HS: Supo: Muslimimaiden konflikteihin osallistuvia ryhmiä tuetaan Suomesta

Helsingin Sanomat:
Supo: Muslimimaiden konflikteihin osallistuvia ryhmiä tuetaan Suomesta
7.6.2009

HS, mielipide:
Perttu Salmenhaara: Kotouttamispolitiikan ongelmia liioiteltiin
10.6.2009

HS, mielipide:
Suomen Islamilainen Neuvosto: Muslimiyhteisö haluaa tehdä yhteistyötä
11.6.2009

HS, mielipide:
Meri-Sisko Eskola: Suomeen tarvitaan kotouttamisen osaamiskeskus

HS, mielipide:
Saija Jokela: Kotoutumisen ongelmista ei voi vaieta
12.6.2009

HS, mielipide:
Jorma Vuorio: Kotouttamisen ongelmia liioiteltiin
14.6.2009

"On olemassa vahvoja viitteitä siitä, että eri muslimimaiden konflikteihin osallistuvia ryhmiä ja verkostoja tuetaan Suomesta käsin", kirjoittavat Suojelupoliisin päällikkö Ilkka Salmi ja Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jorma Vuorio Helsingin Sanomien Sunnuntaidebatissa.

Supon tiedossa ei kuitenkaan ole tällä hetkellä ketään terroristiseen toimintaan Suomessa aktiivisesti osallistuvaa henkilöä.

Salmen ja Vuorion mielestä kotoutumisen epäonnistuminen luo maaperää radikalisoitumiselle ja ääritapauksissa terrorismille.

"Maahanmuuttajien radikalisoitumisriskiä lisää heidän uudessa kotimaassaan kokemansa juurettomuus. Sitä taas ruokkivat kotouttamisen ongelmat. Toisen sukupolven maahanmuuttajien on usein vaikea samaistua vanhempiensa kulttuuriin ja kotimaahan."

Salmen ja Vuorion mukaan seurauksena voi olla rasismin lisääntyminen ja toisilleen vihamielisten ryhmittymien määrän kasvu Suomessa.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Suomen-osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson arvostelee Salmea ja Vuoriota uhkakuvien lietsomisesta ja ihmisoikeusloukkauksia pakenevien syyllistämisestä.

Johanssonin mukaan turvapaikanhakijoiden määrän lisääntyminen on herättänyt aiheetonta hysteriaa.

"Jos Suomi olisi 90-luvulta alkaen kehittänyt kykyään käsitellä turvapaikkahakemuksia, mikä on kansainvälinen velvoite eikä valinta, pystyisimme ongelmitta käsittelemään tälle vuodelle ennustetut 6 000 hakemusta", Johansson kirjoittaa.

________________________________________

(koko kirjoitus)

Kotouttamisen etsikkoaika on loppumassa

Suomessa useat etniset vähemmistöryhmät ovat voimakkaassa kasvussa. Vuonna 2008 Suomesta haki turvapaikkaa tai muuta suojelua 4 035 ihmistä – 2 500 enemmän kuin edellisvuonna. Kasvu on jatkunut tänä vuonna, ja Maahanmuuttovirasto arvioi, että joulukuun loppuun mennessä hakijoita saapuu noin 6 000. Tämän seurauksena perheenyhdistämisten perusteella Suomeen tulevien maahanmuuttajien määrä moninkertaistuu muutaman vuoden viiveellä. Tämä koskee erityisesti Irakista ja Somaliasta tulevia turvapaikanhakijoita. Heitä ajavat Suomeen naapurimaidemme kiristynyt maahanmuuttopolitiikka ja suomalaisen sosiaaliturvan hyvä taso.

Turvallisuusviranomaisten näkökulmasta maahanmuuton voimakkaaseen lisääntymiseen sisältyy riskejä, jotka saattavat tulevaisuudessa aiheuttaa vakavia ongelmia yleiselle turvallisuudelle.

