Turun Sanomat: Hyssyttelyn aika on ohi

Turun Sanomat: Hyssyttelyn aika on ohi 8.3.2009

Maahanmuutto on vihdoin noussut Suomessakin eturivin poliittiseksi kysymyksesi. Ratkaiseva sysäys tuli vaalivoittojen myötä uutta painoarvoa saaneiden perussuomalaisten kannattajakunnasta.

Maahanmuutto on kasvussa, mutta aiheesta käytävä keskustelu uhkaa takertua lillukanvarsiin.

Sivuun jäävät todella isot ja hankalat kysymykset: Miten vastata edessä olevaan työvoimapulaan ja Euroopan ulkopuolelta tulevaan, parempaa elämää etsivien nuorten tulvaan.

Muutamat tilannetajuiset poliitikot ratsastavat juuri nyt rasismisyytösten uhreina, mutta suuri enemmistö tuntuu olevan mieluummin hiljaa.

Suomessa etsitään nyt uutta julkista tapaa keskustella maahanmuuttoon liittyvistä asioista. Rintamalinjat ovat pelottavan kaukana toisistaan.

- Kaikki osapuolet ovat syyllisiä. Vastustajat korostavat erilaisuuden merkitystä. Se on taikasana, jolla selitetään kaikki. Monikulttuurisesti orientoituneet taas vierittävät ainakin epäsuorasti kaiken syyn yhteiskunnan harteille. Totuushan on jossain siellä välissä, sanoo tutkija Tuomas Martikainen Åbo Akademista.



Keskustelu menee väkisin hakoteille, jos jonkin väestöryhmän ongelmien nähdään johtuvan vain heistä itsestään.

- Jos on köyhä väestöryhmä, jonka koulutus ei vastaa Suomen työmarkkinoita, jolta ainakin alkuvaiheessa puuttuu kielitaito ja jotka kaiken lisäksi ovat mustia ja muslimeja, muodostuu moninkertainen syrjinnän kehä.

- Esimerkiksi muslimeihin liittyvässä moraalisessa paniikissa ei pitäisi unohtaa, että heidän valta-asemansa tässä maassa on nolla.

- Vaikka mitään patenttiratkaisua ei ole, aivan väärin on lähteä siitä, että jokin ihmisryhmä on lähtökohtaisesti kykenemätön elämään Suomessa - varsinkin, kun se ei pidä paikkansa, Martikainen muistuttaa.

- Totta kai vaikeistakin asioista pitää pystyä keskustelemaan ja kärkeviäkin mielipiteitä saa esittää. Silloin on kuitenkin tärkeää, että on riittävästi ihmisiä - myös poliitikkoja - joilla pysyy terve järki mukana, ja jotka eivät lähde mukaan mustavalkoisen keskusteluun, sanoo erikoistutkija Pasi Saukkonen Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiöstä Cuporesta.

Tutkija Anna Rastas Tampereen yliopistosta sanoo, että on huolestuttavaa, jos keskustelu tuottaa ja legitimoi joitakin ihmisryhmiä halventavia puhetapoja, vaikka ne eivät olisikaan lain tarkoittamassa mielessä rasistisia. En minä mikään rasisti ole, mutta... -tyyppinen kieltäminen on yleistä.

- Yhtäkkiä tuntuu, että joka kunnasta löytyy joku, joka haluaa kuuluisuutta ja uskaltaa sanoa jotakin entistäkin rankempaa.

Vaikenemisen strategia

Julkisen keskustelun ja rasismin suhdetta pohdittaessa on kysyttävä myös millaisia asioita eri ryhmistä nostetaan julkiseen keskusteluun.

- Esimerkiksi pakolaispolitiikkaa on pystyttävä arvioimaan ja arvostelemaan siinä kuin mitä hyvänsä politiikkaa ja toimintaa, mutta jos keskustelua käydään pääsääntöisesti elintasopakolaiset-otsikon alla, on selvää, että julkinen keskustelu ja siihen osallistuneet ovat aktiivisesti muokkaamassa mielikuvia pakolaisista ryhmänä, joka ensisijaisesti havittelee taloudellista hyötyä, Rastas toteaa.

