Helsingin Sanomat: Esa Mäkinen: Entä jos Supo valehtelee? 21.11.2009
Tehdään ajatusleikki: Suojelupoliisi päättää ryhtyä valehtelemaan ajaakseen omaa maailmankuvaansa.
Se antaa lausunnon, että herraa X epäillään yhteyksistä terroristijärjestöön. Perusteluita ei tarvitse esittää. Suojelupoliisi voi vedota turvallisuuteen tai kieltäytyä kommentoimasta yksittäistapausta.
Herra X on pulassa. Hän ei pääse arkaluonteisiin töihin, eikä saa kansalaisuutta. Herra X ei voi edes puolustaa itseään, koska ei tiedä mistä häntä syytetään.
Kaukaa haettua? Samankaltainen tapaus kävi Suomessa pari vuosikymmentä asuneelle somalille Idiris Farahille. Supo lausui ulkomaalaisvirastolle Farahin vaarantavan turvallisuuden, eikä Farah saanut kansalaisuutta. Oikeus totesi vuonna 2007, että vaarallisuus olisi pitänyt perustella jotenkin.
Valehteliko Supo? Ehkä, ehkä ei. Yksittäistapauksista ei voi tietää.
Esimerkiksi aika moni toimittaja voisi päästä Supon terrorismista epäiltyjen listalle. Minäkin olen vieraillut moskeijassa ja tavannut Euroopan unionin terroristijärjestöksi luokitteleman baskijärjestö Batasunan edustajia.
Aika moni pakolainen lähettää rahaa köyhyydessä eläville sukulaisilleen. Onko se laitonta rahansiirtoa islamistien ulottuville?
Entä miten suhtauduttaisiin Suomen-poikiin, jatkosodassa Suomen puolella vapaaehtoisena taistelleisiin virolaisiin? He matkustivat vieraalle maalle, hankkivat sotilaskoulutusta ja taistelivat uskonveljiensä puolesta. En silti usko Supon pitävän heitä terroristeina, vaan sankareina.
Pelon lietsonta ja tiedon pimittäminen ovat tehokkaita vallankäytön välineitä.
Suojelupoliisilla on täysi mahdollisuus käyttää tällaista valtaa. Sen estää vain luottamus, jota ainakaan minulla ei ole.
Siksi todistustaakan terroristiepäilyissä ja muissa lausunnoissa pitäisi olla Supolla - ei ihmisillä, joita ei ole tuomittu mistään.