Riskitekijöitä ovat esimerkiksi rikollisuuden, jengiytymisen, väkivallan ja järjestyshäiriöiden lisääntyminen. Sellaista on Euroopassa nähty esimerkiksi Ruotsissa ja Ranskassa.

Jotta riskit eivät toteutuisi, maahanmuuttajien kotouttaminen vaatii Suomelta nykyistä selvästi suurempia panostuksia.

Eurooppalaisten turvallisuusviranomaisten yleisen käsityksen mukaan siirtolaisuuden vaarana on myös terroristien soluttautuminen maahanmuuttajavirtoihin. Tämä uhka sitoo huomattavan määrän turvallisuuspalveluiden resursseja.

Lisähaasteen aiheuttaa se, ettei uhan muodostavia turvapaikanhakijoita aina voida palauttaa lähtömaihinsa. Niiden turvallisuustilanne voi olla niin huono, ettei palauttaminen ole humanitaarisista syistä ole mahdollista.

Eräissä Helsingin ja Turun lähiöissä on ulkomaalaisten osuus kaikista asukkaista noussut jo noin 30 prosenttiin. Joidenkin tutkimusten mukaan näin suuri maahanmuuttajakeskittymä kiihdyttää asuinalueen etnistä eristäytymistä hallitsemattomasti. Maahanmuuttajien asutuksen keskittymisen seuraukset ovat nähtävissä muutamissa ruotsalaislähiöissä, joissa on vakavia turvallisuus- ja järjestysongelmia.

Ongelmien ehkäisemiseksi on esitetty jopa osittaisen ulkonaliikkumiskiellon käyttöönottoa, mikä Pohjoismaassa käytettynä olisi varsin poikkeuksellista ja korostaa ilmiön vakavuutta. Syrjäytymisen, juurettomuuden ja vihan ilmapiirin aiheuttamat levottomuudet kertautuvat ja leviävät muihin vastaaviin lähiöihin.

Maahanmuuttajien radikalisoitumisriskiä lisää heidän uudessa kotimaassaan kokemansa juurettomuus. Sitä taas ruokkivat kotouttamisen ongelmat. Toisen sukupolven maahanmuuttajien on usein vaikea samaistua vanhempiensa kulttuuriin ja kotimaahan. Heiltä puuttuvat sellaiset elämän kiinnekohdat, jotka normaalisti luovat turvallisuutta ja tasapainoa.

Kotouttamisen ja kotoutumisen epäonnistuminen luo maaperää radikalisoitumiselle ja ääritapauksissa terrorismille. Samalla lisääntyy huoli kantaväestön ja maahanmuuttajien välisen vastakkainasettelun kärjistymisestä ja demokratiaan kuuluvien arvojen häviämisestä. Seurauksena voi olla rasismin lisääntyminen ja toisilleen vihamielisten ryhmittymien määrän kasvu. Siksi viranomaisten nopean reagointikyvyn merkitys korostuu.

Supon tiedossa ei tällä hetkellä ole ketään Suomessa aktiivisesti terroristiseen toimintaan osallistuvaa henkilöä. Sen sijaan on olemassa vahvoja viitteitä siitä, että eri muslimimaiden konflikteihin osallistuvia ryhmiä ja verkostoja tuetaan Suomesta käsin.

Kotouttamisen käytännön vastuu on kunnilla. Päinvastoin kuin yksittäisten tapausten perusteella joskus väitetään, kunnat ovat tähän asti onnistuneet tehtävässä hyvin. Monien maahantulijoiden luku- ja kirjoitustaidottomuus, tietämättömyys suomalaisesta yhteiskunnasta ja suuri perhekoko aiheuttavat haasteita.

Onnistuneen kotoutumisen kannalta keskeisiä ovat kielitaito sekä suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen sääntöihin sopeutuminen. Vain siten maahanmuuttajat voivat aikanaan myös työllistyä.

