mitään aikaan, on vikaa enemmän länsimaisissa päättäjissä kuin somaleissa itsessään. Tämä on taas näitä tilanteita, joissa hyvät ihmiset tekevät hyvyydessään pahaa. Kuinka kauan meidän pitäisi odottaa rauhaa, seuraavat 20 vuotta, vaiko pitempään.

Somalia siirtomaavallasta kaaokseen

Somalia oli afrikkalainen siirtomaavaltio, jossa osaa hallitsivat britit ja osaa Italia. Toisen maailmansodan kynnyksellä brittien Somaliassa oli 350.000 asukasta ja Italian hallitsemassa Somaliassa 1.150.000.

Maa itsenäistyi 1960, jolloin se yhdistettiin Somaliaksi. Silloin maassa oli 2,2 miljoonaa asukasta. Ensimmäisen oman kosketukseni maahan sain 1965, jolloin kuuntelin maan radioasemaa ja sen ramadan-ohjelmia mitään niistä tietenkään ymmärtämättä.

Ranskakin oli Somaliassa. Sillä oli pieni alue, josta tuli itsenäinen valtio Djibouti. Maan somalien onneksi Djibouti oli siirtomaana aina vuoteen 1977, jolloin se ei ehtinyt nauttimaan sosialismin onnesta Siad Barren vallan alla.

Monien mielestä siirtomaavalta on kestosyyllinen Afrikan maiden vaikeuksiin. Somalien kohdalla suurempi syyllinen on klaaniyhteiskuntaan tuotu sosialismi.

Somalian sisällissodan kuolleiden määriä viime vuosilta on vaikeaa selvittää. 15 ensimmäisen sotavuoden aikana kuoli noin puoli miljoonaa ihmistä. Eri lähteiden tiedoista arvioin, että nyt vuosittain sodassa kuolisi tuhansia ihmisiä. Jos näin on, voitaisiin tietoa verrata afrikkalaisten liikennekuolemiin, jotka Somalian kokoisessa maassa olisivat suuremmat.

Suomalaisia kuoli II maailmansodassa noin 90.000, venäläisten tappioiksi Suomea vastaan on arvioitu puoli miljoonaa.

Somalian väkiluku kasvaa vuosi vuodelta, vaikka siellä on jatkuva sisällissota ja nälänhätä aika ajoittain ja vaikka somaleja siirtyy koko ajan ulkomaille. Nyt maassa on 9,4 miljoonaa asukasta. Se jakaantuu kolmen maan kesken siten, että Puntlandissa on 3,9 miljoona asukasta, Somalimaassa 3,5 miljoonaa ja eteläisessä Somaliassa 2 miljoonaa.

Suomessa oli 4,4 miljoonaa asukasta vuonna 1960 ja viime vuoden lopussa miljoona enemmän. Suomen väkilukua on vähentänyt suuri muuttoliike Ruotsiin. Suomessa asuu ulkomaalaisia ja Suomen kansalaisuuden saaneita ulkomailta tulleita noin 250.000. Suomessa oli nälänhätä 150 vuotta sitten. Vuosina 1866–1868 kuoli kahdeksan prosenttia Suomen väestöstä. Suomen historiaan verrattuna Somalian nälänhätä ei ole niin suuri katastrofi, etenkin kun sitä ryydittää sisällissota.

Väestönkasvuennusteita on mahdoton luotettavasti tehdä. Ennustamisen vaikeutta kuvaa mm. se, että Somalian väestönkasvuksi on arvioitu 1,6 % vuodessa, mutta sen sisällä olevan rauhallisemman Somalimaan kasvuksi peräti 3,5 %.

Kasvuprosenteilla on olennainen merkitys maiden tulevaisuudelle. Eniten kasvavassa Zimbabwessa 4,3 %:n kasvu johtaa 30 vuodessa väen 3,5-kertaistumiseen kun Somaliassa 1,6 % vain 1,6-kertaistumiseen. Suomen kasvu on 0,08 % eli käytännössä väkiluku pysyy samana. Poliittisilla päätöksillä länsimaissa väestönkasvuun voidaan vaikuttaa olennaisesti maahanmuuton määrää säätelemällä.

