Turun Sanomat: Suoraa puhetta terrorismista: Tutkija palauttaisi Marokkoon

Turun Sanomat: Suoraa puhetta terrorismista: Tutkija palauttaisi Marokkoon 27.8.2017

Maahanmuuttoon ja kotoutumiseen vuosikymmeniä perehtynyt tutkija on huolissaan Marokosta turvapaikanhakijoiksi tulevista nuorukaisista. Hänen mukaansa todellista suojeluntarvetta ei ole, mutta turhautuminen odotteluun ja kielteisiin päätöksiin on riski.

– Henkilö, joka on saanut kielteisen päätöksen, voi olla vaarallinen. Hän voi suunnata turhautumisensa yhteiskuntaa vastaan, kuten Turussa juuri kävi, tutkija sanoo.

Asian herkkyyden vuoksi hän haluaa salata sekä henkilöllisyytensä että kansallisuutensa.

Länsi-Euroopan terrori-iskujen tekijät ovat olleet useimmiten toisen tai jopa kolmannen polven siirtolaisia. Marokossa tilanne on tutkijan mukaan nyt muuttumassa.

– Nuoria miehiä lähetetään matkaan varta vasten terroristisessa tarkoituksessa. Värvääjillä on tiedossa länsimaisen lainsäädännön heikot kohdat, ja niitä käytetään hyväksi.

– Kohteeksi valitaan mahdollisimman nuoria ihmisiä, koska järjestelmämme ja lainsäädäntömme suhtautuu heihin lempeämmin. Poikia kehotetaan nyt marttyyrikuoleman sijasta jopa antautumaan, koska vankeusaika on lyhyt ja olot helpot, hän sanoo.

Tutkija korostaa, ettei halua leimata kaikkia marokkolaisia, mutta osa kansallisesta perinteestä altistaa riskeille. Terrorismin taustavoimat käyttävät häikäilemättä hyväkseen marokkolaisten keskinäistä solidaarisuutta.

– Ranskan, Belgian, Hollannin ja Espanjan marokkolaiset suojelevat toisiaan usein silloinkin, kun kysymys on terrorismista. Heidän nuorillaan on hyvin yleisesti myös käsitys, että länsimaat vastustavat heidän uskontoaan ja kulttuuriaan, tutkija kertoo.

Hän on huolissaan myös Suomessakin kiertävistä islamilaisista matkasaarnaajista, joista moni on Koraanin tulkinnoissaan hyvin jyrkkä. Imaamina toimimisesta tulisi tutkijan mielestä tehdä luvanvaraista.

Tutkijan mukaan käynnissä on ideologinen sota länsimaisen demokratian, islamilaisen ääriajattelun ja maallisten diktatuurien välillä. Ensin mainittu joutuu kamppailemaan molempia jälkimmäisiä vastaan. Paradoksaalisesti ne myös ruokkivat toisiaan.

– Mitä terrorismiin tulee, ei ole olemassa eroa populistien ja uskonnollisten ääriryhmien välillä. Molemmat hyväksikäyttävät heikkoja, nuoria ihmisiä, joiden vanhemmat ovat menettäneet kontrollin heihin. Se johtuu yksilönvapaudesta tai elinolosuhteista. Populistipoliitikot eivät poikkea tässä terroristijohtajista tai ääriajattelua edustavista imaameista, hän sanoo.

Turhauttavinta tutkijan mielestä on se, että länsimainen oikeus- ja hyvinvointivaltio joutuu paljastamaan suojattoman kylkensä tahoille, jotka eivät sen yleviä periaatteita kunnioita.

– Esimerkiksi ihmisoikeusjärjestöt vaativat vastuullisia poliitikkoja myönnytyksiin, jotka taas kuohuttavat mieliä ja lisäävät populistien kannatusta.

Tällä hän tarkoittaa esimerkiksi sitä, että maassa ilman laillista perustetta oleskeleva saa käytännössä jäädä, vaikka oikeus on päättänyt toisin. Jos hän sitten syyllistyy johonkin rikokseen, poliittisen hyödyn korjaavat maahanmuuttoa kaikissa muodoissaan vastustavat tahot. Terrorismin kyseessä ollessa vaikutus on moninkertainen.