Tuomas Martikaisen mukaan maahanmuuttoon liittyvä poliittinen keskustelu on ollut vähäistä, koska se ei ole ollut puolueiden agendalla keskeinen aihe.

Kun aiemmin kiinnostaviksi koettiin lähinnä vain pakolaisuuteen, turvapaikanhakuun ja paluumuuttoon liittyvät kysymykset, on viime aikoina pyritty nostamaan etualalle työperäinen maahanmuutto.

Syy poliittiseen vaitonaisuuteen on kahtalainen. On mahdollista, etteivät poliittiset puolueet oikeasti ole ymmärtäneet, minkälaisen mittaluokan asiasta maahanmuutossa on kysymys - varsinkin, jos se kasvaa nykyisten ennusteiden mukaan. Toisaalta on ehkä eletty luulojen varassa.

Äänestäjät ovat kuvitelleet valitsemiensa poliitikkojen edustavan jotakin tiettyä linjaa, vaikka poliitikko itse ei sitä olekaan selkeästi tuonut esille.

- Puolueissa on oltu varauksellisia. Ne ovat nimenomaan puolueina jättäneet ottamatta kantaa, ja antaneet sillä tavoin yksittäisille edustajilleen mahdollisuuden toimia varsin vapaasti näissä kysymyksissä.

Kyseessä on hyvinkin voinut olla täysin tietoinen vaikenemisen strategia.

Martikainen sanoo tulkitsevansa perussuomalaisten vaalimenestyksen merkiksi siitä, että maahanmuutto on vähitellen - ja julkisuudelta varjossa - noussut yhdeksi keskeiseksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi.

- Tästä pitäisi suurten puolueiden kantaa poliittinen vastuu. Se, mitä ne eivät ole sanoneet, nousee nyt pinnalle muuta kautta.

Hyvin vähän uutta

Nyt netissä vellovan kaltaista maahanmuuttajakeskustelua on käyty jo vuosikausia, mutta sitä ovat aiemmin ylläpitäneet erilaiset marginaaliset, vailla todellista painoarvoa olevat tahot.

Uutta on se, että ensimmäistä kertaa sellaiselle argumentoinnille on saatu poliittista kannatusta. Kannatus on kanavoitunut suurten puolueiden ulkopuolelle, vaikka myös vakiintuneemmilla puolueilla on ollut yksittäisiä poliitikkoja, jotka on voitu luokitella maahanmuuttajakriittisiksi.

Kuitenkin vain osa perussuomalaisten äänivyörystä on oikeistolaisuuden ja maahanmuuttajakritiikin seurausta. Yhtä lailla puoluetta kannatetaan myös vasemmistolaisiksi luokiteltavista lähtökohdista.

- Nyt Suomi muistuttaa vähän enemmän tavallisia eurooppalaisia länsimaita. Suomi on ollut aika merkittävä poikkeus siinä mielessä, että uusi radikaalioikeisto on ollut niin heikko, Saukkonen sanoo.

Eurooppalaisittain ajateltuna kyse on siis tavallaan tilanteen normalisoimisesta.

- Ei ole mitään syytä olettaa, että tällainen oikeistolaisuus katoaisi meiltä lähitulevaisuudessa.

- Hirveän valikoivaa ja tarkoitushakuista viimeaikainen maahanmuuttokeskustelu on ollut. Paljon esitellään sellaisia argumentteja, jotka eivät pidä paikkansa. Niiden, joilla todellista tietoa on, on hyvin vaikea lähteä sellaiseen keskusteluun, Anna Rastas huomauttaa.

- Hirveän moni väittää nyt, että heitä syytetään rasismista, vaikka he haluavat vain keskustella. Politiikassa on nyt muotia ratsastaa rasismisyytösten uhrina. Puoluejohtajana Timo Soini menee tämän taakse. Keskusteluissa on kuitenkin enemmänkin ollut kyse siitä, että häntä on puolueen puheenjohtajana vaadittu vastuuseen, eikä siitä, että häntä itseään olisi syytetty rasistiksi, Rastas sanoo.

