Saima: Ääriliikkeiden äärellä

Saima, Itä-Suomen yliopistolehti: Ääriliikkeiden äärellä 9.2.2012

Laajassa eurooppalaisessa tutkimuksessa pureudutaan nuorten toimintaan ääriliikkeissä.

Englannissa ja Ranskassa nuoriso mellakoi. Saksassa vanhat natsitunnukset on kaivettu esiin ja Itä-Euroopassa äärikansallismielisten liikkeiden suosio kasvaa, eivätkä ne ole myöskään kaihtaneet väkivaltaa toiminnassaan. Erilaiset ääriliikkeet ovatkin nostaneet kannatustaan ympäri Eurooppaa.

Tähän ajankohtaiseen ilmiöön pureutuu laaja eurooppalainen tutkimushanke, jossa selvitetään nuorten toimintaa ääriliikkeissä. Kuopiolaiset yhteiskuntatieteilijät ryhtyvät osaltaan selvittämään, millaisissa ääriliikkeissä suomalaiset nuoret toimivat. Tarkoituksena on tutkia myös tekijöitä, jotka saavat nuoret liittymään ääriliikkeisiin.
– Tutkimushankeen taustalla on ääriliikkeiden suosion kasvu eri Euroopan maissa ainakin 1990-luvulta lähtien. Viimeaikaiset ikävät tapahtumat esimerkiksi Norjassa ovat lisänneet aiheen ajankohtaisuutta ja yhteiskunnallista merkittävyyttä, dosentti Vesa Puuronen Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitokselta huomauttaa.

Puuronen vetää 14 Euroopan maassa toteutettavan MYPLACE-tutkimushankkeen Suomen osuutta. Hän muistuttaa, etteivät ääriliikkeet ole Euroopassa mikään uusi ilmiö. 1960- ja 70-luvuilla huomiota saivat vasemmistolaiset terroristiryhmät kuten länsisaksalainen Punainen armeijakunta sekä italialainen Punaiset prikaatit. Myös 1980-luvulla nuoriso liikehti eri puolilla Eurooppaa.

Lintukoto murtumassa

Suomi on ollut ääriliikkeiden suhteen Euroopassa monellakin tapaa lintukoto. Toki täälläkin muistetaan 1990-luvun alkupuolen skiniliikehdintä, ja myös viimeaikaiset kouluampumiset ovat yksittäisinä tekoina herättäneet keskustelua nuorison kiinnostuksesta ääriliikkeisin.
– Suomessa erilaisia ääriliikkeitä on toistaiseksi ollut vähän ja niiden kannatus varsin marginaalista.

Äärikansallismielisyys ja islaminvastaisuus sekä niiden ympärille syntyneet sosiaalisen median yhteisöt ovat kuitenkin tehneet asiasta entistä ajankohtaisemman myös Suomessa.
Suomeen on muodostunut yhteiskunnallinen tilanne, joka antaa polttoainetta maahanmuuttoon liittyville äärimmäisille näkökulmille.
– Näitä ajatuksia levitetään järjestelmällisesti internetin kautta ja maahanmuuttokriittiset ryhmät ovat onnistuneet pitkälle monopolisoimaan maahanmuuton ja monikulttuurisuuspolitiikan ongelmiin liittyvän keskustelun, Puuronen kuvaa.

Miksi erilaiset ääriliikkeet sitten kiinnostavat nuoria? Ilmiötä ei Puurosen mukaan voida selittää millään yksittäisillä tekijöillä, kuten huono-osaisuudella.
– Nykyisissä ääriliikkeissä on mukana hyvin eritasoisia toimijoita. Joukossa on niitä, joilla menee huonosti, mutta toisaalta liikkeiden johtajina ja ideologeina on myös korkeasti koulutettuja miehiä.

Historia toistaa itseään

Nyt käynnistyneessä tutkimushankkeessa nuorten toimintaa ääriliikkeissä lähdetään tutkimaan Euroopan laajuisesta ja historiallisesta näkökulmasta. Tutkijoiden lähtökohtana on ajatus, että erilaiset radikaalit, populistiset ja filosofiset perinteet koskettavat koko Eurooppaa ja näyttävät olevan luonteeltaan toistuvia.
– Historiallista muistia ei ole aiemmissa ääriliikkeisiin kohdistuneissa tutkimuksissa juurikaan painotettu. Kuitenkin Saksan ja Venäjän uusnatseilla ja esimerkiksi suomalaisella, kansallismielisellä Suomen Sisu -järjestöllä on toiminnassaan viittauksia historiaan.

Ihmiskunta on Puurosen mukaan siinä suhteessa melko kankea käänteissään, etteivät yhteiskunnallisiin ongelmiin tarjotut ratkaisumallit ole juurikaan muuttuneet. Tähän syklisyyteen tutkimushankkeessa pyritään myös pureutumaan.
– Eri yhteiskunnissa on esimerkiksi viimeisen sadan vuoden aikana noussut esiin samankaltaisia ongelmia ja niihin on tarjolla vain rajallinen määrä ratkaisuja. Kun yksi ratkaisumalli ei toimi, syntyy vastaliike ja kokeillaan seuraavaa ratkaisua. Kun pystymme paremmin ymmärtämään tekijöitä, joille syklisyys rakentuu, voidaan kehitystä erilaisten ääriliikkeiden ja niiden tarjoamien äärimmäisten ratkaisujen suhteen ehkä kääntää.

