Ilkka: Keskustelun opettelua

Ilkka-lehden kolumnissa päätoimittaja Matti Kalliokoski pitää Jussi Halla-ahon politiikkaan tuloa demokratian kannalta myönteisenä asiana. Valtuutetun ja kansanedustajan kannanottoja arvioidaan julkisesti ja kriittisesti osana muuta poliittista keskustelua, toisin kuin yksittäisen blogikirjoittajan. Pitkän vaikenemisen jälkeen perinteiset poliitikot joutuvat opettelemaan alkeista lähtien kuinka maahanmuutosta puhutaan.

Ilkka:
Keskustelun opettelua
1.3.2009

Nykyään ei ole muotia sanoa, että tohtori Jussi Halla-ahon tulo politiikkaan olisi hyvä asia.

Olen kuitenkin sitä mieltä. Suomalaisen demokratian kannalta se on myönteinen askel.

Olen parin vuoden ajan seurannut Halla-ahon blogikirjoituksia ja niiden ympärillä pyörinyttä keskustelua internetin keskustelupalstoilla. Siellä on vallinnut toinen todellisuus kuin julkisessa keskustelussa.

Halla-aho osaa kielitieteen tohtorina pelata sanojen piilomerkityksillä ja mielleyhtymillä. Välillä hän on nokkela, välillä ärsyttävä, välillä suoraan sanoen älyllisesti epärehellinen.

Hän kuitenkin puhuu asiasta, joka näkyy ihmisten arjessa, eli maahanmuutosta.

Perinteiset poliitikot eivät ole löytäneet kieltä, jolla voisi puhua. Siksi he ovat vaienneet.

Tarkoitus on ollut hyvä. Kun puhutaan ihmisten samanlaisuudesta ja erilaisuudesta, ruokitaan helposti myös synkkiä voimia.

Suomeen ei ole haluttu avoimesti ulkomaalaisvastaista puoluetta. Siksi suomalaisuuden muuttumisesta on puhuttu kapulakielellä. Eduskunnassa on puhuttu poliittisesti korrektisti, mutta äänestysprosentti on laskenut.

On mahdollista kuvitella salaliittoteoriaa, jossa puolueet ovat yhdessä hyväksyneet alemmat äänestysprosentit ulkomaalaisvastaisuuden poissaolon hintana.

* * *

Nyt pyörä pyörii toiseen suuntaan. Maahanmuutto on noussut politiikan aiheeksi. Se voi katkaista äänestysprosenttien laskun.

Tarkkaan ottaen äänestysaktiivisuus hypähti jo 2003 vaaleissa hetkeksi ylöspäin. Nousu oli melko tarkkaan yhtä suuri kuin Tony Halmeen (ps.) äänimäärä.

Halmeen poliittinen ura mureni hänen omiin tragedioihinsa, mutta Halla-ahon ja tämän opetuslapsien kohdalla tilanne on toinen. Heillä riittää henkistä kapasiteettia. Perustelut osataan.

Tähän asti Halla-aho on voinut esittää väitteitään yksittäisenä nettikeskustelijana. Nyt helsinkiläisenä kaupunginvaltuutettuna hän väistämättä altistuu julkiselle keskustelulle.

Vielä valtuutettuna hän kuitenkin pystyy elämään kaksoiselämää. Luottamustehtävässä käytös ja puheenvuorot ovat hillittyjä. Varsinaiset rajoja koettelevat väitteet voi esittää verkossa.

Eduskuntaan noustessaan Halla-aho on kuitenkin täysipäiväisesti osa julkista poliittista keskustelua. Silloin hän testaa muita ja häntä testataan koko ajan.

Sellainen on tervettä poliittista keskustelua. Se vahvistaa demokratiaa.

* * *

Maaltapako oli suuri yhteiskunnallinen kysymys, joka oli SMP:n ensimmäisen aallon takana. Ympäristötietoisuuden lisääntyminen synnytti vihreän liikkeen.

Kansallisten rajojen liukeneminen on tämän ajan suuri muutos. Muuttoliike on yksi osa sitä.

Jos maahanmuuttokysymyksen ympärille kertynyt poliittinen voima kanavoituu yhdelle puolueelle, tuloksena voi olla kymmenen prosentin puolue. Se on Suomen mittakaavassa paljon.

Osa kannatuksesta tulisi nukkuvilta äänestäjiltä, mutta osa olisi pois muilta puolueilta. Siksi kiusaus flirttailla protestihengen kanssa on suuri.

Perinteiset poliitikot yrittävät vähitellen opetella, miten maahanmuutosta puhutaan. Pitäisi tuntea asia sekä erottaa periaatteet ja populismi toisistaan.

Keskustan ryhmäjohtaja Timo Kalli osoitti esimerkillään, että keskustelua maahanmuutosta ei vielä osata. Asioiden sekoittaminen ja hämärät viittaukset sallitaan protestipoliitikoille mutta ei vastuun paikalla oleville.