Kovasanaista kritiikkiä

Keskustelu ryöpsähti viime eduskuntavaalien jälkeen, kun monet perussuomalaiset - etunenässään nyttemmin syyteharkinnassa olevasta blogistaan tunnettu helsinkiläisvaltuutettu Jussi Halla-aho - lähtivät varsin kovin sanakääntein lietsomaan ”maahanmuuttajakriittistä” keskustelua.

- Toivoin, että ilmiö pakottaisi suurten puolueiden puheenjohtajat ja johtavat poliitikot ottamaan selkeämmin kantaa asenteisiin yleensä - sekä niihin poliitikkoihin, jotka leikkivät tällä asialla, myös omassa puolueessa, Saukkonen sanoo.

Aluksi suurten puolueiden johtajat näyttivätkin tulevan kaapista aikaisempaa selvemmin. Keskustan Matti Vanhanen korosti, ettei rasismia saa sallia missään muodossa. Kokoomuksen Jyrki Katainen puolestaan esitti kainon toiveen, että vaikeistakin asioista voitaisiin keskustella avoimesti ja maltillisesti.

- Rasismin ja vihamielisten asenteiden tuomitseminen hieman entistä näkyvämmin ja suoraselkäisemmin oli hyvä signaali, Saukkonen toteaa.

Puhe aiheettomista rasismisyytöksistä voi myös olla yritys viedä huomio pois itse asiasta, jonkun tai joidenkin ihmisten kokemasta rasismista.

- Pahimmillaan tällainen keskustelu voi johtaa siihen, että asioiden selvittämisen sijaan rasismista vaietaan. Tai pahimmillaan rasismin uhrit syyllistetään perättömyyksien esittäjiksi, Rastas muistuttaa.

Viimeaikainen kehitys viittaa kuitenkin siihen, että huoli poliittisen kannatuksen kanavoitumisesta vääriin käsiin - siis jatkossakin perussuomalaisille - on saanut joidenkin otteen hieman lipsumaan. Esimerkkinä tästä vaikkapa keskustan ryhmänjohtaja Timo Kallin yllättävä lausunto, että suunnitellulla eläkeiän nostolla torjutaan työperäistä maahanmuuttoa.

- Poliitikkojen ja virkamiesten ainakin tulisi olla tietoisia siitä, että tietyistä puhetavoista, tai vain tiettyjen asioiden esiin tuomisesta voi olla seurauksena rasististen asenteiden vahvistuminen. Tämä on vastuukysymys, jota monikulttuurisessa yhteiskunnassa ei voi ohittaa vain toteamalla, ettei itse ole rasisti, Anna Rastas painottaa.

Vaalimatematiikkaa

Mikään ei tällä hetkellä viittaa siihen, että maahanmuuton merkitys tulisi vähenemään. Kaikkien ennusteiden mukaan se tulee selkeästi kasvamaan seuraavan parinkymmenen vuoden aikana. Jotkut puhuvat jo nyt tilanteen räjähtämisestä käsiin.

Todellisuudessa tilanne on vielä hyvin hallinnassa. On kuitenkin pakko miettiä, minkälainen Suomi väestöpohjan muutoksesta syntyy. Merkkejä tästä muutoksesta on jo nähtävissä erityisesti pääkaupunkiseudulla ja Turussa.

Voidaan puhua asioiden käsistä riistäytymisestä, jos ainoa näihin kysymyksiin vastaava poliittinen taho näkee asiat mustavalkoisen negatiivisesti - kuten suuri osa perussuomalaisista.

- Itse kaipaisin suurilta puolueilta jotakin muuta kuin naiivia ”työperäinen maahanmuutto on kasvuvoima” -tyyppistä kommentointia, Tuomas Martikainen penää.

Ilmeisesti puolueilla ei kuitenkaan ole valmiuksia muuhun. Koska maahanmuuttoa ei ole haluttu nostaa poliittiseksi kysymykseksi, puolueet eivät myöskään ole pystyneet kehittämään oma ajatteluaan tällä alueella.

