Etelä-Saimaa: Rauhaa rakastavat Ramat

Etelä-Saimaa: Rauhaa rakastavat Ramat 2.2.2010

Kuusihenkinen Raman perhe on asunut Joutsenon vastaanottokeskuksessa kolme kuukautta. Perhe nauttii saadessaan tehdä arkiaskareita rauhassa.

Vastaanottokeskuksen pääoven viereen on parkkeerattu kottikärryt. Niihin lappaa lunta laiha hymyilevä mies. Kosovon albaani Sejdi Rama on lumitöissä.

Raman kuusihenkinen perhe on asunut vastaanottokeskuksessa kolme kuukautta.

Isä-Sejdi ja poika Perparim johdattavat tulijat hissiin.

Raman perheen asunto kuudennessa kerroksessa on entinen ylihoitajan toimisto: kaksi huonetta ja vessa. Sisustus on vaatimaton eikä tilaa paljon ole. Siististi pedatut sängyt vievät tilasta leijonanosan.
- Kyllä tänne mahdutaan, vakuuttavat Ramat.

Yläpuolella asuu kurdiperhe. Sieltä kuului ensin melua, mutta sitten kun asia otettiin puheeksi, on ollut rauhallista.
- Kun on oikea asenne, pystyy kaikkien kanssa toimimaan, Perperim Rama tietää.

Raman perheen kotikerroksessa asuu lukuisia kansallisuuksia. Keittiöitä on kaksi. Ne ovat yhteiskäytössä.
- Jokainen kokkaa keittiössä vuorollaan, mutta välillä on tungosta. Omat jäljet pitää siivota. Kaikki eivät siivoa, tietävät perheen naiset Ramize ja Aferdita.

Ruoanlaitto on lähinnä perheen äidin Ramize Raman työsarkaa. Hän kokkaa albanialaista ruokaa: pitaa, pitsaa, spagettia. Pitsasta on tullut kiitosta toimiston väeltäkin.
- Vain sianlihaa emme syö, kun olemme muslimeja, Perparim Rama toteaa.

Saamaansa kuukausirahaan on perhe ollut tähän asti tyytyväinen.
- He auttavat meitä tarpeeksi, toteaa Sejdi Rama.

Koko perheen saama kuukausiraha on ollut noin 1640 euroa. Siitä perheen aikuisen pojan Perparimin osuus on 320 euroa.

Turvapaikanhakijoiden toimeentulotukea on päätetty pienentää helmikuun alusta. Maanantaina maksettu raha oli Perparim Taman mukaan kuitenkin vielä entisen suuruinen.

Tähän asti raha on riittänyt perusostoksiin.
- Ostamme halvempia tavaroita. Jos lapsille pitää ostaa jotain kalliimpaa, ei raha riitä. Kirpputorilla käymme, Ramize Rama kertoo.

Raman perheen päivät eivät vieri jouten. Perheen nuorimmat pojat Shpetim ja Mergim käyvät koulua Korvenkylässä, tytär Aferdita auttelee toimistolla. Perparim opiskelee suomea. Äiti Ramize tekee käsitöitä.
- Isä nousee kuudelta, siivoaa keittiön ja käytäviä ja menee ulos lumitöihin, kertoo Aferdita Rama.

Perheellä on kokemusta vastaanottokeskuksesta myös Saksasta.
- Tämä on parempi. Täällä on aktiviteetteja ja toimiston väki on ystävällistä, vanhemmat kiittävät.

Perhe toivoo saavansa jäädä Suomeen. Sejdi Ramasta on suuri asia, että täällä saa nukkua yönsä rauhassa.


Perhe Rama
- Isä Sejdi, 48, ammatiltaan kaivinkoneen kuljettaja.
- Äiti Ramize, 41.
- Pojat Perparim, 25, automaalari, Shpetim, 15 ja Mergim, 13.
- Tytär Aferdita, 17.
- Kosovon albaaneja. Tulivat Suomeen Pristinasta. Asuivat Saksassa Wehrissä vuodet 1992-2000.
- Suomessa perhe haluaisi asettua Helsingin seudulle.