Kotouttamisen haasteet lisääntyvät lähivuosina sitä mukaa kuin maahanmuuttajamäärät kasvavat. Siksi myös kotouttamisen resursseja tulee kasvattaa. Pitää varmistaa, että kaikki maahanmuuttajaryhmät pääsevät kotouttamisen piiriin.

Onnistunut kotoutus hillitsee vastakkainasettelujen kärjistymistä. Siksi maahanmuuttajien kielikoulutusta olisi lisättävä huomattavasti. Jotta maahanmuuttajilla on mahdollisimman realistinen ja oikea kuva Suomesta, tulisi kotouttaminen aloittaa jo lähtömaassa valmentamalla heitä etukäteen suomalaisen yhteiskunnan pelisääntöihin.

Kotouttamisen tehostaminen vaatii huomattavasti lisää henkilökuntaa sosiaali- ja terveystoimeen, tulkkipalveluihin sekä opetustoimeen, etenkin kielikoulutukseen. Myös vuokra-asuntojen määrää on merkittävästi lisättävä.

Maahanmuuton kasvussa on myös myönteisiä puolia. Työperusteinen maahanmuutto on Suomelle ja sen taloudelle tärkeä tulevaisuuden lisäresurssi. Suomen on myös tulevaisuudessa huolehdittava kansainvälisistä humanitaarisista velvoitteistaan ja tarjottava vainotuille suojaa.

Jos kotouttamisessa onnistutaan, väestömme suomalainen enemmistö hyväksyy yhä kasvavan ulkomaalaisvähemmistön. Kotouttamisen tehostamisella on kuitenkin kiire: etsikkoaikaa on jäljellä enää joitakin vuosia.


ILKKA SALMI

JORMA VUORIO

Salmi on suojelupoliisin päällikkö ja Vuorio Maahanmuuttoviraston ylijohtaja.

---

Uhkakuvien lietsonta ei edistä kotouttamista

Suojelupoliisin päällikkö Ilkka Salmi ja Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jorma Vuorio peräävät lisää resursseja kotouttamiseen. Hyvä näin.

Kirjoittajien varsinainen viesti tuntuu kuitenkin olevan uhkakuvien lietsominen ja ihmisoikeusloukkauksia pakenevien syyllistäminen. Kumpikaan näistä ei edistä kotouttamista.

Kirjoittavat yhdistävät turvapaikanhakijat terrorismiin ja jengisotiin epäuskottavilla vertailuilla Ranskaan ja Ruotsiin. Molempien maiden tilanne poikkeaa täysin Suomesta sekä historiallisesti että määrällisesti.

Turvapaikanhakijoiden määrän lisääntyminen on herättänyt aiheetonta hysteriaa. Kirjoittajien tapa verrata keskenään hakijamääriä vuosina 2008 ja 2007 on valheellista, koska he jättävät kertomatta, että vuonna 2007 luku oli ennätyksellisen alhainen.

"Ennätysvuonna" 2008 Suomesta haki turvaa vain 74 henkeä enemmän kuin 2004. Jo vuonna 1992 tänne tuli 3 634 turvapaikanhakijaa. Jos Suomi olisi 90-luvulta alkaen kehittänyt kykyään käsitellä turvapaikkahakemuksia, mikä on kansainvälinen velvoite eikä valinta, pystyisimme ongelmitta käsittelemään tälle vuodelle ennustetut 6 000 hakemusta.

Pääsyyt siihen, että Irakista ja Somaliasta paetaan, ovat näissä maissa käytävät sodat ja ihmisten kokema vaino. Salmen ja Vuorion kirjoituksesta ihmisoikeusnäkökulma puuttuu kokonaan. Varsinkin Maahanmuuttoviraston ylijohtajalta, mutta myös Supolta, toivoisi laajempaa näkemystä.


FRANK JOHANSSON

Kirjoittaja on Amnesty Internationalin Suomen-osaston toiminnanjohtaja.