- Se on todella haitallista, koska vastassa ovat väistämättä isot kysymykset - väestön ikääntyminen, siitä johtuva työvoiman tarve - ja toisaalta kasvava globaali eriarvoistuminen. Se merkitsee sitä, että Euroopan ulkopuolelta on työmarkkinoille tulossa miljoonittain sellaisia nuoria, joilla ei ole tulevaisuutta omassa kotimaassaan.

Tällaisen tilanteeseen valmistautuminen ja vastaaminen on ensisijaisesti poliittinen kysymys.

- Se vaatii sen pohtimista, mikä on Suomen paikka tässä kansainvälisessä järjestelmässä, Martikainen huomauttaa.

Pasi Saukkonen korostaa, että kansallisen edun vuoksi pitäisikin toimia aivan päin vastoin kuin nyt jonkinlaisena pelkoreaktiona ollaan tekemässä.

- Niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakin, niin Suomen pitäisi juuri nyt valmistautua rekrytoimaan maahanmuuttajia, koska kaikki ennusteet viittaavat siihen, että nykyisen laman jälkeen edessä on työvoimapula.

Hallituspuolueet eivät siihen ryhdy, koska ne haluavat olla myös seuraavassa hallituksessa.

- Poliitikon tehtävä on voittaa vaaleissa, ei ajaa kansallista etua, Saukkonen kärjistää.

- Onhan sitä keskustelua ollut aika paljonkin, että Suomen pitäisi olla houkuttelevampi ulkomaiselle työvoimalle. Tähän asti siitä puhuminen ei ole ollut poliittinen riski. Nyt voi olla, että tässä taloustilanteessa nämä puheenvuorot hiljenevät, koska pelätään kannatuksen menetystä, Anna Rastas pohtii.

Suuri osa muuttoliikkeistä on joka tapauksessa nykyisen maailmanjärjestyksen ja globaalin talouden seurausta. Se koskettaa myös Suomea, halusimme tai emme.

Muutoksen hallinta maksaa

Monissa Euroopan maissa polttavat maahanmuuttoon liittyvät ongelmat ovat itse aiheutettuja.

- Länsi-Euroopan suurin virhe on, että uskottiin niin pitkään ajatukseen vierastyöläisistä, joista suuri osa lähtee pois ja loput sulautuvat joukkoon. Tätä naiiviutta ei Suomessa saisi olla, eikä nykyistä tilannetta saisi pilata talouden paineissa, Pasi Saukkonen sanoo.

Suomessa ollaan hänen mukaansa oltu valmiita lähtemään siitä, että maahanmuutto on pysyvä ilmiö, joka tuo Suomeen uusia etnisiä ja kulttuurisia vähemmistöjä.

- Kaikkien ongelmien syntyä ei vapaassa yhteiskunnassa voi estää, mutta tosiasiat tunnustamalla voidaan kuitenkin torjua joitakin sellaisia ongelmia, jotka ovat muualla syntyneet siitä, että jossain vaiheessa pantiin laput silmille.

Humanitaarinen maahanmuuttopolitiikka ei edes lähde suomalaisen yhteiskunnan taloudellisesta hyvästä, vaan tarkoituksesta auttaa hädässä olevia. Se vaatii kuitenkin selkeän poliittisen päätöksen siitä, missä menevät rajat.

- Ihan puhdas idealismi ei toimi, mutta sitäkin tarvitaan, Tuomo Martikainen tiivistää.

Kaikki maahanmuuttajat eivät voi parhaalla tahdollakaan pärjätä uudessa kotimaassaan täysin ilman ongelmia.

- Kotouttamisen vaatimat tosiasialliset resurssit ovat hyvin kaukana siitä, mitä oikeasti tarvittaisiin, Saukkonen muistuttaa

Suomen pitää olla valmis tunnustamaan, että hallittu maahanmuutto maksaa.

- Jos sitä ei makseta nyt rahalla, hyvällä kouluttamisella ja kotouttamisella, niin se joudutaan maksamaan jollain muulla tavalla - sosiaalisina ongelmina, järjestyshäiriöinä, ghettoutumisena, Saukkonen sanoo.

KIMMO LILJA