keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Turkulainen: Mamu-keskustelu räjähtää käsiin

Turkulainen: Mamu-keskustelu räjähtää käsiin 25.11.2009

Jos 90-luvulla joku olisi sanonut julkisuudessa, ettei halua maahanmuuttajia naapuriinsa, hänet olisi leimattu rasistiksi. Nyt niin saa sanoa ihan missä vain: internet-keskustelussa, lehdessä tai television asiaohjelmassa.

Enää maahanmuuttajia ei haukuta ”sosiaalipummiksi” vain kadulla, vaan myös julkisesti.

– Yhtäkkiä mediassa on esillä maahanmuuttovastaisten mielipiteitten vyöry. Se näkyy ihan sanavalinnoissakin. Puhutaan pakolaistulvasta, kun turvapaikanhakijoiden määrä on prosentuaalisesti kasvanut reippaasti. Sitä ei tuoda esiin, että lähtökohta on hyvin pieni eikä turvapaikanhakijoita edelleenkään määrällisesti tule paljon, maahanmuuttoasioista tohtoriksi väitellyt, sosiologi Salla Tuori Åbo Akademista toteaa.

Tuori arvelee, että maahanmuuttovastaista keskustelua lietsoo nyt monikin asia: kärkkäät internet- ja yleisönosastokirjoitukset, perussuomalaisten kannatuksen kasvu, oikeudenkäynti Jussi Halla-ahon blogikirjoituksista ja professori Timo Vihavaisen Länsimaiden tuho -kirja.

Keskustelu aloitetaan yleensä sanomalla ”en ole rasisti, mutta...”, silti kommenteissa on Tuorin mielestä usein rasistinen sävy:

–Esimerkiksi islamia käsitellään mediassa yhtenäisenä islamilaisuutena. Usein islam vielä rinnastetaan terrorismiin. Tällaisiin puhetapoihin puututaan harvoin. Ei kysytä, minkä suunnan islamista, missä maassa tai yhteisössä milloinkin puhutaan. Esimerkiksi maallistuneista muslimeista puhutaan harvoin, hän perustelee.

Keskustelua ei saa vaientaa

Tuori on toimittanut yhdessä kahden muun sosiologin Anna Rastaan ja Suvi Keskisen kanssa artikkelikokoelman ”En ole rasisti, mutta...”. Kirjassa nykyistä maahanmuuttokeskustelua kommentoivat tutkijat ja asiantuntijat, esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin maahanmuuttotyötä tekevät. Osa asiantuntijoista on itse maahanmuuttajataustaisia.

- Kirja syntyi yhden seminaarin seurauksena, jossa käsiteltiin viimeaikaista maahanmuuttokeskustelua.

Tuori korostaa, ettei kirjan tavoitteena ole vaientaa julkista keskustelua:

– Julkisuudessakin on viitattu siihen, ettei ennen saanut puhua maahanmuuton ongelmista. Se on höpönlöpöä. Tutkijat ovat puhuneet niistä jo pitkään.

Sen sijaan tutkijat toivovat, että keskustelu jatkuisi, mutta että sillä pyrittäisiin ymmärtämään eri näkökulmia asiaan. Nyt maahanmuutto nähdään vain mörkönä.

–Nyt julkisuudessa menee kaikki läpi, jopa väärinkäsitykset ja virheet. Sellainen keskustelu ei tuota mitään hyvää.

Maassa maan tavalla, siis miten?

Maahanmuuttovastaisuus leimataan helposti laman tuotteeksi. Kun työttömyys lisääntyy, rasismikin rehottaa. Siihen Salla Tuori ei oikein usko. Selitys on hänestä yksinkertaistus:

–Ei se ole välttämättä pahinta rasismia, jos yksittäinen henkilö kadulla huutelee sosiaalipummiksi. Pahempaa voi olla rakenteellinen rasismi, ettei maahanmuuttaja saa koulutustaan vastaavaa työtä eikä häntä pidetä täysvaltaisena kansalaisena.

Tuori tulkitsee, että asenteiden kärjistyminen saattaa liittyä myös yleiseen eriarvoisuuden lisääntymiseen.

–Ovathan meillä tuloerotkin kasvaneet OECD-maista eniten.

Monikulttuurisuuskeskusteluissa suomalaisuudesta tulee yhtäkkiä yhtenäinen, välillä myös aika konservatiivinen:

– Kun sanotaan, että maassa pitää elää maan tavalla, mitä silloin oikein tarkoitetaan? En usko, että suomalaisuuden edustajina ajatellaan esimerkiksi lesbo-burleski-ryhmiä.

Tuorin mielestä onkin hyvä pysähtyä miettimään, mihin maahanmuuttovastainen keskustelu voi johtaa, lisääntyykö suvaitsemattomuus myös yleisesti.

–Myös se kannattaa muistaa, ettei Suomi kansainvälistynyt 90-luvulla. Maahanmuuttoa on ollut aina. Kari Tapion ”Olen suomalainen”on italialainen käännösiskelmä, kansallisaatekin on tuontiperua. Kirjailija Hella Vuolijoen Niskavuori-sarja edustaa suomalaisuuden ydintä, vaikka Vuolijoki itse syntyi Virossa.

– En tiedä, mitä me maahanmuuttajissa oikein pelkäämme. Minusta maahanmuuton ongelmista pitää puhua asiallisesti. Pakolaisia ei pidä nähdä ongelmina tai kustannuksina, vaan ihmisinä, jotka voivat tuoda Suomeen myös paljon hyvää.