Savon Sanomat, pääkirjoitus: Kieli on siistitty, pinnan alla kuohuu 19.2.2012
Suomessa ei saa puhua enää neekereistä eikä myydä neekerinsuukkoja. Yhtä lailla meitä on kielletty käyttämästä monia muita sanoja, joita vielä muutama vuosikymmen sitten pidettiin luonnollisina. Näkymätön kielipoliisi valvoo kaikkialla ja kaikessa, ettei kukaan kunnon ihminen pääse lausumaan sopimattomia toisten kuullen.
Mielenkiintoista on, että samanaikaisesti kun kieltä on siistitty niin meillä kuin muuallakin, yleinen yhteiskunnallinen ilmapiiri on muuttunut aivan päinvastaiseen suuntaan. Vielä viime vuoden puolella suurta huolta herättäneet rasismi ja suvaitsemattomuus eivät poistuneet suinkaan kansasta vihreitten Pekka Haaviston eduskuntavaalikampanjan myötä, vaikka näin sanotaankin.
Pinnan alla kytee edelleen vahva vieraan pelko ja jopa suoranainen muukalaisviha, ja ne toimivat käyttövoimana myös poliittisessa elämässä. Historiallisesti tilanne muistuttaa menneitä yya-sopimuksen vuosikymmeniä, jolloin vanhempi väki vannoi julkisuudessa vannottiin neuvostoystävyyttä ja nuorison leuat jauhoivat jenkkipurukumia.
Vierasvastaisuus ei leimaa vain perussuomalaisten tai läntisen naapurimaamme ruotsidemokraattien kannattajien kovaa ydintä. Yhtä lailla asenteet vieraita kohtaan ovat jyrkentyneet myös vanhoissa puolueissa. Muutosta ei vain haluta näyttää suoraan, vaan se saatetaan äänestäjäin tietoon miellyttävänkuuloisilla kiertoilmauksilla malliin ”maassa on elettävä maan tavalla”.
Euroopan ihmisoikeuksista huolehtivan Eurooppa-neuvoston pääsihteeri, norjalainen Tor Jagland vieraili taannoin Suomessa ja puhui, miten poliitikot käyttävät maahanmuuttajista puhuessaan tänään ilmauksia, joita vielä vuosikymmen sitten olisi pidetty populistisen kärjekkäinä ja tuomittavina. Vierasvastaisuus on levinnyt koko maanosaan ja vakiintunut kaikkien maiden poliittiseen elämään.
Asenteiden nopean muutoksen näkee juuri nyt hyvin havainnollisesti vaikkapa Ranskasta. Keskustaoikeistolainen presidentti Nicolas Sarkozy puolustaa asemiaan sosialistista pääkilpailijaansa Francois Hollandia vastaan samankaltaisella kansallismielisellä retoriikalla, jonka äärioikeistolainen Jean-Marie Le Pen otti käyttöön 1990-luvulla ja sai koko sivistyneen maailman kimppuunsa.
Irvokkainta on tämän päivän vierasvastaisuudessa se, että ilman vierasmaalaisia ei juuri yksikään Euroopan maa selviä tulevaisuuden töistään. Seuraavan vuosikymmenen aikana meidän on saatava Suomeenkin satoja tuhansia vieraita käsipareja. Siinä ei auta lyödä tulijoita kynsille etu- eikä takakäteen, muuten jää apu saamatta.