lauantai 17. maaliskuuta 2012

Haaste-lehti: Uhkaa ja vihaa

Jukka-Pekka Takala: Vihapuheen ja viharikosten ehkäisy

[...]

Uusien sosiaalisten medioiden käytön laajentuminen on tuonut aivan uusia mahdollisuuksia myös sellaisten uhkaavien viestien levittämiselle, jotka eivät kohdistu vain yksilöihin vaan kokonaisiin väestöryhmiin ja joiden tarkoitus on poliittinen: asettaa ihmisryhmiä vastakkain. Vihan lietsonta sosiaalisessa mediassa on selvästi yleistynyt. Internetiin perustuva vuorovaikutteinen viestintä on tuonut meidät tilanteeseen, jossa joudumme miettimään aivan uudella tavalla sananvapauden ja poliittisen korrektiuden kysymyksiä. Samalla kun sosiaalinen media tarjoaa tilaisuuksia kansalaisten poliittiselle organisoitumiselle ja demokratialle, se voi arvaamattomalla tavalla myös kärjistää yhteiskunnallista keskustelua. Kuten Jarmo Rinne artikkelissaan toteaa, vihapuheen suitsiminen yksinomaan valvonnan keinoin on kuitenkin pystyyn kuollut ajatus. Paras tapa vastustaa julkisia vihapuheita on osallistua keskusteluun ja argumentoida sellaisen politiikan puolesta, joka rakentaa yhteiskuntaa eikä hajota sitä.

________________________________________

Heikki Kuutti: Vihapuhe ja uhkailu mediassa

[...]

Vihapuhe poliittisessa keskustelussa

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske myönsi eräässä tutkimushaastattelussani sananvapauteen kytkeytyvän syyteharkinnan erityisen tulkinnanvaraiseksi. Ongelmana on arvioida esimerkiksi se, missä hyväksyttävä poliittinen arvostelu leikkaantuu vihapuheeksi. Viime kädessä joudutaankin tulkitsemaan kirjoittajan tarkoitusperiä väitteiden julkistamisessa. Usein tällaisten tarkoitusten lopullinen selvittäminen edellyttää oikeudenkäyntiä.

Kalskeen mukaan vihapuhetta saatetaan käyttää poliittisessa keskustelussa eräänlaisena hyväksyttävyyden kaapuun puettuna astinlautana. Ongelmana on piilovaikuttaminen, jossa yleisesti hyväksyttäviin päämääriin ikään kuin debatinomaisesti ujutetaan rasistisia lausumia ja vahvistetaan tätä kautta rasistisia ajatuksia nimenomaan niiden joukossa, joilla kerrotuista asioista on jo valmiina nurjamieliset käsitykset. Erilaisilla kielikuvilla ja kärjistyksillä on helppoa saavuttaa poliittista kannatusta, vaikka asioista ei väitetä mitään konkreettisesti.

[...]
_________________________________________

Riikka Koistiainen: Poliisille ja syyttäjille tulee ohjeet vihapuheen tulkintaan

[...]

Työryhmän puheenjohtaja, valtionsyyttäjä Mika Illman kertoo, että tulkintasuositusten antaminen nähtiin tarpeelliseksi kahdesta pääsyystä. Ensimmäinen oli verkkosivujen ylläpitäjän rangaistusvastuun määrittäminen vihapuheiden levittämisessä. Nykyään kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevaa säännöstä voidaan soveltaa myös tilanteissa, joissa henkilö pitää rasistista materiaalia saatavilla, vaikka ei ole sitä alun perin itse laatinutkaan. Kesäkuussa voimaan tulleen lakiuudistuksen taustalla oli kansainväliset velvoitteet ottaa sähköisen viestinnän ja internetin piirteet paremmin huomioon.

– Lakivaliokunta lausui tuolloin, että myös internetsivuston hallinnoija voi syyllistyä rikokseen sallimalla uhkaavan, panettelevan tai solvaavan kirjoittelun. Käytännön toiminnassa on kuitenkin ollut epäselvää, mitä ylläpitäjän vastuu tarkoittaa, koska on niin monenlaisia toimijoita. Esimerkiksi tarjoamalla tietoliikenneyhteyksiä tai vuokraamalla omistamaltaan palvelimelta tilaa käyttäjille voi edesauttaa tällaisen tiedon pitämistä esillä.

