Voima: Kunniamurha vs. oikeusmurha

Voima: Kunniamurha vs. oikeusmurha 20.11.2009

Suomi oli vähällä käännyttää iranilaisnaisen, jota uhkaa kotimaassaan kunniamurha. Marineh pelastui viime hetkellä, kun tiedotusvälineet tarttuivat tapaukseen. Mitä oikein tapahtuu, kun Suomen ulkomaalaishallinto purkaa ruuhkaansa?

Marraskuun alussa Suomen viranomaisten oli määrä lähettää iranilainen Marineh kotimaahansa. Nuoren naisen turvapaikkapyyntö oli evätty. Viime hetkellä Helsingin hallinto-oikeus keskeytti käännytyksen.

Suunniteltua käännytystä edeltävinä päivinä Marineh oli pelosta niin sairas, ettei pysynyt jaloillaan. Setä ja veli olivat ilmoittaneet aikovansa surmata pakkoavioliittoa Suomeen paenneen Marinehin, jos hän palaisi Iraniin.

Suomen maahanmuuttoviraston mukaan tapaukseen ei kuitenkaan liittynyt minkäänlaisia syitä, jotka estäisivät käännytyksen.

Tapauksen saama julkisuus muutti tilanteen. Suomen viranomaiset eivät toki halunneet näyttää välinpitämättömiltä kunniaväkivallan suhteen. Marineh on nyt saanut hetken armonaikaa.

Maahanmuuttoaktivistien mukaan uhkaava tilanne ei ollut ainutkertainen. Suomen ulkomaalaishallinto on ruuhkautunut. Maahanmuuttokeskustelu käsittelee lähinnä maahanmuuttokeskustelua. Tunnelma alalla on niin myrkyllinen, että poliitikot keskittyvät pitämään matalaa profiilia. Tässä pullonkaulassa käytännön työ ei etene.

Vastaanottokeskukset täyttyvät, kun pakolaisille ei löydy asuinpaikkoja ja maahanmuuttajien hakemusprosessit venyvät vuosien mittaisiksi. Myös vankilamaiset säilöönottokeskukset – kuten Helsingin Metsälä, jossa Marineh odotti käännytystä – ovat täynnä.

Järjestelmän ylikuormittuminen aiheuttaa inhimillistä kärsimystä: odotusta, ahtautta, eristämistä. Julmaa on toisaalta sekin, jos ruuhkaa puretaan käännyttämällä turvapaikanhakijoita vaarallisiin oloihin.

Ruuhkan purkuun liittyi ilmeisesti myös Marinehin tapaus. Hän oli jättänyt valituksen kielteisestä turvapaikkapäätöksestä, jossa maahanmuuttovirasto ei lainkaan perustellut mielettömältä vaikuttavaa lausuntoaan Iranin turvallisuudesta. Käännytys päätettiin kuitenkin toteuttaa ennen valituksen käsittelyä.

”Maahanmuuttovirasto ei perustele näitä päätöksiään muuten kuin muutamalla copy-paste-rivillä, joihin muutetaan vain maan nimi”, Vapaa liikkuvuus -verkoston Katja Tuominen kertoo. ”Minkäänlaista analyysiä maan tilanteesta niihin ei sisälly.”

Marinehilla kävi yhdessä asiassa onni: hänellä on määrätietoisia ja oikeudentuntoisia suomalaisystäviä. Vantaalainen Marja Liisa Toivanen ystävystyi Marinehin kanssa Unifemin Luetaan yhdessä -hankkeen kautta.

”Marineh oli todella valoisa henkilö. Hän luotti siihen, että turvapaikkaprosessi alkaa taas, ja suunnitteli terveydenhoitoalalle kouluttautumista”, Toivanen kertoo. ”Nyt hän on varjo entisestään.”

Toivanen törmäsi ulkomaalaishallinnon todellisuuteen ensimmäistä kertaa Marinehin pidätyksen kautta. Häntä järkytti, miten pieni ja pelokas nainen vietiin neljän poliisin voimin putkaan. Poliisit eivät olleet ikinä kuulleet kunniaväkivallasta.

Jos vastaanotto- ja säilöönottokeskuksissa onkin ruuhkaa, sitä on myös järjestöissä, joiden kuuluisi auttaa pakolaisia. Suomen Pakolaisneuvonta kertoo verkkosivuillaan antavansa oikeusapua turvapaikkaprosessissa, myös säilöönotto-oikeudenkäynneissä. Käytännössä resurssit eivät kuitenkaan riitä täyttämään lupauksia.

Pakolaisneuvonnasta ei anneta kovin selkeää kuvaa järjestön tilanteesta. Yksi työntekijä sanoo, että säilöönotto-oikeudenkäynteihin ei osallistuta enää lainkaan. Toinen korjaa, että tilanne on väliaikainen: oikeudenkäyntejä on paljon, työvoimaa vähän. Kolmas kiistää resurssipulan.

Alan muut toimijat valittavat, että pakolaisjärjestöjen kapea määritelmä omasta tehtävästään on vanhentunut. 1960-luvulta periytyvä pakolaisen määritelmä ei enää toimi – Marinehkaan ei siihen mahdu – ja sitä noudattavat järjestöt ovat nykymaailmassa hampaattomia.

Oli miten oli, kun Marinehin säilöönotosta päätettiin, Pakolaisneuvonnan kautta löytynyt tuttu lakimies ei ollut vastassa oikeussalissa.

”Älä huolehdi, tämä on hyvä näin”, poliisit totesivat naiselle, joka peräsi puolustusasianajajaa. Homman hoiti lopulta viranomaisten nimeämä vieras henkilö, joka ei tuntenut tapausta eikä nauttinut Marinehin luottamusta.

”Poliisin oikea käsi”, Marja Liisa Toivanen toteaa jälkikäteen.


Hanna Nikkanen