Somalit ovat sunnimuslimeja. Somalien osuus kansalaisista on 85 %. Maassa asuu myös bantuja ja arabeja. Somalian kielen lisäksi puhutaan arabiaa, italiaa ja englantia. Eurooppalaiset kielet juontavat juurensa kolonialismiin. Kielitaitoiset kansalaiset antavat hyvän perustan kansainväliselle yhteistyölle.
Somalit ulkomailla

Somalinkielisiä ihmisiä maailmassa on 15-17 miljoonaa, joista yli 9 miljoonaa asuu Somaliassa ja 4,6 miljoonaa Etiopiassa. Keniassa ja Jemenissä on kummassakin vajaa miljoona somalia. Siksi nälänhädän runtelemasta Somaliasta on luontevaa lähteä juuri Etiopiaan ja Keniaan. Entisessä Ranskan Somalimaassa eli Djiboutissa on 350.000 somalia.

Länsimaista somaleja eniten on Iso-Britanniassa (43.000), Kanadassa (38.000), USA:ssa (36.000), Hollannissa (27.000), Ruotsissa (22.000), Tanskassa (17.000) ja Suomessa (viime vuonna 12.985). Italiassa, maan siirtomaaherrassa, somaleja on vain 6000, mikä selittynee sosiaaliturvamenettelyistä. Samasta syystä esimerkiksi Virossa ei asu montaakaan somalia. Adenin lahden takana Arabiemiraateissa on vierastyöläisille tarvetta ja siksi siellä somaleja on 25.000. Saudi-Arabiassa on noin 20.000 somalia. Näissä arabimaissa uskonto, kulttuuri, ilmasto ja kieli on tuttua, joten työperäistä maahanmuuttoa Somaliasta tulee varmaan lisää.

Länsimaihin somaleja on muuttanut vain 200-300.000, mikä on yllättävän vähän kun ajattelee käytyä keskustelua pohjoismaissa. Helsingin, Vantaan ja Turun lähiöissä kulkeva saattaa ajatella muuta.

Somaliankin katastrofin taustalla sosialismi

Maan itsenäistymisen jälkeen johtoon tuli jo 1970 sotahullu Siad Barre. Barre tukeutui Moskovan korttiin ja maan katastrofi valmisteltiin sosialismin ihanteessa. Vuonna 1977 Barre lähti valloittamaan Ogadenin aluetta Etiopiassa. Somalian sisällissota alkoi vuonna 1988. Sodan jakolinja oli selvä, Siad Barre vastaan Siad Barren syrjäyttämistä haluavat.

Kun Barren valta romahti klaanien välisessä valtataistelussa 1991, tuli Moskovasta Suomeen paljon somaleja. He eivät olleet pakolaisia, vaan maan eliittiin kuuluneita Barre-henkisiä ihmisiä, jotka olivat koulutuksessa ja kuka missäkin tehtävässä Neuvostoliitossa.

Maan nimi on sosialismin jäljiltä Somalian Demokraattinen Tasavalta. Nimeen sisältyy parodiaa kuten monen muunkin demokraattisen tasavallan nimeen. Pääkaupunki on Mogadishu.

Somalimaa

Somalimaa on ollut itsenäinen hetken aikaa vuonna 1960 ja maa liittyi vapaaehtoisesti Somaliaan. Liittymisen neuvotelleiden politiikkojen haudoilla varmaan katkerasti kadutaan tehtyä päätöstä.

Maa irtautui Somaliasta 1991 Barren syrjäyttämisen aikaan. Maalla on poliittiset suhteet Etiopiaan, Djiboutiin, Belgiaan, Ranskaan, Ghanaan, Keniaan, Etelä-Afrikkaan, Ruotsiin ja Iso-Britanniaan. Sitä ei kuitenkaan ole tunnustettu itsenäiseksi maaksi. Suomi voisi tehdä sen ensimmäisten mukana ja näin saataisiin Somalian rauhanprosessi liikkeelle. Somalimaan rauhallisuuden takia sieltä tulleet kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat voitaisiin palauttaa, eikä perheenyhdistämisiä hyväksyttäisi.

Maan pääkaupunki on Hargeisa.

Somalimaassa miesten eliniän odote on 50 vuotta ja naisten 55 vuotta. Tässä piilee uusi aikapommi suuren syntyvyyden lisäksi. Kun elinän odote nousee 20 vuodella lähemmäs eurooppalaista tasoa, väkimäärä tulee kasvamaan puolella.

Maassa on merkittäviä luonnonvaroja, jotka ovat toistaiseksi hyödyntämättä. Maan luonnon varoja ovat öljy, kaasu, kipsi, kalkki, kvartsi, ruskohiili, lyijy, kulta ja rikki.

