Aamulehti: Ihminen ei ole numero

Aamulehti/Ylänurkka:
Maila-Katriina Tuominen: Ihminen ei ole numero
29.6.2009

Jokainen päivä on pakolaispäivä. Ei ehkä teille eikä minulle, mutta 42 miljoonalle kanssakulkijallemme.

He ovat paenneet konfliktien ja vainon vuoksi joko oman maansa ulkopuolelle tai omassa maassaan turvallisempaan asuinpaikkaan.

Kun me puhumme turvapaikanhakijoista, pakolaisista tai kiintiöpakolaisista, puhumme heistä numeroina. 42 miljoonaa ei kerro mitään muuta kuin pakolaisten arvioidun lukumäärän vuonna 2008.

Kaksinumeroisen luvun voi lukaista ja unohtaa, mutta jos luku muuttuu eläviksi ihmisiksi, se nostattaa monenlaisia tuntemuksia.

Suomessa maahanmuutto- ja pakolaispolitiikan solmut ovat niin sotkeutuneet, että asiallinen ja järkevä keskustelu on yhä lähes mahdotonta.

On hyvä muistaa, että miljoonat ihmiset muuttavat kotimaastaan joka vuosi monesta eri syystä. On heitä, jotka lähtevät työhön tai opiskelemaan toiseen maahan tai maanosaan tai heitä, jotka lähtevät etsimään onneaan vailla tarkkaa tietoa päämäärästään. On myös heitä, joille lähteminen on pakko.

Heillä ei ole muita vaihtoehtoja. Muista muuttajista he eroavat siinä, etteivät he voi palata kotiinsa.

Niin kauan kuin heidät voidaan tiivistää numeronmuotoisiksi suureiksi, emme kuule heidän itkuaan emmekä näe heidän epätoivoaan. On paljon helpompi tarkistaa Maahanmuuttoviraston tilastosta, että viime vuonna Suomeen saapui 1 255 turvapaikanhakijaa Irakista, 1 181 Somaliasta, 254 Afganistanista ja 209 Venäjältä kuin kohdata elävät ihmiset ja kuunnella, mitä he ovat kokeneet.

Suurten lukujen dynamiikka toimii niin, että se häivyttää kaiken konkreettisen numeroiden alle. Kun valtion budjetista puhutaan luvuin, kukaan ei hermostu, mutta kun budjetin kokonaissumma eritellään eri kululuokkiin, alkavat aivot raksuttaa. Osaamme kysyä, miksi vanhustyöhön on osoitettu niin ja niin vähän rahaa verrattuna esimerkiksi puolustusbudjettiin.

Osaamme perätä, mikä on tärkeintä rahanjaossa, mutta emme vaadi budjettiin lisää rahaa turvapaikanhakuprosessin nopeuttamiseksi. Asia jää eduskunnan ja viranomaistahojen ratkaistavaksi.

Meille kansalaisina asia on olemassa vain kulueränä, vaikka kyse on elävistä ihmisistä. Heillä on oikeus saada päätös, myönteinen tai kielteinen, niin nopeasti kuin suinkin. Lisää työvoimaa ja rahaa sinne, missä asioita käsitellään.

Pohjoismaiden maahanmuuttoministereiden kokoukseen Norjassa osallistunut Astrid Thors ehdotti perjantaina kollegoilleen, että Pohjoismaiden ministerineuvosto tukisi turvapaikkapolitiikkaan liittyvää tiedonvaihtoa ja yhteistyötä.

Pohjoismaiden tulisi myös vertailla keskenään kotoutumista ja tehdä yhteistyötä ilman huoltajaa maahan tulleiden alaikäisten asioiden hoitamisessa.

Sanoista teoiksi. Pakolaiset eivät ole tilastoja, vaan oikeita ihmisiä.