_____________________________

Helsingin Sanomat, mielipide 10.6.2009:

Sunnuntaidebatissa (HS 7. 6.) julkaistiin suojelupoliisin päällikkö Ilkka Salmen ja Maahanmuuttoviraston johtaja Jorma Vuorion kirjoitus, joka sisälsi useita asiavirheitä. Virheellisistä väittämistä oli edelleen johdettu maahanmuuttokriittisiä mielipiteitä.

Kirjoituksen lähtökohtana oli, että "kotouttaminen olisi epäonnistunut". Tämän pohjalta kirjoittajat väittivät, että "epäonnistuminen" loisi pohjaa maahanmuuttajien radikalisoitumiselle.

On hieman epäselvää, millä perusteella kotouttaminen olisi epäonnistunut, ja miksi juuri väitetty epäonnistuminen loisi pohjaa radikalisoitumiselle.

Kasvupintaa radikalisoitumiselle voivat hyvin tuottaa pikemmikin kirjoituksessa esitetyn tyyppiset perusteettomat ja provokatiiviset lausunnot.

Muistettakoon poliisin ja maahanmuuttoviranomaisten aiemmin tänä vuonna esittämät provokatiiviset, runsaasti mediatilaa saaneet lausunnot, joiden pohjalta maahanmuuton on muun muassa väitetty "räjähtäneen käsiin" ja alaikäisten turvapaikanhakijoiden määrän "kasvaneen räjähdysmäisesti". Jälkimmäinen väite perustui yhden poliisimiehen haastattelussa esittämään mielipiteeseen.

Provokaatiot ovat useimmiten irrallaan todellisuudesta eivätkä siten edusta "maahanmuuttokriittisten" tahojen peräänkuuluttamaa "asiallista keskustelua maahanmuutosta".

Asian mittasuhteita liioitellaan: maahanmuuttajien väestöosuus on Suomessa yksi Euroopan ja myös koko OECD-alueen maiden pienimpiä. 2010- ja 2020-luvuilla työperäinen maahanmuutto kuitenkin suurella varmuudella moninkertaistaa maahanmuuttajaväestön määrän Suomessa, joten ei lupaa hyvää, että jo näin marginaaliset määrät ja asiaan liittyvien ongelmien minimaalisuus saa poliisijohdon takajaloilleen.

Mikäli radikalisoitumista maahanmuuttajien piirissä tapahtuisi, saisimme nyt nähdyn tyyppisen kirjoittelun valossa kiittää siitä pikemminkin ammattikuntansa mainetta tahraavia poliisimiehiä kuin kotouttamispolitiikkaa.

PERTTU SALMENHAARA

tutkija, valtiotieteen lisensiaatti

________________________

Muslimiyhteisö haluaa tehdä yhteistyötä

Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jorma Vuorio ja Supon päällikkö Ilkka Salmi (HS 7. 6.) toivat esiin maahanmuuttajien integraation tärkeyden. He osoittivat, että resursseja tarvitaan lisää yhteiskunnan palveluihin. Tähän on helppo yhtyä.

Julkista mielipidettä ei kuitenkaan pitäisi lietsoa maahanmuuttoa vastaan eritoten tilanteessa, jossa maahanmuuttajavastaisuus näkyy jo politiikassakin. Valitettavasti maahanmuuttajavastaisuus kohdistuu erityisesti muslimeihin. Maahamme tulee turvapaikanhakijoita erityisesti Irakista ja Somaliasta. Edellisen laman aikaan maahamme saapui myös muutama tuhat somalialaista, ja nyt on sama tilanne.

Meidän ei kuitenkaan pidä toistaa 1990-luvun alun virhettä ja tehdä heistä laman syntipukkeja. Olemme paremmassa tilanteessa kuin tuolloin.

Suomen muslimit ovat vakiinnuttaneet asemansa, ja uudella tulokkaalla on nyt valmiita verkostoja ja moskeijoita.

1990-luvun alussa tänne muuttaneet ovat yhdessä suomalaisten muslimien kanssa luoneet pohjan elämälle täällä sekä yhteydet yhteiskunnan eri tahoihin ja muihin uskontokuntiin. Arvostamme myös parin viime vuoden aikana tiivistynyttä viranomaisyhteistyötä.

