Pakolaisapu: Tosiasioiden tunnustaminen on maahanmuutossakin tärkeää
Pääkirjoituksessa (HS 25. 11.) todettiin aiheellisesti, että kotouttamiseen tulee osoittaa riittävästi voimavaroja ja maahanmuuttajien työntekomahdollisuuksia lisätä.
Maahanmuuttoon liittyvien ongelmien ja mahdollisuuksien realistinen tarkastelu on tärkeää. Kuitenkin juuri turvapaikanhakijoiden näkeminen ongelmana ei ole perusteltua. Perheenyhdistämiseen ei liity ihmissalakuljetusta: tätä kautta Suomeen saapuvat omaiset tulevat mitä virallisimpia reittejä – suomalaisviranomaisten haastattelujen ja dna-testien jälkeen.
Tosiasia on, että kiristetty rajavalvonta, kuten rajavartiolaitoksen yhteistyö Turkin lentokenttävirkailijoiden kanssa tšetšeenien seulomiseksi lennoilta, ajaa turvaa hakevat salakuljettajien armoille.
Hätää kärsivien lasten kohteluun liittyy ihmisoikeusongelmia. Käsitteillä olevassa ulkomaalaislain muutosesityksessä lapsi tulkitaan alaikäiseksi vain, jos hän on vielä perhesideluvasta päätettäessä alaikäinen. Voi kuitenkin kestää vuosia, ennen kuin alaikäisenä saapunut turvapaikanhakija saa perheenyhdistämispäätöksen.
Pääkirjoituksessa käytettiin sanaa elintasopakolainen. Nimitys on virheellinen, koska "pakolainen" tarkoittaa Geneven pakolaissopimuksen kriteerit täyttävää ihmistä, joka on kansainvälisen suojelun tarpeessa. Kaikki kielteisen päätöksen saajatkaan eivät ole perusteettomia turvapaikanhakijoita. Tämän osoitti esimerkiksi iranilaisen Naze Aghain tapaus: hänet oltiin käännyttämässä kotimaahansa, mutta hallinto-oikeus muutti kielteisen päätöksen myönteiseksi.
Julkisuudessa käytetään usein termiä "ankkurilapsi" alaikäisistä turvapaikanhakijoista. Tämäkin sanavalinta on erheellinen. Lapsen saapumista Suomeen ei saa leimata itsessään epäilyttäväksi. Joitakin vuosikymmeniä sitten Suomesta maailmalle lähetettyjä ankkurilapsia kutsuttiin sotalapsiksi.
Turvapaikanhakijoiden koulutustason kutsuminen lähtökohtaisesti olemattomaksi ei perustu faktoihin. Joukossa on luku- ja kirjoitustaidottomia – mutta myös professoreita, tutkijoita, toimittajia ja lääkäreitä. Alaa vastaavan työn esteenä heillä on monesti vain puutteellinen suomen kielen opetuksen tarjonta.
Kielenopetuksen resursointiin onkin nyt panostettava, erityisesti kun valmisteilla oleva kansalaisuuslaki painottaa entistä voimakkaammin kielitaitovaatimuksia.
Taantuman aikana on välttämätöntä huolehtia maamme työllisyydestä ja sosiaaliturvasta. Kansainvälistyneen Suomen muuttuminen monikulttuuriseksi tapahtuu kuitenkin nyt. Sitä ei kovinkaan kontrollipolitiikka voi estää. Tämä tosiasia pitää tunnustaa.
Rasismia ja konflikteja syntyy herkästi, jos maahanmuuttajat ja turvapaikanhakijat jätetään oman onnensa nojaan. Kaikkien Suomessa asuvien reilu kohtelu, kouluttaminen ja työllistäminen on kaikkien etu.
Pakolaisten auttamisessa on kyse maailman heikoimmassa asemassa olevien ihmisten auttamisesta. Se, että suomalaisille on avautunut mahdollisuus olla tässä työssä mukana, on meille rikkaus.
Thomas Wallgren
puheenjohtaja
Anna-Stiina Lundqvist
tiedotuspäällikkö
Suomen Pakolaisapu ry
Tekstit
