tiistai 13. maaliskuuta 2012
Haaste-lehti: Ihmisoikeuspolitiikan etsikkoaika - Kristiina Kouros
Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros. Hän odottaa ihmisoikeuspolitiikan kehittämiseen avautuvan uusia mahdollisuuksia, kun ensimmäinen kansallinen ihmisoikeustoimintaohjelma valmistuu ja Ihmisoikeuskeskuksen toiminta kunnolla käynnistyy.
Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen perustettiin vuoden alussa Ihmisoikeuskeskus, jonka tehtävänä on mm. edistää perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvää tiedotusta, koulutusta ja tutkimusta. Valtioneuvosto hyväksyy ensimmäisen kansallisen ihmisoikeustoimintaohjelman maaliskuussa. Sen on valmistellut oikeusministeriön työryhmä, jonka tukena oli kansalaisjärjestöistä ja muista ihmisoikeustoimijoista koostuva paneeli. Toimintaohjelman on tarkoitus kattaa Suomen ihmisoikeuspolitiikan painopisteet tällä hallituskaudella, kartoittaa eri ihmisoikeustoimijoiden roolia sekä sisältää konkreettisia toimenpiteitä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi eri hallinnonaloilla.
Ihmisoikeusliitto ry:n pääsihteeri Kristiina Kouros kertoo, että toimintaohjelma ja Ihmisoikeuskeskus ovat olleet liiton tavoitteena jo pitkään, joten niiden eteneminen tuntuu erityisen mukavalta. Merkittävänä hän pitää toimintaohjelmaan ilmeisesti tulevaa uudistusta, että jokaiseen ministeriöön nimetään virkamies tai yksikkö, jolle kuuluu oman hallinnonalan ihmisoikeuskysymysten seuraaminen ja osallistuminen eri ministeriöiden väliseen pysyvään koordinaatioryhmään. Ihmisoikeuskeskuksen valtuuskunta voi puolestaan luoda hyvän keskusteluyhteyden kansalaisyhteiskunnan, yliopistojen ja muiden ihmisoikeustoimijoiden sekä valtionhallinnon välille.
[...]
Ihmisoikeuksien toteutumisessa puutteita
Suomen ihmisoikeusongelmia ei Kristiina Kouroksen mukaan voi laittaa vakavuusjärjestykseen, sillä ne liittyvät kovin erilaisiin asioihin. Kun Ihmisoikeusliitto antoi marraskuussa lausunnon kansallisesta ihmisoikeustoimintaohjelmasta ja listasi sitä varten tarpeellisia toimenpiteitä, tästä liitteestä tuli yli 50 sivua pitkä. Parantamisehdotukset koskivat mm. oikeusturvaa, lasten, vanhusten ja vammaisten oikeuksia, kansallisia vähemmistöjä, syrjinnän vastaista työtä, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, kunniaväkivaltaa, viharikollisuutta, sanavapautta ja vihapuhetta, ihmiskauppaa ja vapautensa menettäneitä.
[...]
Ennaltaehkäisevää työtä kehitetään
Pääsihteeri kehuukin Ihmisoikeusliiton erityisosaamista sellaisessa ennaltaehkäisevässä työssä, jossa käsitellään jonkin tiiviin yhteisön vaikeita asioita ja autetaan yhteisöä löytämään itse niihin ratkaisu. Liiton hankkeissa on kyetty vaikuttamaan asenteisiin ja rakentamaan hyvää yhteistyötä mm. somalialaisten, etiopialaisten, irakilaisten, iranilaisten ja afganistanilaisten kanssa.
– Työtä tyttöjen ympärileikkauksia vastaan on tehty menestyksekkäästi jo kymmenen vuotta. Kunniaan liittyvän väkivallan ehkäisyä tehdään kolmatta vuotta ja hankkeelle haetaan jatkoa. Viime vuoden aikana 400 maahanmuuttajataustaista ihmistä osallistui työpajoihin ja yhteisöseminaareihin, joissa keskusteltiin oman kulttuurin haitallisista perinteistä ihmisoikeusnäkökulmasta. Tämä osoittaa, että yhteisöissä on halua ja kykyä keskustella näistä asioista.
Kouros kertoo, että tänä vuonna käynnistyy vastaava työ romaniyhteisön parissa. Hankkeessa pyritään vaikuttamaan ja puuttumaan romanien syrjintään ja syrjäytymiseen niin, että keskustelu ja luottamuksen rakentaminen lähtee yhteisöstä itsestään.