Kalastus ja siihen perustuva teollisuus toisivat maalle vaurautta. Maalla on 1000 kilometriä pitkä rannikko kalarikkauksineen. Afrikka on valtava maanosa. Mittasuhteista kertoo, että Suomen pituus päästä päähän on 1160 km.

Maan ilmasto on paratiisimainen. Kesällä lämpötila on 26 – 32°C ja talvella joulukuussa 15 – 26°C.

Puntland – Puntmaa

Puntland on Somaliaan kuuluva alue koillisessa. Vuonna 1998 alue julistautui autonomiseksi valtioksi. Se ei ole esittänyt halua erota Somaliasta.

Pääkaupunki on Garowe.

Maan 3,9 miljoonasta asukkaasta yli puolet on paimentolaisia. Kalastuksella on suuri merkitys alueella. Rantaviivaa maalla on 1600 km.

Suomen Kuvalehden numerossa 1/2011 Suomi-Puntland-seura ry:n sihteeri Hanad Musse kirjoittaa kuinka Puntlandista Suomeen tulleet somalit ovat loukkaantuneita siitä, että maakuntaa pidetään Suomessa merirosvomaakuntana.

Mussen mukaan Somalimaassa ja Puntlandissa on suhteellisen rauhallista. Maakunnassa on järjestetty somalinaisten yleiskokous ja jalkapalloturnaus. Puntlandin hallitus aikoo järjestää rauhanneuvotteluja Etelä-Somaliassa taisteleville joukoille.
Somalia, Somalimaa ja Puntland kartalla

Somalia jakaantuu moneen osaan. Tässä kuvassa nähdään Somalimaan ja Puntlandin sijainnit. Puntlandilla on paljon rannikkoa. Puntlandista etelään olisi jäljelle jäävä Somalia, joka on erilaisten keskenään taistelevien joukkojen hallussa.

—



Tämän kirjoituksen innoittajana on ollut Helena Erosen blogi . Hulluksi tullut Suomi-neito Kyyniseksi vetää.

Järkeviä ratkaisuja on helppo suunnitella yksin tai pienessä piirissä. Kun neuvotteluihin tulee mukaan kaikenlaista oman edun tavoittelijaa ja valta-asemansa säilyttäjää, ei mistään tule mitään. Joukossa myös tyhmyys tiivistyy kun jokainen vahtii omia etujaan. Mutta jos joskus, niin nyt on tilaisuus, koska kaikki länsimaat USA:ta myöten ovat niin velkaisia, että on pakko tehdä jotain todellisia ratkaisuja, jotta edes oma maa selviäisi.

Sen sijaan, että tämä esitys upotetaan kättelyssä, toivon kommentteja siitä, miten tämä Somalian ratkaisu voitaisiin toteuttaa esittämääni paremmin. Jos joku löytää paremman kokonaisratkaisun, hän voi sen kertoa. Lupaan kirjoittaa kommenttien perusteella uuden ratkaisumallin ja toimittaa sen hallitukselle ja eduskuntaryhmien puheenjohtajille edelleen kehittämistä varten.

____________________________________________

Kommentteja:

Reetta Helander, Pakolaisneuvonta:
Kirjoituksessa on muutama asia vinksallaan.

Vahtera kirjoittaa:
“Oleskelulupia ei enää myönnettäisi eikä perheenyhdistämisiä tehtäisi. Vuonna 2010 Suomeen tulleista somaleista kuusi sai turvapaikan. Kaikki muut 647 Suomeen jäädä saanutta eivät olleet oikeutettuja turvapaikkaan.”

Viime vuonna 509 somalialaiselle turvapaikanhakijalle myönnettiin toissijaista suojelua, jota myönnetään mikäli ihmistä uhkaa kidutus, kuolemanrangaistus tai muu epäinhimillinen kohtelu. Lupa perustuu sekä EU-direktiiviin että YK:n kidutuksen vastaiseen sopimukseen, joihin molempiin Suomi on sitoutunut. Lupakategoriaa ei voi Suomen laista poistaa. Näille ihmisille tulee antaa suojelua ja oleskelulupa. Suomea kuten kaikkia maailman maita sitoo palautuskiellon periaate, jonka mukaan henkilöä ei saa palauttaa maahan, jossa häntä uhkaa epäinhimillinen ja ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Sama periaate koskee myös niitä 128 somalialaistan, jotka saivat viime vuonna humanitaarista suojelua Suomesta.