Vertailutietoa Euroopasta

Tutkimuksessa mukana olevat maat ovat erilaisia. Englanti, Suomi ja Tanska sekä yhdistyneen Saksan läntinen osa edustavat Länsi-Euroopan vanhoja demokratioita. Etelä-Euroopasta taas ovat mukana entiset diktatuurit Espanja, Kreikka ja Portugali.
– Lähtökohtana erilaisten maiden valitsemisessa mukaan tutkimukseen on ajatus siitä, ettei niillä nuorisosukupolvilla, joilla ei ole kokemusta diktatuureista tai totalitaarisista hallituksista, ole valmiuksia kyseenalaistaa erilaisia ääriliikkeitä ja niiden ideologioita. Toisaalta halutaan tarkastella myös, millainen merkitys on demokraattisissa yhteiskunnissa elämisellä.

Läntisen ja eteläisen Euroopan maiden lisäksi tutkimukseen osallistuu seitsemän Itä-Euroopan sosialistimaata. Näissä maissa sosialistisen ideologian romahtaminen on johtanut ideologiseen tyhjiöön, mikä Puurosen mukaan on ollut otollista maaperää äärikansallisten liikkeiden muodostumiselle.
– Tutkimuksessa mukana olevat maat ovat hyvin erilaisia. Pohjois- ja Keski-Euroopan maat ovat hyvinvointivaltioita ja suhteellisen stabiileja kansantalouksia. Eteläisen Euroopan maissa kansantaloudet ovat taas tällä hetkellä kaaoksessa, eikä Itä-Euroopan maiden talouskaan ole kovin hyvissä kantimissa.

Itä-Suomi ja nettifoorumit tutkimuskohteina

Tutkimushanke koostuu kolmesta erilaisesta osatutkimuksesta, jotka toteutetaan kaikissa mukana olevissa maissa samalla tavalla. 16–25-vuotiaille nuorille suunnatussa kyselytutkimuksessa selvitetään paitsi ääri-ideologioiden kannatuksen laajuutta myös esimerkiksi luottamusta poliittiseen järjestelmään. Suomessa kysely suunnataan Kuopion seudun, Lieksan ja Nurmeksen alueella asuville nuorille.
– Lisäksi selvitämme nuorten toimintaa etnografisilla tutkimuksilla. Suomessa etnografinen osuus todennäköisesti kohdistuu Lieksan nuoriin sekä Perussuomalaisten nuorisojärjestöön. Lisäksi olemme tekemässä nettietnografia, jonka kohteena on todennäköisesti Hommaforum.

Historiallisen muistin merkitystä ja sen siirtymistä osaksi nuorten ajatusmaailmaan selvitetään puolestaan tutkimuksessa, joka toteutetaan yhteistyössä alueellisten museoiden kanssa. Suomessa haastatellaan Pohjois-Karjalan museon näyttelyyn tutustuneita koululaisryhmiä.
– Tutkimme sitä, miten museoiden näyttelyt siirtävät suomalaisten historiallista muistia ja kytkevät sen ajankohtaisiin asioihin. Haastatteluilla selvitämme myös sitä, miten tieto siirtyy perheen sisällä sukupolvelta toiselle.

Äärivasemmistolla ei nostetta

Ääriliikkeitä on maailmalla tutkittu paljon. Viime vuosina erityisesti vallankahvaan nousseet maahanmuuttokielteiset populistiset oikeistopuolueet ovat olleet tutkijoiden suurennuslasin alla. Äärioikeistosta onkin tulossa koko Euroopassa aiempaa näkyvämpi poliittinen voima. Siitä ovat osoituksena niin vuoden 2009 europarlamenttivaalien kuin tämän vuosikymmenen lopulla pidettyjen kansallisten vaalien tulokset.

Myös MYPLACE-hankkeessa äärioikeiston voimistuminen nousee tutkimuksen keskiöön.
– Tällä hetkellä esimerkiksi kaikki vasemmistolaiset ääriryhmät ovat marginaalissa, eikä niillä ole poliittista nostetta. Niitä ei voi nykyisessä tilanteessa pitää samanlaisena uhkana yhteiskuntavakaudelle kuin nousevaa äärioikeistoa, Puuronen toteaa.

MYPLACE-hankkeessa nuorten kiinnostusta ääriliikkeisiin kuitenkin tarkastellaan koko poliittisen kentän kirjossa. Mukana ovat myös erilaiset yhden asian ajamiseen keskittyvät ääriliikkeet kuten eläinaktivistit.
– Se, mihin ääriliikkeisiin tutkimuksessa keskitytään eri maissa, vaihtelee.