– Uskomme, että vaikeita kysymyksiä täytyy lähestyä yhteisöä kunnioittaen. Koska nämä yhteisöt ovat jo muutenkin varuillaan yhteiskunnan rasismin takia, heitä ei voi lähteä neuvomaan ylhäältä päin. Lähtökohtamme on, että kaikki kulttuurit ovat arvokkaita; niissä on paljon hyvää ja säilyttämisen arvoista ja yksittäiset haitalliset perinteet voidaan kitkeä.
[...]
Ei pidä mennä vihapuheen rajalle asti
Vihapuhekeskustelu on käynyt Suomessa vilkkaana vuoden ajan. Ihmisoikeusliiton pääsihteerin Kristiina Kouroksen mukaan Euroopan neuvosto on määritellyt vihapuheen osuvasti: vihapuhetta on sellainen ilmaisu, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen.
– Kesällä vihapuhekeskustelu lähti kummalliselle raiteelle, kun alettiin ruotia, ylittääkö tämä tai tuo ilmaisu rikosoikeudellisen kynnyksen ja voiko siitä tulla syyte. Kun lietsotaan vihaa tai ennakkoluuloja jotakin ryhmää kohtaan, en pidä tarpeellisena oppia rajaa niin tarkkaan, jotta henkilöt, jotka haluaisivat ylittää rajan mutta eivät uskalla seuraamusten pelossa, osaavat löytää kiertoilmaisuja. Olisi onnetonta, jos muitakin rikoksia pohdittaisiin samalla periaatteella.
Hän pitää outona myös keskustelua siitä, ettei maahanmuuttopolitiikkaa saisi arvostella Suomessa. Myös ihmisoikeusjärjestöt ja humanitaariset järjestöt ovat kritisoineet maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikkaa vuosien varrella. Usein kritiikin vaatijat kuitenkin kirjoittavat maahanmuuton eikä sitä koskevan politiikan vastaisia puheenvuoroja.
– Joistakin maahanmuuttajaryhmistä tai jopa maahanmuuttajista yleensä nostetaan esiin negatiivisia asioita ja toisaalta suomalaisesta kulttuurista yksinomaan myönteisiä asioita. Lisäksi kritiikki on kohdistunut ennen kaikkea pakolais- ja turvapaikkapolitiikkaan, vaikka suurin osa maahanmuuttajista on maassa muista syistä. Kaiken lisäksi vihapuhe ja maahanmuuttokritiikki ovat saaneet suhteettoman mittakaavan verrattuna maahanmuuttajien määrään Suomessa. Talousahdinko, nuorten syrjäytyminen ja monet muut asiat ovat varmasti tärkeämpiä yhteiskunnallisen keskustelun aiheita.
Hiljaa seuraaminen ei ole ratkaisu
Kristiina Kouros toteaa, että hiljaisuus on huono keino vastata vihapuheeseen, ja rohkaisee ihmisiä ja erityisesti politiikkoja ottamaan kantaa sitä vastaan. Hän ymmärtää, että joillekin asiantuntijoille keskustelupalstojen vihamielinen ryöpytys voi olla kovaa, jos ei ole tottunut olemaan sellaisen kohteena ja haluaa keskittyä omaan tutkimukseensa tai muihin töihinsä. Keskustelussa kannattaa välttää provosoitumista ja itsekin turhaa leimaamista, esimerkiksi maahanmuuttokriitikkoja tai perussuomalaisia ryhmänä. Kaikkea vihapostia ei myöskään tarvitse lukea eikä puheluihin vastata.
– Uhkailua pitää seurata muttei pelätä. Itse teen kyllä jokaisesta vakavasta uhkauksesta rikosilmoituksen. Vaikka pelkoa ei pidä lietsoa, oma vaaransa on silti uhkailun vähättelyssäkin. Pari vuotta sitten eräillä verkkosivuilla uhkailtiin ulkomaalaisia ja poliitikkoja tappamisella, joten ei voi sanoa, ettei Suomessa ole samankaltaisia äärioikeistolaisia ilmiöitä kuin Ruotsissa ja Norjassa.
Kouros haluaa muutenkin kiinnittää huomiota ihmisten vastuuseen puolustaa hyviä arvoja ja olla seuraamatta sivusta esimerkiksi kiusaamista.
– Minusta on mainiota, että lapsia opetetaan KiVa Koulu -ohjelman avulla siihen, että "peesaajat" ovat myös vastuullisia. Samoin työpaikkakiusaamiseen ovat osallisia myös kahvipöydän hiljaiset kaverit. Vastuu on tekoja joka päivä ja sen miettimistä, mihin pitää puuttua. Esimerkiksi harvoin ennen olisi kävelty ohi, kun lapset juovat puistossa alkoholia. En tosin haikaile 1950-luvun kylään, jossa kaikki vahtivat kaikkien tekemisiä; individualismissa ja ihmisten vapaudella on hyvät puolensa.
Tekstit
