Ilkka: Timo Soini vältti riskin ja otti toisen

Ilkka:
Timo Soini vältti riskin ja otti toisen
29.3.2009

Pääkirjoitus:

Lauantaina tehtiin kiinnostavia poliittisia henkilövalintoja, kun perussuomalaiset päättivät eurovaaliehdokkaistaan.

Helsingin kaupunginvaltuustoon perussuomalaisten listoilta valitun sitoutumattoman Jussi Halla-ahon pitäminen ehdokasjoukon ulkopuolella oli odotettu mutta periaatteellisesti merkittävä ratkaisu.

Puheenjohtaja Timo Soinin takinkääntö eli päätös lähteä tavoittelemaan paikkaa Brysselissä ja Strasbourgissa oli sen sijaan yllätys. Soinista tulee ilman muuta yksi vaalien kiinnostavimpia ehdokkaita.

Molemmat ratkaisut olivat varmasti Soinin oman ajattelun tuotteita. On kuitenkin vaikea ennustaa, mihin suuntaan Soini ja hänen puolueensa lähivuosina suunnistavat, sillä päätösten yhteisvaikutus voi saada aikaan odottamattomia seurauksia.

* * *

Soini on tähän saakka pystynyt hyödyntämään taitavasti Veikko Vennamon SMP:n ja sitäkin kaukaisemman populistisen politiikan perinnön.

Perussuomalaiset on ollut Soinin johtamana puolue, joka kanavoi - usein tervettä - herravihaa ja pitää vallanpitäjiä varpaillaan. Samalla Soini on välttänyt tarttumasta vertaisvihan aseeseen, joka on käytössä useilla muilla Euroopan populistipuolueilla.

Kummallekin populismin lajille on Suomessa kysyntää. Yhteiskunnan nopea rakennemuutos ja ylhäältä ohjaamisen perinne ovat luoneet tyytymättömyyttä, joka viime vuosiin saakka on näkynyt äänestysprosentin laskuna mutta joka aivan viime aikoina on alkanut kanavoitua uudelleen politiikkaan perussuomalaisten kautta.

Samaan aikaan lisääntynyt maahanmuutto - Euroopan mittakaavassa tosin edelleen hyvin vähäinen - on luonut kasvupohjaa sen kritiikille. Sitä on vahvistanut nykypoliitikkojen huono kyky keskustella koko asiasta. Monista puheenvuoroista voi päätellä, että se on johtunut paitsi haluttomuudesta myös heikoista tiedoista.

Tähän asti Soinin on antanut väkensä askaroida myös maahanmuuttokritiikin alueella. Maahanmuuttokriittisyyden ja ulkomaalaisvastaisuuden raja on kuitenkin usein häilyvä. Jossain vaiheessa flirttailu molempien kanssa pakottaa kertomaan julki varsinaiset periaatteensa.

* * *

Halla-ahon päästäminen perussuomalaisten eurovaalilistalle olisi varmasti tuonut puolueelle paljon uusia äänestäjiä. Eurooppalaiset esimerkit osoittavat, että ulkomaalaisvastaisuutta liippaavilla teemoilla voi saada huomattavan kannatuksen vaaleissa.

Soini kuitenkin päätti jättää lisäprosentit ottamatta ja säilyttää puolueen lähempänä SMP:n perintöä.

SMP sai aikoinaan osan kannatuksestaan sodan karkottamilta maansisäisiltä pakolaisilta eli evakoilta. Puolue on historian saatossa kärkkäästi nostanut esiin, miten heidän asuttamistaan ruotsinkielisille alueille vastustettiin kielen ja kulttuurin suojelemisen takia.

Olisi ollut melkoista historian ivaa, jos perussuomalaisten uusi nousu olisi osittain tukeutunut sotaa pakenevien ihmisten maahantulon arvosteluun sillä perusteella, että suomalaisten kieltä ja kulttuuria pitää suojella.

* * *

Halla-ahon sivuuttamisen teki helpommaksi hänen saamansa syyte uskonrauhan rikkomisesta ja yllytyksestä kansanryhmää vastaan blogikirjoittelussa.

Tuleva oikeusjuttu on periaatteellisesti mielenkiintoinen, sillä siinä vastakkain ovat kaksi suomalaisen oikeuslaitoksen säästeliäästi käyttämää periaatetta eli sananvapaus ja etnisen alkuperän perusteella tapahtuvan leimaamisen kielto. Lisäksi väitetty teko on tapahtunut verkossa, jota monet tuntuvat pitävän lainsäädännön ulkopuolisena alueena.

Lähiviikot näyttävät, tyytyykö Halla-aho kannattajineen Soinin päätökseen vai lähteekö hän ehdolle omalla listallaan. Halla-aho varmasti ottaa kaiken irti oikeusjutun tuomasta julkisuudesta ja pyrkii politisoimaan sen. Hän saisi siitä ilmaisen mainoskampanjan.

Soinille ja perussuomalaisille halla-aholaisen siiven lohkeaminen mahdollisesti omaksi puolueeksi voisi olla lopulta helpotus. Päätös omasta ehdokkuudesta oli sen sijaan Soinilta aikamoinen riskinotto.

On hyvin mahdollista, että Soini nousee europarlamenttiin kristillisdemokraattien äänten turvin. Kaiken kukkuraksi hän lupasi ottaa tehtävän vastaan, jos tulee valituksi.

Vaikka Soini sanoi haluavansa jatkaa puolueen puheenjohtajana ja pyrkivänsä takaisin eduskuntaan 2011, hän tietää hyvin, että puolueen johtaminen tuhansien kilometrien takaa ei ole yksinkertaista.

Isännättömällä talolla on yleensä kaksi vaihtoehtoa. Joko talo alkaa rapistua tai sitten taloon tulee uusi isäntä.