Toissijaista suojelua on myönnetty mm. miehelle, joka oli useita kertoja pidetettynä ja vangittuna, koska kuului vähemmistöön maassaan. Häntä pahoinpideltiin ja kidutettiin. Hänellä oli uskottavat todisteet vankila-ajastaan ja kidutuksen jälkiä ruumiissaan. Toissijaista suojelua on myönnetty mm. naiselle, jota pahoinpideltiin, koska hän edusti tiettyä ryhmää, hänet joukkoraiskattiin ja raiskaus videokuvattiin. Nainen on pahasti traumatisoitunut.

Perheenyhdistämisestä sen verran, että onhan luonnollista (ja lain mukainen oikeus), että ihminen haluaa elää yhdessä puolisonsa ja lastensa kanssa. Kotoutuminen uuteen yhteiskuntaan tulee moninverroin vaikeammaksi, mikäli joudut elämään erossa perheestäsi ja murehdit heidän tilannettaan sodan ja väkivallan keskellä. Py-prosessi kestää usein yli 4 vuotta. Ajatelkaa, millaista on olla erossa lapsistaan niin pitkään. Ei ole herkkua.


Pauli Vahtera:
Reetta Helanderille

Kysyin samat kysymykset sekä maahanmuuttovirastosta että Pakolaisneuvonnasta. Käytin maahanmuuttovirastosta saamiani tietoja, enkä lähtenyt selvittämään, miksi Pakolaisneuvonnalla on eri numerot. Eihän se asia siitä miksikään muutu.

Reetta Helander on Pakolaisneuvonta ry:n palveluksessa.

Minä ajattelen, että millainen on isä, joka jättää perheensä vuosiksi kotimaahansa, jos siellä on niin kamalaa elää. Suomalainen isä ei ikinä lähtisi pakoon ilman lapsiaan.

Helanderin esimerkeistä sanoisin, että maallikkona ihmettelee, miksei noilla kriteereillä saisi turvapaikkaa. Näitä asioita ei voi ratkaista suremalla jokaista elämän kolhimaa erikseen, vaan pitää miettiä, miten parhaiten autetaan kahta miljoonaa eteläsomalialaista.

Elämä ei ole reilua Suomessakaan. Moni lapsi jää orvoksi eri syistä. Paras ystäväni kuoli muutama viikko häittensä jälkeen. Reetta Helanderin sanoin. Ajatelkaa, millaista on menettää vanhempansa tai aviopuolisonsa.


Reetta Helander, Pakolaisneuvonta:
Nyt et ymmärtänyt kirjoittamaani. Luvuissa ei ole mitään eroa. Kyse on siitä, että ehdotat, että vain varsinaisen turvapaikkaoleskeluluvan (YK:n pakolaissopimuksen mukaan) saaneet saisivat jäädä Suomeen (6 kpl myönnettiin somalialaisille v. 2010). Kun on kuitenkin muitakin lupakategorioita (toissijainen suojelu ja humanitaarinen suojelu), joita myönnetään ja täytyy myöntää. Turvapaikkatilastot löytyvät: http://www.migri.


Pauli Vahtera:
Reetta Helanderille II

En nyt ala kinaamaan luvuista, mutta Reetta Helanderille voin sanoa, että olen koko aikuisikäni saanut elantoni numeroiden pyörittämisestä, joten ei kannattaisi lähteä julkisesti epäilemään numeroymmärrystäni.

Kirjoitukseni oli ehdotus siitä, miten Somalian tilanne ratkaistaan. Silloin on ihan sama, miten nyt toimitaan. On nähty, ettei nykyinen toiminta tuo rauhaa Somaliaan. On tehtävä jotain muuta.

Lakipykälät on ihmisten tekemiä, ja ihmiset voivat ne muuttaa. Eikä ole sellaisia kansainvälisiä sopimuksia, jotka velvoittavat nykyisen kaltaiseen perheiden yhdistämiseen. Jos sellaisia on, ne voidaan purkaa tai jättää noudattamatta.

Kysyn Pakolaisneuvonta ry:ltä. Millaisin toimenpitein se suurella vuosien aikana kertyneellä asiantuntemuksella kehittäisi rauhan saamista Somaliaan.


Sanna Rummakko, Pakolaisneuvonta:
TILASTOISTA: Julkisuudessa esiintyy joskus perheenyhdistämisestä erilaisia lukuja siksi, että myönteisen perheenyhdistämispäätöksen saaneiden määrä vuosittain (tämä luku näkyy Maahanmuuttoviraston oleskelupatilastoista) on eri asia kuin Suomeen faktisesti saapuneiden perheenjäsenten määrä. Py-hakemusten käsittely kestää niin kauan, että osa omaisista ehtii jopa kuolla tai kadota ennen päätöksen saamista.

