Turun Sanomat, pääkirjoitus: Suomen täytettävä velvoitteet 1.3.2012
Suomi on onnistunut pysyttäytymään syrjässä maailman suurista pakolaisvirroista. Jopa muut Pohjoismaat kantavat raskaampaa taakkaa, kun kaikki pakoslaisstatuksella olevat ja turvapaikanhakijat otetaan mukaan lukuun.
Kiintiöpakolaisista huolehtimisessa Suomi on pyrkinyt tekemään osuutensa. Vuodesta 2001 lähtien Suomen vuosittainen kiintiö on ollut 750.
Määrä ei ole ylivoimaisen suuri. Nykyisellä kuntarakenteella kiintiöpakolaisia kahdesta kolmeen kuntaa tai kaupunkia kohden.
Kiintiöpakolaiset ovat kaikilla mittareilla aidossa hädässä ja turvapaikan tarpeessa. Heidät valitaan sijoitusmaihinsa pakolaisleireiltä YK:n normien mukaisesti.
Nyt Suomi on kuitenkin lipsumassa kiintiöpakolaisvelvoitteistaan. Leireillä on noin 400 Suomeen jo hyväksyttyä ihmistä.
Suurin osa kunnista ei katso voivansa ottaa kiintiöpakolaisia vastaan – Varsinais-Suomessa ei tällä hetkellä yksikään. Ei, vaikka valtio maksaa tukea ensimmäisille neljälle vuodelle (TS 28.2.).
Kunnat ovat perustelleet nihkeyttään resurssipulalla. Niukkaa on rahasta, asunnoista ja vastaanottoon liittyvästä osaamisesta. Vähistä resursseista kilpailevat myös turvapaikanhakijat.
Asenteetkin ovat kovenevassa ilmapiirissä kiristyneet.
Vastaanottoon liittyy kiistattomia ongelmia. Yksi niistä on pakolaisten siirtyminen suuriin kaupunkeihin neljän vuoden tukikauden jälkeen.
Tämä koetaan Turun kaltaisissa kaupungeissa taakaksi, sillä avun tarve jatkuu neljän vuoden jälkeenkin.
Vaikka kotouttamisessa on edistytty, parantamisen varaa on reilusti. Kehitettävää riittää myös kuntien ja valtion työnjaossa ja vastuissa.
Byrokratian leveän selän taakse ei vastaanotossa voi paeta. YK:n turvallisuusneuvostoon pyrkivän maan on aina hoidettava kansainväliset velvoitteensa.