Suomen Islamilainen Neuvosto ja eri moskeijat tapaavat vuosittain Supon edustajia. Yhteistyö perustuu avoimuuteen. Kuten Vuorio ja Salmi totesivat, Suomessa ei ole terrorismiin osallistuvia ihmisiä. Neuvostossa ja moskeijoissa on selvää, että käännymme viranomaisten puoleen, jos tietoomme tulisi yleistä turvallisuutta uhkaavaa toimintaa.

Turvapaikanhakijoiden määrä ei ole kasvanut kirjoituksessa mainitussa mittakaavassa. Jos Suomessa olikin vuonna 2008 enemmän hakijoita kuin edellisenä vuonna, niin vuoden 2007 luku oli viime vuosia alhaisempi. Viime vuonna turvaa haki vain 74 henkeä enemmän kuin vuonna 2004.

Vertailu Ranskaan ja Ruotsiin on ontuva, koska maiden tilanne poikkeaa huomattavasti Suomen tilanteesta. Suomessa ei ole toistettu tiettyjä virheitä. Asemansa vuoksi kirjoittajien tulisi pidättäytyä lietsomasta uhkakuvia vähemmistöistä, joiden kanssa he tekevät töitä. On hyvä tiedostaa ongelmat, mutta samalla pitää etsiä keinoja niiden ratkaisemiseksi. Omalta osaltamme haluamme tukea tätä prosessia.

AHMED-WALI HADDI
puheenjohtaja

ISRA LEHTINEN
tiedottaja

Suomen Islamilainen Neuvosto ry

_______________________

Suomeen tarvitaan kotouttamisen osaamiskeskus

EU-vaalit vilkastuttivat keväällä maahanmuutosta ja maahanmuuttajien kotouttamisesta käytyä keskustelua. Keskustelu huipentui vaalipäivänä Maahanmuuttoviraston ylijohtajan Jorma Vuorion ja suojelupoliisin päällikön Ilkka Salmen puheenvuoroon maahanmuuton uhkakuvista (HS 7. 6.).

Suomen Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson kommentoi hyvin puheenvuoron näköalattomuutta turvapaikkapolitiikan lähtökohdista: ihmisoikeus- ja kansainvälisen suojelun näkökulmasta.

Vertailut muihin maihin ovat usein ongelmallisia, onhan Suomeen muutto edelleen vähäistä. Keskenään vertailukelpoisten OECD-maiden maahanmuuttotilastojen mukaan muutto Suomeen on määrällisesti selvästi esimerkiksi naapuri- ja useimpia EU-maita vähäisempää. Sekä muutto että kotouttaminen ovat meillä hyvin hallittavissa.

Salmi ja Vuorio sisällyttävät uhkakuvaan myös perheenjäsenten maahanmuuton kasvun.

Suomen maahanmuuttopolitiikan yksi johtavia periaatteita on aivan oikein ollut tukea perheiden yhtenäisyyttä. Erillään perheenjäsenistä eläminen ja huoli heistä on usein myös merkittävä kotoutumisen este. Edellytyksenä perheenjäsenten maahanmuutolle on pakolaisten perheenyhdistämistä lukuun ottamatta pääsääntöisesti, että yhdistettävä perhe pystyy tulemaan tuloillaan Suomessa toimeen.

Lähtökohdaksi on kotoutumisessa oivallettava, että maahanmuuttajat ovat osa Suomessa asuvaa väestöä ja samalla lailla keskenään erilaisia kuin muukin väestö.

Kotoutuminen edistyy, jos muuttajat hyväksytään yhdenvertaisiksi yhteisöjemme jäseniksi. Ensisijaisesti he ovat vanhempia, isovanhempia, lapsia, nuoria, työtovereita, koulukavereita, naapureita, eivätkä "tarvittavaa työvoimaa" tai "lisäresurssi".