Migrin tilastojen mukaan vuonna 2010 myönteisen oleskelulupapäätöksen sai Migrin tilastojen mukaan 522 somalialaista, näistä lähes kaikki perhesiteen perusteella. 43 prosenttiin py-hakemuksista tuli kielteinen päätös.

Kun tarkastellaan tilastoja kuntien vastaanottamista maahanmuuttajista, jotka tulivat kansainvälistä suojelua saavien perheenjäseninä, luku on ollut keskimäärin 329 henkilöä vuodessa viimeisen 12 vuoden aikana – ja tämä luku sisältää kaikki kansallisuudet.

Jos järjestön ja Maahanmuuttoviraston luvut ovat erilaisia, se johtuu yksinkertaisesti siitä että kyseessä on eri tilastot.

Eilisessä A-studiossa oli kiinnostava juttu somalialaisesta nuoresta, jolta islamistiterroristit katkaisivat käden ja jalan kun tämä kieltäytyi liittymästä riveihinsä. Poika sai kiintiöpakolaispaikan Norjasta ja kävi tapaamassa sisartaan Suomessa, jossa paikalliset somalialaiset ovat häntä avustaneet. Kannattaa katsoa Yle Areenalta; juttu valaisee sitä, miksi varsinkin nuoret miehet lähtevät pakkovärväämistä pakoon eteläisestä Somaliasta. Somaliasta on kyllä tullut myös tyttöjä ja naisia turvapaikanhakijoina koko ajan. Heitä uhkaa erityisesti taistelijoiden harjoittama seksuaalinen väkivalta.


Pauli Vahtera:
Sanna Rummakolle

Jos ottaa luvut 23 vuoden (Somalian sodan aika) tilastoista keskiarvona, voidaan osoittaa vielä paremmin, että määrähän on pieni, oikeastaan olematon.

Minä etsin tapaa, jolla Somalian sota saataisiin loppumaan.

Pakolaisneuvonta ry etsii keinoja, joilla yksilöt voisivat yksittäistapauksina tulla elämään Suomeen.

Olen kulkenut reppumatkailijana mm. Etelä-Amerikassa, Intiassa, Kauko-Idässä ja Afrikassa. Olen nähnyt lukuisia, satoja ehkä tuhansia, onnettomia ihmiskohtaloita, paljon pahempia kuin mitä Sanna Rummakko ja Reetta Helander esittivät. En ole antanut rahaa, koska olisin nopeasti ollut itse kerjääjien joukossa. Menkää Sanna ja Reetta vaikka Mumbayhin perehtymään ihmiskohtaloihin.

Matkoilla olen nähnyt kymmeniätuhansia ihmisiä, jotka pärjäävät ilman apua sillä kahdella dollarilla päivässä. Muuten samalla rahalla, jolla Suomessa pärjättiin 1950-luvulla. Ilman että kukaan oli neuvomassa, miten pitää elää. Tai antamassa rahaa. Nämä ihmiset ovat olleet enimmäkseen onnellisempia kuin me täällä kaiken krääsän keskellä.

Ihmisten säälin tunteisiin vetoaminen oman agendansa edistämiseen ei ole ihan reilua, mutta totta kai demokratiassa sallittua.


Sanna Rummakko, Pakolaisneuvonta:
On tyypillistä ja väsyttävää olkiukkoilua väittää, että joku taho olisi siirtämässä koko Somalian väestöä Suomeen tai Eurooppaan. Kaikkien ihmisten ja veronmaksajien intressissä on, että kv.pakolaisuutta on maailmassa mahdollisimman vähän. Näin ollen kaikkien (paitsi militantti-jihadistien ja asekauppiaiden) intressissä on kestävällä pohjalla oleva rauha Somaliassa. En vaan näe mitään realismia esityksessä, että turvapaikkaa hakevien ihmisten asemaa heikentämällä ja oleskeluoikeuden suojeluperustein saaneiden perhe-elämä ja estämällä (= kotoutumisen edellytykset viemällä) edistettäisiin rauhaa Somaliassa millään tavalla. Vielä kun ymmärtäisin, mikä on tämä suomalaisten merkillinen somali-fiksaatio, mistään muusta ryhmästä ei kohkata vastaavalla innolla, vaikka he eivät tilastojen valossa eroa muista maahanmuuttajaryhmistä erityisen merkittävästi.