HS: Maahanmuutto on haaste laillisuudelle ja ihmisoikeuksille

Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Maahanmuutto on haaste laillisuudelle ja ihmisoikeuksille 25.11.2009

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen sanoi kokoomuksen eduskuntaryhmän maahanmuuttopoliittisessa seminaarissa, että maahanmuutto on merkittävin Helsingin asukasluvun kehitykseen vaikuttava seikka. Muutos on ollut nopea ja kiihtyy entisestään. Kun vuonna 1990 Helsingin asukkaista kaksi prosenttia oli maahanmuuttotaustaisia tai vieraskielisiä, ensi vuodenvaihteessa osuus on jo yli kymmenen prosenttia. Vuonna 2025 määrän arvioidaan olevan jo 20–25 prosenttia.

Maahanmuutto keskittyy muutamaan kuntaan. Maahanmuuttotaustaisista tai vieraskielisistä ihmisistä neljännes asuu Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla puolet. Kun mukaan otetaan Turku ja Tampere, kuuden kaupungin alueella asuu 80 prosenttia Suomessa asuvista maahanmuuttajista.

Muutos on niin nopea, että sen tuomiin haasteisiin ei ole vielä ehditty kunnolla havahtua. Sen seurauksena epäluulo ja suora vihamielisyys ulkomaalaistaustaisia kohtaan kasvaa, ja viranomaiset joutuvat yhä useammin paineen edessä muokkaamaan hätäisesti käytäntöjään. Näin sekä laillisuus että ihmisoikeuksien kunnioitus joutuvat koetukselle.

Maahanmuuton lisääntyminen on kansainvälistänyt Helsinkiä ja pääkaupunkiseutua. Uudet asukkaat ovat tuoneet elinvoimaa ja avanneet ovia uusiin maailmoihin. Kokoomuksenkin seminaarissa muistutettiin, että Helsinkiin on taas virtaamassa samanlainen kansainvälinen ilmapiiri, joka kaupungissa vallitsi 1900-luvun alussa. Suurin maahanmuuttajaryhmä on nytkin venäläiset. Heidän jälkeensä tulevat virolaiset ja somalit.

Maahanmuuton vaikeimmat ongelmat liittyvät turvapaikanhakijoihin. Heidän tuloonsa liittyy ihmissalakuljetusta, jota ruokkii muun muassa lainsäädännön takaama oikeus perheiden yhdistämiseen. Turvapaikan tarvitsijaa ja elintasopakolaista on myös usein vaikea erottaa toisistaan. Turvapaikanhakijat tulevat kulttuureista, jotka ovat suomalaiselle yhteiskunnalle vieraita. Heidän koulutustasonsa on suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumisen kannalta olematon. He pysyvät kantaväestölle vieraina, ja suomalainen arki pysyy omiensa piiriin suojautuville tuntemattomana.

Jotta maahanmuutto pysyy hallinnassa, lainsäädäntö ja käytännöt pitää saada vastaamaan arvomaailmaltaan meille läheisten maiden tasoa. Näiden maiden tulee myös yhdessä painostaa EU:ta yhteiseen turvapaikkapolitiikkaan ja yhteisiin keinoihin, joilla tuetaan heikommassa asemassa olevia ja toimissaan horjuvia EU-maita toteuttamaan yhteistä politiikkaa.

Pääkaupunkiseudun kannalta on olennaista, että kasvava maahanmuutto ei eristä asuinalueita toisistaan vaan alueilla säilyy sosiaalinen ja kulttuurinen tasapaino. Yhteiskunnan palveluita annettaessa on pidettävä kiinni perusarvoista, kuten lasten oikeuksista ja sukupuolten tasa-arvosta.

Puolueilla on keskeinen asema keskustelun suuntaamisessa ja politiikan muotoilemisessa. Maahanmuuttokeskustelussa on paljon jännitteitä, joita lama kärjistää. Kärjistyneessä keskustelussa on tärkeää paaluttaa periaatteet, joiden varaan maahanmuuttopolitiikka voidaan rakentaa. Ihmisoikeuksia tulee kunnioittaa ja järjestelmän väärinkäyttöä ehkäistä. Tärkeä näkökohta on myös se, että kotouttamistoimiin pitää osoittaa riittävät voimavarat, muutoin ollaan rakentamassa aikapommia. Työ on maahanmuuttoperheenkin paras sosiaalistaja.

Kokoomuksen seminaari ja kansanedustaja Arto Satosen johdolla tehty raportti edistävät asiallista keskustelua.