Ehdottoman tärkeää on kysyä maahanmuuttajilta itseltään, kokevatko he kotoutuneensa ja olevansa yhdenvertaisia suomalaisen yhteiskunnan jäseniä. Samalla on tarkasteltava rasismia, ennakkoluuloja ja asenteita.

Kotoutuminen on kaksisuuntaista. Ennen kaikkea se edellyttää, että muuttajien tarpeet otetaan huomioon palveluissa ja viranomaistyössä. Heti maahantulon alkuvaiheessa tarvitaan ohjausta, neuvontaa, kielenopiskelua, peruskouluun valmistavaa opetusta ja niin edelleen.

Ratkaisevaa tietysti on se, miten aktiivisesti maahanmuuttaja itse hyödyntää kotoutumista edistäviä palveluita ja pyrkii työelämään.

Myös kansalaisjärjestöillä ja maahanmuuttajayhteisöillä on merkittävä rooli uusien tulijoiden kotouttamisessa.

Väestöliiton monikulttuurisuuden osaamiskeskus Kotipuu on kuuden vuoden ajan kehittänyt perhelähtöisen kotouttamisen malleja, joilla hyvin käytännönläheisesti edistetään perheiden arjen sujuvuutta. Työssä on luotettu erityisesti maahanmuuttajien omiin voimavaroihin ja vastuunottoon. Yhteistyössä muun muassa leikkipuistojen, päiväkotien ja koulujen on muodostettu vanhempien vertaisryhmiä.

Kotoutumiseen tarvitaan resursseja, mutta myös sisällöllistä ohjausta ja tukea. Tarvitaan valtakunnallinen kotouttamisen osaamiskeskus, jonka tehtävänä olisi neuvoa, ohjata, kouluttaa, seurata ja arvioida sekä koota, kehittää ja levittää hyviä käytäntöjä kunnille ja muille arjen kotouttajille.

Eduskunta on parhaillaan viimeistelemässä kantaansa hallituksen selontekoon kotouttamislain toimeenpanosta. Ratkaisevaa on, päättääkö eduskunta kohdentaa resursseja kotouttamiseen.

Tärkein kotoutumisen edellytys on, että eri väestöryhmien välinen vuorovaikutus toimii sekä virallisella että epävirallisella, ihmisten tasolla. Poliitikot, viranomaiset ja media ovat avainasemassa vaikuttamassa siihen, kehittyykö vuorovaikutus rakentavaksi vai repiväksi. Sanoilla ja teoilla on merkitystä.

MERI-SISKO ESKOLA

monikulttuurisuusasioiden päällikkö

Kotipuu, Väestöliitto

________________________

Kotoutumisen ongelmista ei voi vaieta

Perttu Salmenhaara paheksui (HS 10. 6.) Ilkka Salmen ja Jorma Vuorion Sunnuntaidebattikirjoitusta (HS 7. 6.), jossa kirjoittajat katsoivat kotouttamisen etsikkoajan olevan päättymässä.

Valitettavasti Salmenhaarankin puheenvuoroon sisältyi tälle keskustelullemme tyypillistä leimaamista, joka estää asiallisen keskustelun.

Maahanmuuttajien suuri työttömyys ja kantaväestöä yleisempi rikollisuus, sosiaaliset ongelmat ja eriytyminen omille asunalueille eivät kerro kotouttamisen onnistumisesta. Salmenhaara kyseenalaisti ajatuksen epäonnistumisesta.

Maahanmuuttajien nykyisen aseman tulkitseminen onnistuneeksi kotoutukseksi on väärin maahanmuuttajia kohtaan. Silloin vihjataan, että heillä ei olisi edellytyksiä vastaavaan kansalaisuuteen kuin kantaväestöllä.

Salmenhaara paheksui näkemyksiä maahanmuuttajien, erityisesti alaikäisten turvapaikanhakijoiden, määrän voimakkaasta kasvusta. Hän piti niitä provokaatioina, jotka voivat olla omiaan radikalisoimaan maahanmuuttajia. Hän totesi, että Suomessa maahanmuuttajien osuus väestötä on hyvin pieni.

