HS: Keskellä maaseutua asuvat turvapaikanhakijat keräävät mustikoita saadakseen taskurahaa ja paetakseen laiskuutta – innokkaimmat suunnistavat kohti metsää joka aamuyö

Helsingin Sanomat: Keskellä maaseutua asuvat turvapaikanhakijat keräävät mustikoita saadakseen taskurahaa ja paetakseen laiskuutta – innokkaimmat suunnistavat kohti metsää joka aamuyö 6.8.2017

MUSTIKKABASAARI. Sitä sanaa käyttää yksi työntekijöistä, mutta ei se ehkä ensimmäisenä tulisi täällä Evitskogin vastaanottokeskuksessa mieleen.

Keskuksen takapihalla siivotaan aamulla kerättyjä marjoja huolella, suorastaan hellästi.

Pelkästään katsominen käy meditaatiosta, niin järjestelmällisesti työ etenee.

Tämä ei ole hälyinen kaupankäynnin keskus, siinä mielessä basaari on väärä sana. Sen sijaan tämä on basaarin tapaan paikka, jossa tehdään yhdessä porukalla töitä, usein ilman yhteistä kieltä. Keskittyneesti.

Jälleen yksi täysi ämpäri nostetaan valmiina syrjään, pyyhkeen päälle kaadetaan toinen. Kolme käsiparia alkaa perata ämpärillistä. Nauretaan ja jutellaan, musiikki soi välillä, mutta roskia tarkat miehet eivät päästä livahtamaan myytävien marjojen joukkoon.

Evitskogista Kirkkonummelta myydään nyt mustikkaa toista kesää.

Ensimmäisinä suoramyynnin löysivät lähellä asuvat, mutta nyt tiedusteluja vastaanottokeskukselle tulee esimerkiksi Espoosta ja Vantaalta asti. Helsingin keskustassa Kruununhakaan on kerääntynyt kaveriporukka, joka ostaa mustikkansa Evitskogista.

Mutta oikeastaan toiminnassa on kyse jostain enemmästä kuin marjoista.

EVITSKOGIN vastaanottokeskus sijaitsee keskellä kauneinta maaseutua, muutaman sadan asukkaan kylässä. Tai siis: kaukana kaikesta.

Bussi kulkee kolmesti päivässä arkisin kesäaikaan, nyt koulujen alkaessa vuoroja tulee vähän lisää.

Juna-asemalle Kirkkonummelle kävelee kolme tuntia suuntaansa. Osa kulkee keskuksen yhteiskäytössä olevilla polkupyörillä. Jos keskuksen työntekijöillä on muualle asiaa, heiltä saa ehkä kyydin.

Ollaan siis keskellä metsää. Vuosi sitten suomea opiskellessa tuli sitten puheeksi, että suomalainen metsä itse asiassa oli monen mielestä pelottava ja vieras paikka. Moni ei kokenut siellä oloaan turvalliseksi, vaikka sitä oli kaikkialla ympärillä – tai ehkä juuri siksi.

Sinä kesänä mustikankukkia oli paljon. Siitä syntyi ajatus.

”Metsä on hyvä paikka”, sanoo nyt Abdollahi Abdul Hassan, syntynyt Afganistanissa ja ammatiltaan räätäli. Hän sanoo, että paras aika lähteä saalistamaan marjoja on aamuviideltä tai kuudelta, kun monet vielä nukkuvat.

Metsässä on kuulemma hyvä hengittää. Ja sitten on elävä tuli nuotiolla. Niin ja sauna, jossa voi käydä joka päivä. Mies on saapunut Suomeen alle kaksi vuotta sitten, mutta joissain ­asioissa hän on todella jo oppinut paikallisten tavoille.

Vapaaehtoistyötä keskuksessa tekevä Laura sanoo, että mustikoita ainakinajoittain kerääviä on vähintään viisikymmentä.

Siinä sivussa on opiskeltu esimerkiksi jokamiehenoikeuksia ja paikallisten eläinten nimiä, tai tunnistettu joukolla, että kyllä, löydetty sieni on todella musta torvisieni.

Mustikka maistuu poimijoille itselleenkin, piirakkaa ja mehuakin on jo kokeiltu omaan suuhun.

Marjat eivät lähimetsistä lopu. Viime vuonna sato oli valtava, nytkin kohtuullinen, vaikka myöhässä.

Melkein joka ilmansuunnalta löytyy omat marjapaikkansa. Paikalliset asukkaat tietenkin poimivat marjoja myös, mutta metsää on niin paljon, että toista ihmistä kohtaa poimintaretkillä äärimmäisen harvoin.

Marjoja saa myydä Suomessa verovapaasti niin kauan kuin toiminta on harrastelua eikä marjoja jalosteta edelleen.

MARJASTUS on siis hyvä tekosyy mennä metsään, muttei kenellekään iso tulonlähde. Sitten on se toinen, kenties vielä tärkeämpi syy mustikankeruulle.