– Perusteetta turvapaikkaa hakevat pitäisi palauttaa, kuten marokkolaiset, joiden kotimaa ei ole sotatoimialuetta.

Käsittelyn pitäisi olla tutkijan mielestä nopea, jotta ei annettaisi turhaa toivoa jäämisestä ja pahennettaisi pettymystä, kun sitä ei saatukaan.

– Henkilö, joka on saanut kielteisen päätöksen, voi olla vaarallinen. Hän voi suunnata turhautumisensa yhteiskuntaa vastaan, kuten Turussa juuri kävi, tutkija huomauttaa.

Hän on juuri nyt erityisen huolissaan kehityksestä Marokossa.

– Ranska, Belgia, Espanja ja nyt Suomi. Kyse on ollut joka kerta marokkolaisista. Miksi? Sitä pitäisi kysyä niin Marokossa kuin Suomessakin.

Maahanmuuttoon ja kotoutumiseen jo vuosikymmenien ajan perehtynyt tohtori varoittaa Suomea jopa ottamasta turvapaikanhakijoiksi marokkolaisia.

Hänen mukaansa maa on tällä hetkellä terrorismin pahin kasvualusta.

Kun Länsi-Eurooppaan kohdistuneet iskut yleensä ovat olleet toisen tai jopa kolmannen poven siirtolaisten tekemiä, turhautuneet ja naiivit marokkolaismiehet ovat nykyään uhka jo tullessaan.

– Nuoria miehiä lähetetään matkaan varta vasten terroristisessa tarkoituksessa. Värvääjillä on tiedossa länsimaisen lainsäädännön heikot kohdat ja niitä käytetään hyväksi.

– Kohteeksi valitaan mahdollisimman nuoria ihmisiä, koska järjestelmämme ja lainsäädäntömme suhtautuu heihin lempeämmin. Poikia kehotetaan nyt marttyyrikuoleman sijasta jopa antautumaan, koska vankeusaika on lyhyt ja olot helpot, hän sanoo.

Tutkijan mukaan hakijaa saatetaan kehottaa ilmoittautumaan esimerkiksi homoseksuaaliksi, ateistiksi tai kääntyneeksi kristityksi, koska se antaa oleskelulupaan paremmat mahdollisuudet.

– Naiiviuttamme käytetään hyväksi. Vastassa on organisaatioita, jotka toimivat kuin valtiot. Niiden hallinto on jaettu elämänaloittain, ja jokaisen maan lainsäädäntö ja sen porsaanreiät on tarkkaan tutkittu.

– Esimerkiksi Ranskassa tai Espanjassa poliisit olisivat surmanneet Turun iskun tekijän. Tiedossa on, että sellainen ei ole Skandinaviassa tapana, hän toteaa.

Tutkija huomauttaa, että terrorismitilanne on kehittynyt viime vuosina hyvin erilaisiin suuntiin jopa läntisen Pohjois-Afrikan maissa eli Maghrebissa.

– Maata, jossa ei olisi terrorismia ei olekaan, mutta Tunisia on perinteisesti länsimainen ja menossa hyvään suuntaan. Algerialla on itsellään verinen menneisyys, ja se keskittyy nyt omiin asioihinsa. Marokko on ongelma, hän painottaa.

Edes sekasortoinen Libya ei ole yhtä vaarallinen, sillä terrorismi on ainakin toistaiseksi pysynyt maan sisällä.

Tutkija sanoo pohjoisafrikkalaisten käyttäytyneen Länsi-Euroopassa aina eri tavoin riippuen lähtömaasta, sosiaalisesta asemastaan ja Koraanin tulkinnastaan.

– Marokkolaisilla on hyvin vahva keskinäinen solidaarisuus, joka käy kaiken muun edelle. He ovat yhteydessä maasta toiseen ja auttavat toisiaan. Tätä myös väärinkäytetään.

Tutkija korostaa, ettei halua leimata kaikkia marokkolaisia, mutta osa kansallisesta perinteestä altistaa riskeille.

– Ranskan, Belgian, Hollannin ja Espanjan marokkolaiset suojelevat toisiaan usein silloinkin, kun kysymys on terrorismista. Heidän nuorillaan on hyvin yleisesti myös käsitys, että länsimaat vastustavat heidän uskontoaan ja kulttuuriaan, tutkija kertoo.

