Ilkka: Saarakkala kysyy maahanmuuttokannoista

Ilkka: Saarakkala kysyy maahanmuuttokannoista 23.3.2012

Kirjallinen kysymys: Suomen kanta EU:n yhteisen maahanmuuttopolitiikan muodostamiseen

Kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala (ps.) kysyy hallitukselta Suomen kantaa EU:n yhteiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Hän on jättänyt asiasta kirjallisen kysymyksen.

Saarakkalan mukaan yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa viedään kovaa vauhtia eteenpäin ilman, että siitä käytäisiin sen suurempaa kansalaiskeskustelua.

-Suomen linja on jäänyt epäselväksi, hän huomauttaa.

Saarakkala vaatii, että asian yhteydessä esiintyvä poliittinen käsitteistö avataan kansalle niin, ettei synny minkäänlaisia epäselvyyksiä, eikä demokraattinen vaikuttamisprosessi vaarannu.

- On tuotava selvästi esiin, mihin Suomi on sitoutumassa ja mihin nämä sitoumukset jatkossa mahdollisesti johtavat, hän korostaa.

______________________________________________

Kirjallinen kysymys: Suomen kanta EU:n yhteisen maahanmuuttopolitiikan muodostamiseen

EU on pyrkinyt 1990-luvun lopusta lähtien luomaan yhteistä strategiaa turvapaikkapolitiikasta, ja viime vuosina tähän kokonaisuuteen on myös liittynyt pyrkimys yhteisiin käytäntöihin koskien työvoiman maahantuloa EU-alueen ulkopuolelta unionialueelle. Vuonna 2007 silloinen sisä- ja turvallisuusasioista vastaava komissaari Franco Frattini esittikin jopa 20 miljoonan siirtotyöläisen tuontia EU:n ulkopuolelta jäsenmaiden huoltosuhdetta helpottamaan. Komissio on myös pyrkinyt pakolaispolitiikassa lisäämään vastaanotettavien määrää ehdottamalla mm. yhteisen pakolaisten sijoitusohjelman kautta kymmenientuhansien kiintiöpakolaisen vastaanottoa vuosittain EU:n alueelle nykyisen n. 5 000:n sijasta.

Maahanmuuttopolitiikka on eräs kansallisvaltioiden itsenäisen päätäntävallan kulmakivistä. Suvereenilla valtiolla on kansainvälisten sopimusten asettamissa rajoissa oltava oikeus pääpiirteittäin valita maahantulijat. EU:n yhteinen strategia maahanmuutolle asettaa kuitenkin vakavia haasteita Suomen ulkomaalaishallinnolle. Muun muassa EU:n sininen kortti -hanke työvoiman maahantulon edistämiseksi on luonut vain lähinnä päällekkäistä lainsäädäntöä Suomen ulkomaalaislain kanssa, jossa jo ennestään on mahdollistettu mekanismit erityisosaajien maahantulolle.

EU:lla on muutaman vuoden ajan ollut tavoitteena luoda yhteinen turvapaikkapolitiikka vuoden 2012 loppuun mennessä. Komissio on pyrkinyt konsultoimaan jäsenvaltioita tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tarvittavan yhteisölainsäädännön säätämisprosessissa. Tähän mennessä käydyissä keskusteluissa ministerineuvostossa ja muissa yhteyksissä on tullut esiin komission ongelmalliset näkökohdat liittyen humanitaarisen maahanmuuton sääntelyyn. Komissiolla on ollut mm. halua avata perheenyhdistämisdirektiivi ja ulottaa perheenyhdistämisoikeus ydinperheen ulkopuolelle, heikentää kielitaito-, ikä- ja asuntorajoitteiden asettamista perheenjäsenille sekä yhdenmukaistaa toissijaista suojelua saaneiden oikeudet varsinaisen pakolaisstatuksen saaneiden kanssa. Ottaen huomioon kolmansien maiden kansalaisten perheenyhdistämisten korkean osuuden koko EU-alueen nettomaahanmuutosta komission kaavailema perheenyhdistämisdirektiivin liberalisointi johtaisi huomattavaan humanitaarisen siirtolaisuuden kasvuun.

EU:n komissiolla on ollut pitkään toiveena mahdollistaa ns. taakanjako vastuunmäärittämisasetusta reformoimalla, jolloin äkillisen maahanmuuttopaineen alle jääneeseen maahan ei palautettaisi turvapaikanhakijoita. Vastuunmäärittämisasetukseen haluttaisiin sisällyttää ns. varhaiseen varautumiseen ja kriisinhallintaan liittyvä mekanismi, jonka lainsäädännöllinen perusta on hyvin tulkinnallinen ja hatara. Tämä asettaisi koko eurooppalaisen turvapaikkapolitiikan peruslähtökohdan kyseenalaiseksi. Voimassa olevana periaatteenahan on turvapaikanhakijan asian käsittely siinä maassa, johon hakija ensimmäiseksi saapuu. Lisäksi komissio on perustanut Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston, jonka roolia ilmeisesti halutaan kasvattaa yhteiseurooppalaisen turvapaikkapolitiikan linjaamisessa. Taakanjaon mahdollistamiseksi on perustettu myös solidaarisuusrahasto, josta annetuilla rahoilla pyritään houkuttelemaan jäsenmaita vastaanottamaan toisten jäsenmaiden vastuulla olevia turvapaikanhakijoita.

Suomen olisi pyrittävä EU:n yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta neuvoteltaessa toimimaan rakentavasti siten, että maahantulon säätelyssä säilytetään tehokkaat lainsäädännölliset välineet, laitonta maahanmuuttoa torjutaan ja kolmansien maiden kansalaisten palautukset toimivat tehokkaasti. EU:n komission ajama maahanmuuton liberalisointi ei tule johtamaan kotouttamisen kannalta parempaan tilanteeseen, sillä kaikki Länsi-Euroopan maat ovat monen vuosikymmenen ulkoeurooppalaisen maahanmuuton jälkeen suurissa vaikeuksissa kotouttamistoimissaan. Maahanmuuton määrää lisäämällä, varsinkin tässä taloudellisessa tilanteessa, ei Euroopan kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten ihmisten turvallista ja kestävää yhteiseloa voida turvata.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mikä on hallituksen kanta EU:n yhteisestä maahanmuuttostrategiasta neuvoteltaessa, etteivät komission tavoitteet maahanmuuton radikaalista lisäämisestä toteudu, ja

onko hallituksella aikeita irtautua erityisesti EU:n yhteisen turvapaikkapolitiikan viitekehyksestä, mikäli yhteinen turvapaikkapolitiikka johtaisi lainsäädännöllisesti Suomen noudattamien hyvien käytäntöjen vastaiseen linjaan tai kasvavaan taloudelliseen taakanjakoon solidaarisuussitoumusten kautta?

Helsingissä 21 päivänä maaliskuuta 2012
Vesa-Matti Saarakkala /ps