”Marjoja on helppo löytää, mutta poimiminen on raskasta. Työ käy selkään”, sanoo Muhiddin Hussein Ahmed.

Ei pidä käsittää väärin: tämä on siis hänestä erittäin hyvä asia. Juuri tätä Somaliasta kotoisin oleva mies sanoo kaipaavansa, mielekästä tekemistä. Hänestä on sietämätöntä vain olla laiskana, odottaa. Hän sanoo lähtevänsä poimimaan joka ikinen päivä, ellei nyt aivan kaatamalla sada vettä.

Vastaanottokeskuksessa iso osa ajasta on odottamista. Tässä haastatellut miehet ovat molemmat olleet Suomessa loppusyksystä 2015.

EVITSKOGISSA on kolmisensataa turvapaikanhakijaa, nuoria miehiä. Osa kokee suurta epävarmuutta tulevaisuudestaan, voi olla huolta perheestä tai taustalla traumaattisia kokemuksia.

Itse keskuksenkin kohtalo on vähän epävarma. Alkukesästä uutisoitiin, että maahanmuuttovirasto todennäköisesti ajaa Evitskogin vastaanottokeskuksen alas loppusyksystä ja asukkaat muuttavat muualle.

Lopullisen varmaa tämä ei vielä ole, koska tilan tarve voi joskus muuttua nopeastikin, jos Suomeen tulee odotettua enemmän turvapaikanhakijoita kerralla.

TURVAPAIKANHAKIJA saa periaatteessa tehdä ansiotyötä kun hakemuksen jättämisestä on kolme kuukautta, jos hänellä on aidoksi todettu passi tai muu matkustusasiakirja. Ilman sellaista töihin saa käydä puolen vuoden päästä. Oleskelulupa työn perusteella sen sijaan on harvan saavutettavissa.

Moni keskuksessa haluaisi töihin, edes vapaaehtoistyöhön tai harjoittelijaksi. Ani harva pääsee.

Ahmedkin sanoo, että hän tekisi melkein mitä vaan, olisi vaikka rakennuksilla tai siivoaisi mielellään. Hän haaveilee opiskelusta ja muutosta kaupunkiin, siellä tapaisi ehkä suomalaisiakin ihmisiä helpommin ja saisi uusia ystäviä.

Monet toki opiskelevat odotellessaan suomea. Jonkin verran aikaa kuluu ruoanlaittoon ja kauppamatkoihin kauas. Harrastusmahdollisuudet ovat hyvät, jos on niin onnekas, että nimenomaan urheilu kiinnostaa. Entisessä opistossa on edelleen esimerkiksi kuntosali käytössä, ja jalkapallo on suosittu laji.

Ahmed kuitenkin kokee nimenomaan, että mustikkakausi tuo päiviin rytmiä ja tarkoitusta.

”Minä nukun nyt hyvin joka yö. Enkä tarvitse nukahtamiseen lääkkeitä. Tunnen itseni terveeksi.”

Paras mustikka-aika on juuri nyt

PÄÄKAUPUNKISEUDULLA ja muutenkin Etelä-Suomessa mustikat ovat nyt parhaimmillaan. Paras mustikka-aika kestää vielä useamman viikon kasvupaikasta riippuen.

Tämän vuoden sato on koko maassa keskinkertainen, ja kypsymisajat voivat vaihdella paikallisesti paljonkin. Näin kertoo erikoistutkija Rainer Peltola Luonnonvarakeskuksesta.

Pölytyksen onnistuminen on yksi tärkeimmistä mustikkasatoon vaikuttavista tekijöistä. Tänä vuonna pölytys on onnistunut parhaimmilla paikoilla 100-prosenttisesti ja heikoimmillaan 20-prosenttisesti. Koko maan keskiarvo on ollut 60 prosenttia.

Etelä-Suomessa on ollut hieman enemmän kukintoja kuin pohjoisessa, mutta Pohjois-Suomessa pölytys onnistui paremmin.

Mustikka on viime vuosina kukkinut Etelä-Suomessa touko­kuussa. Tänä vuonna se kukki 2–3 viikkoa aiempia vuosia myöhempään. Mustikka viihtyy kosteilla, tuoreilla kankailla. Kasvupaikka ei saa olla liian paahteinen eikä täysin varjoisa.

Pölytysvaiheessa parhaita säitä ovat lämpimät ja tyynet säät. Parasta mustikan pölytyksen kannalta on, jos kasvupaikan lähellä on esimerkiksi kukkivia niittyjä ja kuollutta puuta, koska monimuotoisilla alueilla pölyttäjiä on yleensä runsaasti.

Marja kypsyy parhaiten, kun lämpöä ja kosteutta on sopivassa suhteessa. Liian kuumassa ja kuivassa marja jää pieneksi ja kuivaksi, sateinen kesä taas saa marjan vettymään.