Turun Ylioppilaslehti: Kyökkipuheesta poliittiseksi voimaksi

Turun Ylioppilaslehti: Kyökkipuheesta poliittiseksi voimaksi 28.3.2012
Turun Ylioppilaslehti: Nais- ja punikkivihaa

Pitkän aikavälin tutkimusten mukaan suomalaisten asenteet maahanmuuttajia kohtaan eivät ole kiristyneet. Keskustelu maahanmuutosta sen sijaan on sellaista, ettei sellaista olisi parikymmentä vuotta sitten siedetty.

”Puheet, joiden mukaan suomalaisten asenteet maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia kohtaan olisivat viime vuosina kiristyneet, eivät pidä paikkaansa.”

Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Ervasti on vetänyt vuodesta 2002 lähtien Suomessa European Social Survey -tutkimusta, joka on 30 Euroopan maassa tehtävä asennetutkimus.

Tutkimuksessa kerätään joka toinen vuosi tietoa väestön arvoista, asenteista ja käyttäytymisestä. Ervasti pitää yhtenä tutkimuksen päällimmäisistä löydöistä sitä, että vaikka useat kotimaiset gallup-tutkimukset ovat rummuttaneet muukalaisvihan lisääntymistä, väestötasolla käännettä ei ole havaittavissa.

”Maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuvia oli vuonna 2010 hieman enemmän kuin vuonna 2008. Suomi on muiden Pohjoismaiden ja Luxemburgin ohella Euroopan vähiten ksenofobisia maita.”

Pitkän aikavälin tutkimuksissa maahanmuuttovastaisuus ei ole lisääntynyt niin, että se selittäisi myöskään Suomen poliittisia käänteitä, kuten perussuomalaisten kannatuksen nousua. Ervastin mielestä esimerkiksi vaalirahoituskohulla on saattanut olla enemmän vaikutusta perussuomalaisten nousussa kuin julkisessa keskustelussa on annettu ymmärtää.

Ervasti pitää julkisuudessa synnytettyä kuvaa suomalaisten rasistisuudesta virheellisenä. Muutokset, joiden pohjalta tulkintoja on mediassa vedetty, eivät ole tilastollisesti merkitseviä ja kysymyksenasettelut ovat ohjanneet vastauksia.

Virheellisillä tulkinnoilla on voinut olla kielteisiä vaikutuksia. Se, että valtakunnan päälehdessä toitotetaan rasismin lisääntyneen, saattaa Ervastista rohkaista tai oikeuttaa vihamielisiä kantoja.

”Kaiken lisäksi rasismin noususta kertovilla gallupeilla oli ajallinen yhteys puolueiden eduskuntavaalikampanjoiden starttaamiseen vuonna 2010”, hän pohtii.

Kanava vanhoille ennakkoluuloille

Se, etteivät asenteet maahanmuuttajia kohtaan ole tiukentuneet, ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei Suomessa olisi rasismia.

Sosiologian yliopistonlehtori Suvi Keskinen huomauttaa, että monet Suomessa asuvat, ulkomaalaistaustaiset ihmiset kokevat arjessaan paljon rasismia.

Esimerkiksi EU:n perusoikeusviraston 2009 julkaiseman raportin mukaan Suomen somalit kokivat enemmän uhkailua, väkivaltaa ja vakavaa häirintää kuin mikään muu vähemmistö Euroopassa.

Keskinen kertoo tänä keväänä Helsingin yliopistossa tarkistettavasta väitöstutkimuksesta, jonka mukaan vielä niin sanotut toisen polven maahanmuuttajatkaan eivät koe kelpaavansa suomalaisiksi vaan määrittelevät itsensä ulkomaalaisiksi.

”On koko yhteiskunnan ongelma, että meillä on Suomessa syntyneitä ihmisiä, jotka eivät silti tunne mahtuvansa suomalaisuuden määritelmään.”

Tätä kautta perussuomalaisten nousulla ja rasismilla on yhteys. Puolue tarjosi kanavan jo ennestään olemassa olleelle muukalaiskammolle.

”Perussuomalaiset kykenivät mobilisoimaan joukon, joka on aina ollut olemassa, mutta joka ei ollut aiemmin ollut poliittinen voima”, Ervasti sanoo.

Harvat mutta äänekkäät

Maahanmuuttovastaisten perussuomalaisehdokkaiden nousu päättäviin elimiin on koventanut julkisen keskustelun äänenpainoja.

Maahanmuuttokeskustelua tutkineen Keskisen mukaan sekä muut puolueet että media omaksuivat maahanmuuttovastaisten ehdokkaiden rasistisia argumentteja esimerkiksi turvapaikkapolitiikasta puhuttaessa.

Keskisen tutkimuksen mukaan muutos keskustelussa tapahtui vuoden 2008 kuntavaalien alla. Vaaleissa oli ehdokkaita, jotka kampanjoivat nimenomaan maahanmuuttovastaisuudella ja esimerkiksi ministeri Astrid Thorsia vastaan masinoitiin todellinen uhkailukampanja.

