Tamperelainen: Jo 20 vuotta ”apinana” Tampereella – Nyt puhuu vihapuheen uhri

Tamperelainen: Jo 20 vuotta ”apinana” Tampereella – Nyt puhuu vihapuheen uhri 28.3.2012

Härmäläläistä Emmanuel Enehiä nimitettiin Tampereella apinaksi ensimmäistä kertaa jo 20 vuotta sitten. Vihapuheen kohteena olemisen merkkipäivää hän ei vietä.

Monien mielestä aivan tavallinen päivä Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksella vuonna 1992.

Emmanuel Enehille päivä on jäänyt mieleen lähtemättömästi.

Kolmekymppinen lääketieteen opiskelija käy lokerollaan katsomassa, onko laatikkoon tullut harjoitusmateriaalia. Lokerossa oli yksi paperi. Paperissa luki ”Apina ei voi sivistyä”.

– Olin hyvin häpeissäni. Nappasin paperin heti mukaani, lukittauduin vessaan ja vedin paperin vessanpöntöstä alas.

Eneh muistaa päivän tapahtumat yhä tarkasti. Hän ei ollut tätä ennen törmännyt tekoon, jota nykyään kutsuttaisiin termillä vihapuhe. Jälkikäteen hän kuvailee tuntemuksiaan sanalla shokki.

– Lapsena Biafran sisällissodan jälkeen sain ensimmäistä kertaa kaurapuuroa suomalaisilta. Halusin jatko-opiskelijaksi nimenomaan Suomeen, koska koin, että täällä on minun sukulaisiani.

Yhteiskunnallisesti aktiivista Enehiä shokki lannisti, muttei traumatisoinut tai lannistanut.

Pitkään maahanmuuttajien parissa toiminut mies tietää, että monelle muulle ensimmäiset kokemukset rasismista vievät kohti eristäytymistä.

Enehin mukaan asiaa pitäisi pystyä käsittelemään myös muiden kuin oman perheen, suvun ja yhteisön sisällä.

– Suomessa asiaa ei ole hoidettu hyvin. Monet ovat olleet pettyneitä siihen, että viranomaiset eivät ota näitä asioita tosissaan.

Vuosien varrella samankaltaisia kirjeitä on putoillut samaan lokeroon useampaankin kertaan. Kadulla huuteluunkin mies on joutunut tottumaan. Ensimmäisen kerran järkytyksen jälkeen suhtautuminen on muuttunut filosofisemmaksi.

– Uskon, että hyvä voittaa aina pahan lopulta. Toisaalta huutelijalla huutelijalla saattaa olla vain huono päivä.

Vihapuheiden muuttumisesta teoiksi Enehillä on kahden vuosikymmenen ajalta vain yksi kokemus. Vanhan kirkon portailla pussikaljalla ollut nuorisojoukko mukiloi Enehin viisi vuotta sitten, kun hän yritti kirkkoon sisään. Syylliset tuomittiin.


Internetin keskusteluryhmien koventunut kielenkäyttö ei tarkoita Enehin mukaan sitä, että Suomi olisi muuttunut rasistisemmaksi.

Pintaporeiden alla on hänen mukaansa vankka virta, joka kulkee toiseen suuntaan.

– Huutelukin on vähentynyt 1990-luvulta. Suomessa on tapahtunut paljon, paljon muutoksia. Se on osa muutosta, jota ei voi estää. Ne, jotka puhuvat ääneen eivät ole vaarallisia, vaan ne, jotka ovat hiljaa.

Harva viitsii viedä huuteluita käräjille

Rikosuhripäivystystä maahanmuuttajiin kohdistuvat vihapuheet työllistävät satunnaisesti. Säännöllisistä yhteydenotoista huolimatta vain harva vie asian eteenpäin.

– Kun prosessia käydään läpi, harva tulee siihen tulokseen, että asian eteenpäin vieminen on vaivan arvoista, kertoo toiminnanohjaaja Katariina Westman Rikosuhripäivystyksestä.

Westmanin mukaan esimerkiksi käräjäoikeuteen päätyvissä tapauksissa mukana on lähes poikkeuksetta myös fyysistä väkivaltaa.

Sen sijaan työhönottotilanteissa epäiltyä etnistä syrjintää puidaan myös Rikosuhripäivystyksen työntekijöiden kanssa useammin.

– Esimerkiksi uskonto voi tulla haastatteluissa esille epäasiallisesti tai kielitaitovaatimukset viedään äärimmilleen.

Rikosuhripäivystys ylläpitää juuri aloittanutta Tampereen kaupungin syrjintäasioiden neuvontapuhelinta. Numerossa 045-853 6966 vastataan maanantaisin kello 10–12 ja torstaisin kello 13–16.