Vantaan Sanomat: Vieraskielisten lasten määrissä suuria eroja

Vantaan Sanomat: Vieraskielisten lasten määrissä suuria eroja 30.11.2013

Vantaalla on kouluja, joissa eri kieli- ja kulttuuriryhmien oppilaita on puolet koulun oppilaista. Toisaalta Vantaalla on alueita, joissa näitä oppilaita on vain muutamia.

Esimerkiksi Länsimäen ja Kytöpuiston kouluissa oppilaita, jotka opiskelevat suomea toisena kielenä on noin puolet. Vantaankoskella ja Ylästössä vieraskielisiä on vain muutama prosentti.

Perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo myöntää, että koulujen eriytymisvaara on todellinen.

– Koulujen välillä on suuria eroja siinä, kuinka paljon tuen tarpeessa olevia lapsia on.

Tilanne voisi Kalon mukaan olla pahempi, ellei Vantaalla olisi suuria oppilaaksiottoalueita ja suuria kouluja.

– Oppilaita tulee laajalta alueelta, ja alueisiin mahtuu sekä vuokra- että omistusasuntoja.

Kalo myös uskoo, että se, ettei painotettuja kouluja ole, vähentää alueiden eriytymistä.

– Meillä Vantaalla on vähän kouluja, joissa oppilaat valitaan esimerkiksi liikuntapainotteiseen opetukseen. Tämä vähentää eriytymistä, koska kaikki vanhemmat laittavat lapsensa lähikouluun.

Riskinä on, että painotettujen koulujen puuttuminen karkottaa niitä haluavat muualle.

– Jos lähikoulun opetus on riittävän korkeatasoista, niin sanottua ”white flightiä” eli valkoista pakoa ei tule.

Eriytymiskehitystä yritetään hillitä myös valtion tasolla.

Koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseen myönnetään rahaa alueille, joissa on esimerkiksi keskimääräistä suurempi työttömyysaste tai paljon maahanmuuttajia. Vantaan 46 koulusta jopa 31 koulua saa avustusta.

– Saimme sitä 2,35 miljoonaa tänä vuonna, kertoo opetuspäällikkö Tapio Lahtero.

Raha käytetään muun muassa oppilaanohjauksen kehittämiseen ja uusien opetuksen tukitoimien luomiseen.

– Rahalla on voitu palkata kouluihin lisäapua esimerkiksi laaja-alaisia erityisopettajia, kertoo Lahtero.

Kommentti: Ranking-listoja pelätään

Ulkomaalaistaustaisten lasten määristä kertovien tilastojen saaminen Vantaan sivistystoimelta on vaikeaa, koska kouluista ei haluta ranking-listoja.

Vantaan Sanomien saama tilasto kertoi vain väestörekisteriin kirjattujen vieraskielisten määrät peruskoululaisista, eli ne lapset, joiden äidinkieleksi kirjataan jokin muu kuin suomi, ruotsi tai saamen kieli.

Se lista ei kuitenkaan kerro varsinaista totuutta, mikä kouluissa vallitsee.

Hyvin monet kirjaavat väestörekisteriin lapsensa äidinkieleksi suomen, kun Suomessa synnytään ja kasvetaan, vaikka lapsen kotikielenä on jokin muu.

Kouluilla on myös listat, joissa ovat luvut suomea toisena kielenä opetettavista. Ne kertovat ihan toisen totuuden kuin väestörekisteriluvut.

Suomea toisena kielenä opetettavien S2-lasten määrä selviää, kun lapsen todellinen kielitaito arvioidaan.

Helsingin suomenkielisen opetuksen linjanjohtajan Marjo Kyllösen mukaan todellinen suomen kielen opetustarve arvioidaan aina kouluun tullessa. Jos taito ei ole riittävä, lapsi saa suomi toisena kielenä -opetusta.

Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo haluaa varjella näitä S2-lasten listoja, koska niitä voidaan käyttää koulujen rankkauksessa, ja tehdä helposti vääriä johtopäätöksiä.

Soittokierros kouluihin paljasti, että ero väestörekisterin perusteella tehdyn listan ja S2-lapsien määrässä on huikea.

Kalon listan mukaan näyttää esimerkiksi siltä, että Vantaan Kansanvälisessä koulussa on vain 9,9 prosenttia oppilaita, joiden äidinkieli on muu kuin suomi. Koulu kuitenkin ottaa ensisijaisesti oppilaita, joiden kotikieli on englanti. Todellinen S2-lapsien määrä koulussa on lähempänä 25 prosenttia.

On totta, että S2-oppilaista osa on maahanmuuttajia toisessa polvessa ja he puhuvat suomea hyvin. Suurempi osa on kuitenkin niitä, jotka eivät puhu suomea hyvin ja tarvitsevat tukea.

Ei ole kenenkään etu, että asiaa hyssytellään. Eriytymisestä täytyy pystyä puhumaan. Vaikeneminen ei poista ilmiötä.


OAJ: Eriytyminen on pysäytettävä

OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo on huolissaan eriytymiskehityksestä.

– Se on pysäytettävä, että tilanne ei mene samaan kuin esimerkiksi Tukholmassa, jossa tiettyihin kouluihin ei enää saada päteviä opettajia. Tämä johtaa noidankehään, jossa vanhemmat eivät halua lastaan tähän kouluun ja opettajia ei saada rekrytoitua.

Myös eduskunnan tulevaisuusvaliokunta käsittelee eriytymisongelmaa Uusi oppiminen -julkaisussaan.

Julkaisun mukaan 2000-luvulla asuinpaikka selitti Pisa-tuloksessa oppilaiden välisistä eroista viisi prosenttia. Nyt osoite selittää jopa kymmenen prosenttia. Yksi tulevaisuusvaliokunnan tavoitteista on pysäyttää eriytymiskehitys.