Polarisoituminen ei näy väestötasolla, mutta saattaa tuottaa äänekkäitä ryhmiä, jotka vaikuttavat voimakkaasti valtakunnallisen keskustelun suuntaan.

Sekä Ervastin että Keskisen mukaan se, mitä sopii sanoa ääneen, onkin muuttunut.

”Rasistinen puhe, jota ei olisi missään nimessä siedetty kaksikymmentä vuotta sitten, on lisääntynyt. Vielä 90-luvulla ei olisi ollut mahdollista puhua maahanmuutosta ja maahanmuuttajista samoilla sanavalinnoilla ja äänenpainoilla eduskunnassa”, Ervasti sanoo.

”Myös havainnot arkipäivän rasismista ovat lisääntyneet. Voi olla, että keskusteluilmapiirin muutos on antanut oikeutuksen jo pitkään olemassa olleiden ennakkoluulojen purkamiselle”, Keskinen pohtii.

-----

Turun Ylioppilaslehti: Nais- ja punikkivihaa

Rasismi kytkeytyy Suomessakin konservatiivisiin perhearvoihin ja vasemmistovastaisuuteen.

Keskustelu naisen asemasta on osa maahanmuuttokeskustelua.

”Maahanmuuton vastustajat haluavat nostaa esiin maahanmuuttajanaisiin kohdistuvaa väkivaltaa, kuten niin sanottua kunniaväkivaltaa, ja osoittaa sitä kautta, mitä haittaa maahanmuutosta voi olla”, maahanmuuttokeskustelua tutkinut sosiologian yliopistonlehtori Suvi Keskinen sanoo.

Ihmisoikeusrikkomusten nostaminen huomion kohteeksi on tietenkin aina myönteinen asia, mutta keskustelunavaukset asettuvat kyseenalaisempaan valoon, kun niitä verrataan maahanmuuttovastaisten puolueiden muihin näkemyksiin sukupuolten välisestä tasa-arvosta.

Samat henkilöt, jotka korostavat ihmisoikeusloukkauksia ulkomaalaistaustaisissa perheissä, eivät välttämättä ole ollenkaan samassa määrin kiinnostuneita siitä, kuinka etnisesti suomalaisissa kodeissa tapahtuvaa väkivaltaa voitaisiin vähentää.

”Näkemys tasa-arvosta ja naisten asemasta on usein maahanmuuttoa vastustavissa puolueissa konservatiivinen.”

Nettikirjoittelussa kuva vastustajan mustamaalaamiseen käytetään naisellisia stereotypioita: heistä rakennetaan kuva kukkahattutäteinä ja hyysäävinä sosiaalitanttoina.

Keskisen mukaan maahanmuuton vastustamisen ja konservatiivisten perhearvojen taustalla on pelko siitä, että maahanmuuttajien korkeampi hedelmällisyys johtaa etnisten suomalaisten häviämiseen.
”Onhan perussuomalaisten vaaliohjelmassakin maininta ’kantasuomalaisten’ hedelmällisyyden lisäämisestä maahanmuuton vaihtoehtona.”

Asennetutkimuksissa kielteiset maahanmuuttoasenteet korreloivat sen kanssa, että vastaaja määrittelee itsensä oikeistolaiseksi.

Kun tutkimuksissa on tarkasteltu sitä, kuinka vasemmalle tai oikealla eri puolueiden kannattajat identifioivat itsensä, perussuomalaisten keskuudessa on hajontaa: enemmistö määrittelee olevansa vasemmisto-oikeisto-akselin keskivaiheilla, mutta pieni joukko sijoittaa itsensä hyvin oikealle.

Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Ervastin mukaan Suomessa perussuomalaisten kannattajat ovat selvästi maahanmuuttovastaisempia kuin muiden puolueiden kannattajat.

”Toisaalta etenkin Pohjoismaissa ’painukaa kotiin’ -puolueet ovat monissa linjauksissaan melko vasemmistolaisia. Esimerkiksi Tanskan kansanpuolue on hyvin lähellä sosiaalidemokraatteja talous- ja sosiaalipolitiikassa.”

Radikaalin maahanmuuttovastaisen liikkeen suhde vasemmistolaisuuteen onkin kaiken kaikkiaan kompleksinen: esimerkiksi Suomen Sisun jäsenten retoriikka on rasistisuuden ohessa vasemmistovihamielistä. Siitä huolimatta kannattajilla saattaa esimerkiksi sosiaalipoliittisissa kysymyksissä olla perinteisen vasemmistolaisia mielipiteitä.

Suomalaista ja tanskalaista keskustelua tutkinut Keskinen kuitenkin kyseenalaistaa, onko kyse vasemmistolaisuudesta.

”Oikeistopopulistiset puolueet Pohjoismaissa ovat ottaneet käyttöönsä hyvinvointivaltioretoriikkaa, jolla on laaja tuki näissä yhteiskunnissa läpi puoluekentän.”

Pohjimmiltaan kyse onkin vasemmistolaisuuden määrittelystä. Tekeekö hyvinvointivaltion puolustaminen puolueesta vasemmistolaisen, vai vaatiiko määrittelyn täyttäminen myös esimerkiksi tasa-arvon korostamista?