Anna Kontula: Jakkupukuväen privilegiot

Vantaan Sanomat, kolumni: Anna Kontula: Jakkupukuväen privilegiot 18.2.2012

Euroopan ulkopuolelta tulevan näkökulmasta EU:n siirtolaispolitiikka on usein kohtuutonta vallan väärinkäyttöä.

Tämän havaitsemiseksi riittää, että oppii tuntemaan siirtotyöläisten epävarmuutta, kun edes etukäteen sovittu työpaikka ei takaa oleskelulupaa. Tai heidän ikäväänsä, kun perheen mukana muuttamisen ehdoksi on asetettu tulorajat, joihin siivoojan tai tarjoilijan palkka ei riitä ikinä. Tai heidän turvattomuuttaan ilman niitä sosiaali- ja terveyspalveluita, joita useimmat suomalaiset pitävät itsestäänselvyytenä.

Tämä kaikki siis koskee tavanomaisten haalaritöiden tekijöitä. Korkeakoulutetun keskiluokan ei tarvitse suostua maahanmuuttajaviranomaisen mielivaltaan, ylikansallisesta eliitistä puhumattakaan. Ei, sillä kaikkien maiden jakkupukutyöläiset ovat yhdistyneet päättäväisiin toimiin vapautensa turvaamiseksi.

Pikku hiljaa Brysselissä valmistellaan – Suomenkin lämpimällä tuella – erityissääntelyä unionin ulkopuolelta tulevalle paremmalle väelle. Joulun alla saimme ”sinisen kortin”, joka oikeuttaa yli 4 500 euroa tienaavan ulkomaalaisen julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin kaikilla herkuilla. Tammikuussa eduskunnan postilaatikkoon ilmestyi ehdotus, jolla edut ulotettaisiin myös yritysten sisällä tapahtuviin kansainvälisiin siirtoihin.

Siis siirtotyöläisten hyvätuloinen kärki saa Suomessa lapsilisät, työttömyysturvan ja hammashoidon. Sille kuuluu täysi terveyspaketti synnytyksistä syöpähoitoihin.

Samaan aikaan pääkaupunkiseudun sairaalat kieltäytyvät ottamasta raskaana olevaa Bulgarian romania HIV- ja hepatiittitesteihin. Kyse on halvoista raskauden ajan seurannan rutiinikokeista, jotka voivat pelastaa syntyvän lapsen hengen.

Jonkin kummallisen logiikan kautta maahanmuuttajien oikeudesta suomalaiseen sosiaaliturvaan on tulossa kääntäen tulosidonnaista – niiden etuoikeus, jotka harrastavat golfia ja lentopisteiden keräilyä. Itsekin tähän ryhmään kuuluvat lainsäätäjät eivät näe mitään outoa siinä, että erivapauksia perustellaan ”yhdenvertaisuudella”. Heidän maailmassaan yhdenvertaisuuteen oikeutettu ”me” muodostuu kultakorttikerhosta, jota tulot ja elämäntapa yhdistävät Helsingistä Pekingiin.

Ehkä he ajattelevat, että on edistyksellistä ajaa kiinalaiselle luottokortille samoja oikeuksia kuin suomalaisellekin. Eivätkä tule ajatelleeksi, että kaikilla ei ole luottokorttia.