Huolimatta pienestä osuudesta koko väestöstä, maahanmuuttajien osuus suurimmissa kaupungeissa monilla alueilla on jo noussut yli 20 prosentin. Tätä osuutta on kansainvälisessä tutkimuksessa pidetty rajana, jonka ylittymisen jälkeen kantaväestö pyrkii pois alueilta. Helsingissä tästä on jo selviä merkkejä. Muualta Euroopasta taas ei tunneta tapauksia, joissa kerran voimakkaasti alkanut kaupunginosien eriytyminen olisi saatu pysäytettyä.

Maahanmuuttajien onnistunut kotoutuminen edellyttää, että pystymme keskustelemaan heidän kohtaamistaan haasteista ja kotoutumisen ongelmista. Helsingissä ei ole montaa vuotta aikaa estää kaupunginosien voimakasta eriytymistä. Jos epäonnistumme, suurimpia kärsijöitä ovat omille asuinalueilleen eristetyt maahanmuuttajat.

Ongelmien ratkaiseminen vaatii niistä puhumista. Kaiken ongelmista puhumisen leimaaminen maahanmuuttokriittisyydeksi on kuin istuisi tuleen – maahanmuuttajien housuilla.

SAIJA JOKELA

____________________

Kotouttamisen ongelmia liioiteltiin

Tutkija Perttu Salmenhaara otti kantaa (HS 10. 6.) minun ja suojelupoliisin päällikön Ilkka Salmen Sunnuntaidebattiin (HS 7. 6.).

Salmenhaaran mukaan kirjoitus oli täynnä asiavirheitä, ja sen lähtökohtana oli se, että kotouttaminen on epäonnistunut.

Debatissa todettiin, että päinvastoin kuin yksittäisten tapausten perusteella joskus väitetään, kunnat ovat tähän asti onnistuneet hyvin kotouttamisessa, josta niillä on käytännön vastuu. Se, mitä kirjoituksessa haluttiin nostaa esiin, on kotouttamisen tulevaisuuden haasteet, joihin tulisi valmistautua jo nyt.

Turvapaikanhakijoiden kokonaismäärä kasvoi 168 prosenttia vuonna 2008 (vuonna 2007 1 505 hakijaa, vuonna 2008 4 035 hakijaa), ja yksin tulleiden alaikäisten määrä 620 prosenttia (2007 : 98, 2008 : 706). Alaikäisten suhteellinen osuus on ylivoimaisesti suurin Euroopassa.

Meillä alaikäisiksi ilmoittautui 17,5 prosenttia hakijoista, kun muualla määrä vuonna 2008 oli keskimäärin 6,4 prosenttia, ja Saksassa esimerkiksi 1,5 prosenttia.

Turvapaikanhakijoiden määrä ennakoi tällekin vuodelle (toukokuu 2009 mukaan lukien 2 144 hakijaa) Suomen oloissa korkeaa määrää. Se vaikuttaa parin kolmen vuoden viiveellä kasvuna perheenyhdistämisen kautta maahan tulevien määrään.

Yhtä luvan saanutta turvapaikanhakijaa kohden arvioidaan tulevan keskimäärin neljä perheenjäsentä, sillä suurimmat turvapaikkaa hakevat ryhmät ovat irakilaisia ja somalialaisia (yli 60 prosenttia kaikista hakijoista), jotka ovat yleensä perhekooltaan suuria.

Kun maahantulijoiden määrä kasvaa merkittävästi, lisääntyy myös erityispalvelua vaativien määrä, ja sen seurauksena kotouttamisesta tulee haastavampaa.

Kotouttamisessa on pystyttävä kohtaamaan tehokkaasti suurten perheiden tarpeet, ja esimerkiksi suhteellisen suuri luku- ja kirjoittamistaidottomien määrä.

JORMA VUORIO

ylijohtaja

Maahanmuuttovirasto