Warkauden Lehti, pääkirjoitus: En ole rasisti mutta mielestäni... 20.3.2012
Maanantai käynnisti maailmanlaajuisen rasisminvastaisen viikon, joka huipentuu YK:n rasisminvastaiseen päivää keskiviikkona. Viikko muistuttaa kaikkia maailman ihmisiä yhdenvertaisuudesta ja ihmiskunnan monimuotoisuudesta.
Rasismi on yhteiskunnallinen ongelma, eikä Suomi tee tässä poikkeusta. Erityisesti väkivaltaisina tekoina näkyvä rasismi on helppo tuomita. Rasismi kätkee sisäänsä kuitenkin paljon muutakin: kiusaamista, eristämistä, viattomilta kuulostavaa vitsailua, aliarviointia, ihmisen arvon mittaamista ihonvärin, kansalaisuuden tai kulttuurin perusteella. En ole rasisti mutta mielestäni kuitenkin -keskustelu on valitettavan arkipäiväistä, ja siihen usein piiloutuu rasismia, vaikka siitä ensimmäisessä hengenvedossa yritetäänkin sanoutua irti.
Suomalaiseen kieleen on virallistunut termi vihapuhe, joka rehottaa erityisesti internetin keskustelupalstoilla. Sananvapauden viittaan ei voi kuitenkaan pukea vihapuhetta, jolla kiihotetaan rasismiin tai rasistiseen väkivaltaan. Mielipiteistään pitää kyetä aina kantamaan vastuuta.
Suomi ei ole yksin globaalissa kehityksessä, joka on madaltanut maiden rajoja huomattavasti. Monet suomalaiset yritykset, varkautelaisetkin, toimivat maailmanlaajuisesti ja avoin suhtautuminen erilaisiin kulttuureihin, tapoihin ja kansakuntiin on onnistuneen kaupankäynnin ydinasioita. Yhtä lailla Suomi tarvitsee tulevaisuudessa yhä enemmän työvoimaa maamme rajojen ulkopuolelta. Pienelle maalle saumaton yhteistyö muun maailman kanssa on elinehto, ja menestyminen jättää kovin vähän sijaa nurkkakuntaiselle ylemmyydentunnolle.
Suvaitsevaisuus ja rasisminvastaisuus lähtee liikkeelle arkisista asioista kotona, perheessä, koulussa. Ennakkoluulot lähtevät harvoin liikkeelle lapsesta itsestään. Omia ennakkoluulojaan ei kannata jälkipolville siirtää: lapset kasvatetaan nykyisin kansainväliseen maailmaan, jossa pärjääminen vaatii luonnostaan erilaisuuden hyväksymistä.