Illmanin mukaan ohjeissa otetaan kantaa esimerkiksi teleoperaattorien vastuuseen, Facebook-sivun perustajan tai blogikirjoittajan vastuuseen muiden kirjoittelusta, vastuun kohdentamiseen usean ylläpitäjän ketjussa sekä ennakkovalvonnan merkitykseen vastuun syntymiselle.

[...]
_________________________________________

Jarmo Rinne: Vihapuhe verkkoilmiönä

[...]

Keinot vihapuheen tukahduttamiseen

Vihapuheen kaltaisten ilmiöiden leimahtamisen estämiseksi ei ole juurikaan ehkäiseviä keinoja. Vapaata, kenen tahansa käytössä olevaa, mediakanavaa on lähes mahdoton aukottomasti ennakolta valvoa ja suodattaa vihapuhe pois. Ennakkomoderointi tai verkkopalveluiden tuottajien vastuunalaisuuteen saattaminen eivät myöskään poista vihapuhetta synnyttävää yhteiskunnallis-poliittiseksi ongelmaksi koettua tilannetta. Se johtaa vain vihapuheen ja -toiminnan siirtymistä toisille areenoille. Silti vihapuheen tapaisia ilmiöitä vastaan voi ja pitää taistella.

Paras tapa suitsia vihapuhetta on avoin ja läpinäkyvä yhteiskunnallinen keskustelu, jossa rehellisesti käsitellään yhteiskunnallisia kipupisteitä ja poliittisiksi ongelmiksi koettuja asioita. Mikäli keskusteluun onnistutaan sitouttamaan vaikutusvaltaiset instituutiot ja mielipidejohtajiksi tunnistetut tahot, niin ongelmien ratkaisut helpottuvat.

Hyvä esimerkki tämänkaltaisesta rakentavasta mielipiteitä esiin haastavasta ja rehellisesti avoimeen vuorovaikutukseen pyrkivästä yhteiskunnallista keskustelusta on Helsingin poliisilaitoksen virtuaalisen lähipoliisiryhmän maahanmuuttokriittiseksi tunnetulla Hommaforumilla elokuussa alullepanema viestiketju. Viestiketjun tarkoituksena oli koota materiaalia Valtakunnansyyttäjävirastolle kiihottaminen kansanryhmää vastaan -säännökseen liittyvistä tulkintaepäselvyyksistä. Viestiketjun puheenvuorot olivat kauttaaltaan asiallisia ja mielipiteitä perustelevia ja hyvin monipuolisesti vihapuheilmiöön liittyviä ongelmia valottavaa. Vuorovaikutteinen ja reflektiivinen eli kriittisesti omia ja toisten oletuksia ja arvoja tarkasteleva keskustelu on toimivin tapa poliittisten jännitteiden purkamisessa.

______________________________________________

Jukka-Pekka Takala: Vihapuheen ja viharikosten ehkäisy

Vihapuheeseen puuttuminen ei ole tärkeää vain siksi, että se loukkaa kohteensa ihmisarvoa, vaan myös siksi, että se lisää väestöryhmien välisen väkivallan todennäköisyyttä. Parasta vihapuheen ja viharikosten ehkäisyä on väestöryhmien suhteita hiertävien ongelmien korjaaminen ja yhteisymmärryksen rakentaminen. Mutta puuttua pitää myös vihapuheeseen ja viharikoksiin.

[...]

Entä oliko Oulun marokkolaistaustaisen pizzerianpitäjän murha helmikuussa 2012 viharikos? Nyt, joku päivä teon jälkeen, julkisuudessa olevat tiedot eivät viittaa siihen. Tekijä näyttää olleen hyvin äkkipikainen mies, joka edellisellä kerralla tappoi ystävänsä riidan vuoksi. Voi olla silkka sattuma, että pizzerian marokkolaistaustainen henkilökunta valikoitui pikaistuksissa aloitetun ammuskelun uhreiksi. Toisaalta nykytiedoilla ei voi sulkea pois sitäkään mahdollisuutta, että he joutuivat uhreiksi etnisen taustansa vuoksi. Asia ei ehkä koskaan selviä, koska tekijä ampui itsensä.

[...]