Esimerkiksi algerialaiset ovat hänen mukaansa assimiloituneet ympäröiviin yhteiskuntiin paremmin. Ranskassa haavoja toki jätti osin Pariisin kaduillakin 1954–62 käyty itsenäisyyssota.

Marokolla ei ole Algerian tai Tunisian tapaista pitkää siirtomaahistoriaa. Se ehti olla Ranskan ja Espanjan alusmaa alle 50 vuotta. Nykyhallinto on kaukana demokratiasta eikä talous kukoista, mutta sotaa siellä ei käydä.

– Minusta marokkolaisten nuorten miesten väitteet pakolaisuudesta ja turvapaikan hausta eivät ole uskottavia. Mielestäni päätös hylätä esimerkiksi Turun iskun tehneen hakemus oli oikea.

– Valitettavasti joistakin kielteisen päätöksen saaneista turvapaikanhakijoista tulee aikapommeja, jotka vain odottavat räjähtämistään. Näin kävi tässä tapauksessa.

Kaduille maleksimaan jääneet nuorukaiset ovat tutkijan mukaan otollisia värväyskohteita myös yllyttäjille.

Suomeenkin tulee maailmalta kiertäviä saarnaajia, joiden toimintaan pitäisi tutkijan mukaan puuttua.

– Avain islamilaiseen yhteisöön ovat aina imaamit. Heiltä kysytään neuvoa maallisissakin asioissa ja heitä kunnioitetaan. Sitä asemaa voi käyttää joko hyvään tai pahaan.

Imaamina toimimisesta tulisi tutkijan mielestä tehdä luvanvaraista. Saarnaoikeuden saadakseen pitäisi läpäistä tutkinto, jossa kontrolloitaisiin uskonopillisten asenteiden ohella paikallisen lainsäädännön ja kulttuurin tuntemusta.

– Jos ihminen pyrkii professoriksi yliopistoon, hänestä pyydetään arvioita muilta professoreilta usein ulkomailta asti. Suomessa imaamiksi pyrkivistä voisi pyytää lausunnon esimerkiksi Ranskassa tai Belgiassa toimivilta virkaveljiltään.

Erityisen huolissaan tutkija on matkasaarnaajista, joita käy muun muassa Saudi-Arabiasta.

– Nämä ihmiset tarvitsevat tullakseen viisumin. Sen myöntämisen ehtona pitäisi olla tarkka matkasuunnitelma, jossa kerrotaan, missä hän aikoo saarnata ja mitä. Eihän siihen välttämättä ole luottamista, mutta asiaa voidaan jälkikäteen kysyä myös yleisöltä.

Kaiken synkkyyden jälkeen tutkija näkee Suomen tilanteessa paljon hyvääkin. Esimerkiksi somalialaisten kotouttaminen on alkuvaikeuksista huolimatta onnistunut.

Lähi-idästä tai esimerkiksi Afganistanista tulevien sopeutumista pitäisi tutkijan mukaan helpottaa kieliopintojen ohessa tapakulttuuriin liittyvillä kursseilla ja asennekasvatuksella.

– Olen tavannut Suomessa asuvia maahanmuuttajia, jotka sanovat, ettei koko matkalla pakolaisleiriltä suomalaiseen yhteiskuntaan kukaan ollut kertonut näitä asioita. Pitäisi tehdä selväksi maan lainsäädäntö ja tavat, mitä kukin saa tai ei saa tehdä.

Saharan eteläpuolisesta Afrikasta tulevat ovat tutkijan mukaan sopeutuneet uskonnosta riippumatta Länsi-Eurooppaan aina paremmin kuin arabit.

– Syy on historiassa ja kulttuurissa. Saharan eteläpuolelta tulevat ovat eläneet siirtomaavallan peruja länsimaita muistuttavissa yhteiskunnissa, ja niissä yleensä puhutaan ranskaa, englantia tai portugalia. Lähi-idästä tuleville Eurooppa on vieraampi ja sen kieliä pidetään kulttuuri-imperialismin välineinä.

Lännen ja islamilaisen tai arabialaisen maailman välillä on siksi eriäviä näkemyksiä demokratiasta ja yksilönvapauksista.