Muutos 2011: Uskonrauhan rikkominen on poistettava rikoslaista

Muutos 2011: Uskonrauhan rikkominen on poistettava rikoslaista 1.11.2010

Filosofian tohtori Jussi Halla-ahon uskonrauhan rikkomista koskeva tuomio vahvistettiin hovioikeudessa. Tuomio liittyi Halla-ahon blogikirjoitukseen, jossa Halla-aho oli kutsunut islamia pedofiiliuskonnoksi. Väitettään hän oli perustellut sillä, että islamin pyhien kirjoituksien mukaan islamin profeetta Muhammadin ja Aishan avioliitto "täytettiin" Aishan ollessa 9-vuotias.

Vain muutama päivä takaperin kirjailija Jari Tervo heitti Uutisvuodossa Raamatun. Tervon mukaan Raamatun heitto oli vastalause Raamatun kirjaimelliselle tulkinnalle. Tervon Raamatun heitosta tehtiin tutkintapyyntö. Tervon tapauksessa viranomaiset päätyivät tulkintaan, että mitään rikosta ei ole tapahtunut.

Suomen rikoslain mukaan joka julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Suomen luterilaisen ja ortodoksisen valtiokirkon sekä lukuisten muiden kristillisten yhdyskuntien ja ryhmien mukaan Raamattu on kristinuskon pyhä kirja. Suomen lain mukaan Raamatun häpäiseminen täyttää uskonrauhan rikkomisen tunnuspiirteet samalla tavalla kuin islamin profeetan julkinen herjaaminen. Kuitenkin vain islamin profeetan pilkkaamisesta syntyi rikossyyte ja tuomio. Raamatun häpäisemisestä ja pilkkaamisesta ei.

Tervon ja Halla-ahon tapaukset osoittavat, että eri uskonnot nauttivat Suomessa lain suojaa eri tavalla. Kristinuskon pilkkaaminen hyväksytään länsimaisessa yhteiskunnassa yleisesti. Jeesuksesta tehdään pilakuvia ja kerrotaan härskejä vitsejä. Viimeaikaisten katolisuuteen, luterilaiseen kirkkoon ja lestadiolaisuuteen liittyneiden lasten hyväksikäyttötapausten vuoksi myös kristinuskoa on kutsuttu pedofiiliuskonnoksi. Yhtäkään syytettä asiasta ei kuitenkaan ole tullut. Yhdenvertaisuuden periaatteen vuoksi kaikkia uskontoja tulisi kohdella Suomen lain edessä samalla tavalla.

Uskonrauhan rikkomista koskeva pykälä on korostetun tulkinnanvarainen ja se antaa oikeuslaitokselle kohtuuttomasti harkintavaltaa. Pykälää sovelletaan mielivaltaisesti ilman yhdenmukaisia perusteita. Se, että asiallisesti samasta teosta ei seuraa kaikille samoja seurauksia, tekee oikeusjärjestelmästä ennakoimattoman ja epäluotettavan. Uskonrauhan rikkomista koskeva pykälä on myös vakavasti ristiriidassa sananvapauden ja ilmaisunvapauden kanssa. Jumalanpilkan kriminalisointi edustaa vanhentunutta oikeudenmukaisuuskäsitystä, eikä se ole yhteensopiva modernin länsimaisen liberaalin demokratian kanssa.

Suomen järjestyslaki ja muu oikeusjärjestelmä tarjoavat tehokkaita keinoja puuttua jumalanpalveluksissa tai uskonnollisissa tilaisuuksissa häiriköimiseen tai metelöimiseen, eikä tähän tarvita uskonrauhan rikkomista koskevaa pykälää. Uskonrauhan rikkomista koskevaa pykälää ei voida perustella uskonnollisten tilaisuuksien suojelemisen vuoksi.

Muutos 2011 vaatii, että Suomen rikoslain 17 luvun 10 § poistetaan oikeusjärjestelmästä. Suomen oikeuskäytäntö ei ole tasapuolinen eri uskonnoille, eikä pykälä lisää tätä tasapuolisuutta millään tavalla. Uskonrauhan rikkomista koskeva pykälä on parhaimmillaankin turha ja pahimmillaan se rikkoo ihmis- ja perusoikeuksia ja lisää viranomaismielivaltaa.