Netistä löytää helposti sivustoja, joilla ihaillaan rasistista väkivaltaa, jopa tappamista. Toisille Breivik on sankari, toisten mielestä hän oli oikealla asialla, vaikka ehkä menikin vähän liian pitkälle. Kolmannet sanovat, että Eurooppa on jo sodassa (vääränlaisia) maahanmuuttajia ja heidän edustamiaan oppeja vastaan. Netin monessa suhteessa hyödyllinen ominaisuus – se että samasta asiasta kiinnostuneet löytävät toisensa ja voivat vaihtaa kokemuksia ja tukea toisiaan – toimii myös rasismin organisoitumisen alustana.

Netissä leviävää ja kehittyvää rasistista ja vihapuhetta täytyy vastustaa monella tapaa. Verkon valvontaa täytyy pitää yllä ja tarvittaessa tehostaa, jotta siellä ilmaantuvat vaaralliset ilmiöt eivät jää huomaamatta. Valvonta vaatii sekä viranomaisten että palveluntarjoajien aktiivisuutta, mutta myös kaikkien nettikansalaisten valppautta. Tarvitaan netin käyttäjien taitojen kehittymistä.

[...]

Belgian vastaus oli kiinnostava. Maan internetin vihapuhetta koskevassa strategiassa on kaksi osaa.

Yhtäältä pyritään saattamaan oikeudelliseen vastuuseen henkilöt, jotka levittävät valheita ja solvauksia levittävät. Tuomioita onkin annettu. Toisaalta pyritään torjumaan ja oikomaan netissä levitettyjä valheellisia ja solvaavia viestejä. Hankkeen verkkosivuilla käydään läpi suuri määrä internetissä levinneitä väitteitä esimerkiksi maahanmuuttajista ja muslimeista ja kumotaan tai oikaistaan niitä. Aina ei ole kyse tyystin tuulesta temmatuista väitteistä. Usein taustalla on jonkin todellisen henkilön todellisia ikäviä tekemisiä tai sanomisia. Pulma on se, että ne esitetään ikään kuin henkilön edustaman etnisen tai muun ryhmän ominaispiirteenä. Tällainen huhujen ja loukkaavien yleistysten oikaiseminen on tietenkin loppumaton työkenttä. Suurta roolia perättömien tai räikeästi liioiteltujen huhujen oikaisussa edustavat aivan tavalliset vapaat kansalaiset, jotka verkkokeskustelussa ottavat kantaa, tarkistavat ja oikaisevat.

Keskustelussa on suuri määrä sellaista puhetta, joka loukkaa ja saattaa kärjistää väestöryhmien suhteita sekä vaikeuttaa sovun ylläpitoa olematta rikollista. Asioista täytyy myös voida keskustella. Tärkeintä on, että keskusteluyhteyttä ei katkaista, että väärinymmärryksiin ja suuttumuksen aiheisiin etsitään yhdessä rakentavia ratkaisuja, jotka kunnioittavat kaikkien ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia (kunnioittava kaikkien uskontojen kulttuuria). Väkivallan lietsomiseen ja kiihottamiseen kansanryhmää vastaan täytyy kuitenkin panna raja.

[...]

Vihapuheeseen puuttuminen ei ole tärkeää vain siksi, että se loukkaa kohteensa ihmisarvoa, vaan myös siksi, että se lisää väestöryhmien välisen väkivallan todennäköisyyttä. Suomessa tuskin pian puhkeaa eri väestöryhmien välisiä laajoja aseellisia yhteenottoja, mutta jos tilanne jostakin syystä kärjistyy, vihapuheen historia jouduttaa väkivallan kierrettä. Vihapuhe ei kuitenkaan synny tyhjiössä. Vihapuheen leviämistä edesauttavat vanhat ennakkoluulot mutta myös kuulijoiden ja lukijoiden kokemat todelliset harmit ja vaikeudet, jotka vihapuhe esittää leimatun väestöryhmän aiheuttamiksi. Parasta vihapuheen ja viharikosten ehkäisyä on väestöryhmien suhteita hiertävien ongelmien korjaaminen ja yhteisymmärryksen rakentaminen. Mutta puututtava on myös vihapuheeseen ja viharikoksiin.
klo 11.55
Avainsanat: , , , , , , , , ,