HS: Paperittomien hoito on ihmisoikeuskysymys

Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Paperittomien hoito on ihmisoikeuskysymys 29.11.2013

Saksalainen filosofi Hannah Arendt käytti osuvaa luonnehdintaa, kun hän selitti, että valtava pahuus ja tuhoavat joukkoliikkeet eivät tarvitse levitäkseen läpeensä pahoja ihmisiä vaan jokapäiväistä piittaamattomuutta ja kyseenalaistamatonta tottelemista. Arendtin mukaan paha kertyy ja kasvaa "pahuuden arkipäiväisyydestä".

Ilmiöstä saa viitteitä – kuten luonnehdinta antaa ymmärtääkin – jokapäiväisessä elämässä. Suomalaisille näyttää olevan vaikeaa puuttua, katkaista piittaamattomuus. On helpompaa katsoa muualle.

Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunta päätti tiistaina, että paperittomat saavat Helsingin tarjoamaa terveydenhuoltoa. Apua on tarjottava, jos sitä tarvitsee lapsi tai raskaana oleva nainen tai jos terveysongelma vaatii kiireellistä hoitoa.

Linjaus vastaa sekä lautakunnan että kaupunginhallituksen jo aiemmin osoittamaa tahtoa. Päätöstä on silti pompoteltu edestakaisin, koska virkamiehet ovat aina esitelleet oman vastustavan kantansa päätettäväksi poliittisesta linjauksesta piittaamatta, ehkä kustannusten pelossa. He ovat halunneet jäädä odottelemaan valtakunnallisia ohjeita.

Nyt poliittinen tahto toteutuu, mikä on hyvä.

Paperittomia ovat sellaiset ihmiset, joiden oleskelua maassa viranomaiset eivät tiedä eivätkä salli. Heillä ei ole oikeutta julkiseen terveydenhoitoon eikä rahaa yksityiseen. Samoin ulkopuolella on muitakin laillisesti maassa oleskelevia ihmisryhmiä, joilla ei ole eurooppalaista sairausvakuutuskorttia.

Heitä on avustanut vapaaehtoispohjalta toimiva, puutteellisesti varusteltu Global Clinicin vastaanotto.

Suomalainen keskustelu asiasta valahtaa aina keskusteluun maahanmuutosta, jolle halutaan panna tiukempi tulppa.

Paperittomien hoitamatta jättäminen on epäinhimillinen tapa hätistellä ihmisiä pois. Äkillisten vakavien sairauksien hoito ei houkutin Suomeen jäämiseksi tai tulemiseksi.

Paperittomat pelkäävät karkotusta ja hakevat hoitoa ainoastaan äärimmäisessä hädässä. Koska näin on ja saajia on rajoitettu, kustannukset pysynevät kurissa.

Jos me tukimme korvamme äärimmäisessä hädässä olevilta ja sairailta lapsilta, me olemme osa pahuuden arkipäiväisyyttä.