HS: Suomi ei ole mikään paratiisi muualta tuleville

Helsingin Sanomat, mielipide:
Mervi Leppäkorpi: Suomi ei ole mikään paratiisi muualta tuleville 25.11.2009
Maahanmuuttovirasto: Päätös perustuu turvapaikanhakijan kertomukseen 30.11.2009

Helsingin Sanomissa (Kotimaa 24.11.) Perttu Kauppinen kirjoitti turvapaikkaloikkareista Välihuomio-kolumnin, joka osoitti kirjoittajan täydellistä ymmärtämättömyyttä maahanmuuttajien arjesta näennäisessä toimeentulotukiparatiisissamme.

Välihuomion pohjana ollut juttu toimeentulotuen tasosta (HS Kotimaa 24.11.) ei myöskään antanut oikeaa kuvaa maahanmuuttajien tilanteesta.

Vertaukset esimerkiksi Saksan tilanteeseen ovat osittain vääriä, koska tilanne vaihtelee osavaltioittain eikä apua makseta missään pelkästään kupongeilla.

Jutussa ei myöskään huomioitu sikäläisen tilanteen epäoikeudenmukaisuuksia, joita paikallinen kansalaisyhteiskunta vaatii korjattavaksi (ihmisten ostokäyttäytymistä ohjataan kalleimpiin kauppoihin, koska kupongit eivät kelpaa kaikkialla).

Toimeentulotukien maksattamista eri maissa on mahdotonta vertailla, koska systeemit ovat niin erilaiset.

Suomi ei ole lähtökohtaisesti muualta tuleville paratiisi. Täällä puhutaan harvinaista, vaikeaa kieltä, työn saanti on maahanmuuttajille hankalaa, eikä asenneilmapiiri ole positiivinen.

Turvapaikanhakijoille käsittelyajat ovat pitkiä, ja ihmisiin suhtaudutaan esimerkiksi maahanmuuttovirastossa jo valmiiksi potentiaalisina valehtelijoina, kuten iranilaisen kunniamurhan uhkaaman naisen ja angolalaisen entisen lapsisotilaan tapaukset osoittavat.

Kauppinen näkee puolet Afganistanista ja Tšetšeniasta saapuvista turvapaikanhakijoista, eli kielteisen päätöksen saaneet ihmiset, elintasopakolaisina - kyseenalaistamatta sitä, millä perusteilla turvapaikkoja myönnetään.

Ihmiset, jotka jostain syystä eivät saa maahanmuuttoviranomaisilta myöntävää päätöstä, oikeuttaa Kauppisen mielestä rajavartiolaitosta kouluttamaan Turkissa työskentelevät lentokenttävirkailijat esikarsimaan etnisellä haravalla Suomeen tai Helsingin kautta lentäviä ihmisiä ja rajoittamaan heidän liikkumisvapauttaan ja oikeutta hakea turvapaikkaa Euroopasta.

Tällaisen vallan ja taloudellisten sanktioiden siirtäminen valtiollisilta virastoilta - jotka toimivat perusteiltaan läpinäkymättömästi - lentoyhtiöille, on hyvin kyseenalaista.

Jää epäselväksi, ketkä Kauppiselle ovat niitä ihmisiä, jotka ansaitsevat turvapaikan Suomessa ja keitä pitäisi lähtökohtaisesti jättää rajojen ulkopuolelle.

Vaikka oletettaisiin, että jokin taho pystyisi päättelemään tämän oikeudenmukaisesti, ei se taho varmasti ole turkkilainen tapausta tuntematon lentokenttävirkailija.

Mervi Leppäkorpi
Helsinki
__________________________________

Päätös perustuu turvapaikanhakijan kertomukseen

Mervi Leppäkorpi väitti (HS Mielipide 25. 11.), että Maahanmuuttovirastossa suhtaudutaan turvapaikanhakijoihin jo valmiiksi potentiaalisina valehtelijoina.

Virastossa suhtaudutaan hakijoihin neutraalisti vailla ennakkoasennetta, ja jokaisen hakijan hakemus tutkitaan yksilöllisesti. Ulkomaalaislaissa todetaan edellytykset, joiden perusteella hakijalle voidaan myöntää turvapaikka tai oleskelulupa kansainvälisen suojelun perusteella.

Turvapaikkapuhuttelu ja hakijan kertomus ovat päätöksenteon perusta: puhuttelussa selvitetään perusteet, joiden vuoksi hakija katsoo olevansa kansainvälisen suojelun tarpeessa.

Päätöstä tehtäessä hakijan kertomusta peilataan muun muassa hänen koti- tai asuinmaastaan kerättyä lähtömaatietoa vasten.

Lisäksi huomioidaan kertomuksen johdonmukaisuuteen ja mahdollisiin ristiriitaisuuksiin, asiakirjatodisteisiin sekä aiemmissa yhteyksissä viranomaisille annettuihin tietoihin.

Turvapaikka-asiat ovat lain mukaan salassa pidettäviä. Salassapidon tarkoituksena on suojata hakijaa. Turvapaikkaa haetaan moninaisista syistä, ja jo tieto siitä, onko joku henkilö hakenut Suomesta turvapaikkaa, saattaa vaarantaa henkilön tai tämän kotimaassa asuvien sukulaisten turvallisuuden.

Avoimuus on yksi Maahanmuuttoviraston arvoista, mutta yksittäistapauksissa salassapitovelvollisuus ja ennen kaikkea hakijoiden turvallisuus astuvat väkisin sen edelle. Virasto ei voi siten kommentoida yksittäistä turvapaikka-asiaa, kuten esimerkiksi julkisuudessa olleita, kielteisen päätöksen saaneiden iranilaisnaisen ja angolalaismiehen tapauksia, jotka Leppäkorpi nosti esiin arvostellessaan Maahanmuuttovirastoa.

Salassapitovelvollisuus ei koske hakijoita itseään. He arvioivat itse mahdolliset riskit ja voivat halutessaan tulla julkisuuteen omassa asiassaan.

Hanna Lukkari
tiedottaja
Maahanmuuttovirasto