Jaana Ylitalo: Saatavuusharkinnasta luopuminen avaa ovet ihmiskaupalle

Jaana Ylitalo: Saatavuusharkinnasta luopuminen avaa ovet ihmiskaupalle 9.2.2012
PAM-lehti: Kiista siivoojien riittävyydestä 2.12.2011
PAM-lehti, pääkirjoitus: Tältä pohjalta: Keksitty pula 20.1.2012

Ulkomaalaislain mukaan on noudatettava ns. saatavuusharkintaa ennen kuin EU- ja ETA-alueen maiden ulkopuolelta tuleville työntekijöille voidaan myöntää työlupa Suomessa työskentelyyn. Saatavuusharkinnalla halutaan varmistua siitä, että työskentelyalalla on pulaa työvoimasta. Saatavuusharkinta on toimiva ratkaisu Suomen kaltaiselle maalle, jossa väestö ikääntyy ja hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen edellyttää työllisyysasteen nostamista. Työllisyyden parantamisessa onkin olennaista, että Suomessa jo asuva työvoima olisi mahdollisimman kattavasti työelämässä mukana. Huolestuttavaa on esimerkiksi se, että EVA:n 1.2. julkaisemassa nuorten syrjäytymistä analysoineessa raportissa arvioitiin, että yli 50000 nuorta on syrjäytynyt yhteiskunnassamme. Toisaalta Suomessa asuvien maahanmuuttajien työttömyysaste on noin kolminkertainen kantasuomalaisiin verrattuna. Näiden ihmisten työllistämisen pitäisi olla tärkeimpänä yhteiskunnallisena tavoitteenamme.

Työllistämistalkoiden näkökulmasta tarkasteltuna Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n ja Helsingin seudun kauppakamarin tavoite saatavuusharkinnan osittaisesta purkamisesta tuntuu omituiselta. Erityisesti em. tahot ovat halunneet poistaa saatavuusharkinnan piiristä siivoustyöntekijät Uudenmaan alueella. Perusteluna käytetään työvoimapulaa, vaikka tästä ei työvoimatilastojen valossa ole merkkiäkään. Työttömiä siivousalan ammattilaisia on ollut Uudenmaan alueella vuosittain noin 1000 ja määrä on pikemminkin kasvanut kuin vähentynyt. Työvoimapulan sijaan siivousalalla näyttäisi yhä enemmän olevan ongelmana vähäiset työtunnit, alipalkkaus ja työtuntien sirpaleisuus. Tällöin on vaikeaa saada työntekijöitä töitä tekemään. Siivousalalla palkkauksen ja työehtojen kautta saatava liikkumavara on äärimmäisen pieni myös ulkomaisen työvoiman osalta. Uudenmaan työlupayksikön päällikkö arvioi PAM-lehden (1/12) haastattelussa, että noin 40 prosenttia ulkomaisten siivoojien jatkoluvista hylätään, koska työntekijä ei ole yltänyt riittävään toimeentuloon, mikä on 1071 euroa kuukaudessa. Työn teolla pitäisi jokaisen, myös ulkomaisen työntekijän, tulla Suomessa toimeen.

Saatavuusharkinnan purkamisen suurimmat ongelmat kolkuttelevat vasta nurkan takana. Hallitusohjelmassa onkin viisaasti todettu: Säilytetään nykyinen saatavuusharkinta ja tehostetaan työmarkkinoiden valvontaa. Seurataan Ruotsin kokemuksia, jossa saatavuusharkinnasta on osin luovuttu. Ruotsissa saatavuusharkinnasta luopuminen vuonna 2008 johti nopeasti moniin ongelmiin työmarkkinoilla. PAM-lehden (2/12) haastattelema maahanmuuttoasioiden asiantuntija Thord Ingersson arvioi, että saatavuusharkinnasta luopuminen on johtanut kauppaan työluvilla. LO on kirjannut yli tuhat tapausta, jossa henkilö on saanut maksua vastaan työluvan. Työluvan hinnat ovat vaihdelleet 4500 eurosta jopa 30000 euroon. Ruotsin kokemusten perusteella voisi päätellä, että saatavuusharkinnasta luopuminen lisää ihmiskaupan mahdollisuuksia. Toisaalta se on myös omiaan synnyttämään kahdet työmarkkinat. Ruotsin karmaisevien kokemusten ja hallitusohjelman linjausten perusteella on kansallinen tehtävämme edelleen kehittää saatavuusharkintajärjestelmää, ei luopua sen käytöstä. Samanaikaisesti katseet pitäisi kohdistaa nuoriin syrjäytyneisiin ja työttömiin maahanmuuttajiin. Työlle löytyy tekijöitä myös kotimaasta, jos me yhdessä olemme valmiit näkemään hieman enemmän vaivaa.