Helsingin Sanomat, Mielipide: Ministeri voi käyttää hyväkseen laajan avustajakaartin asiantuntemusta 7.2.2013
Ministeri Alexander Stubb (kok) kyseli äskeisessä twiitissään (31. 1.), voisiko joku kertoa hänelle, mikä on Euroopan äärioikeiston ja äärivasemmiston ero nykyään? "En oikeasti tiedä. Kertokaa please."
Ministerin kysymys on lievästi sanottuna hämmästyttävä – erityisesti, kun ottaa huomioon esittäjän koulutuksen, aseman ja poliittisen kokemuksen.
Jos ministeri ei tiedä tällaisesta asiasta riittävästi, hänen käytössään on laaja ja pätevä asiantuntijakaarti, jonka tietoja ja asiantuntemusta voi käyttää hyväksi. Jos nämäkään eivät asiaa tunne riittävästi, maan yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa on tarvittavaa osaamista.
Yhtä selvää on myös se, että oikeiston ja vasemmiston ääriryhmien väkivaltaisella toiminnalla on pitkä ja raskas historia Euroopassa. Tematiikka on hyvin räjähdysherkkä juuri näiden kokemusten vuoksi.
Siksi poliitikkojen olisi näistä asioista puhuessaan tunnettava riittävän hyvin historia. Sen lisäksi heillä olisi syytä erityiseen analyyttiseen ja käsitteelliseen tarkkuuteen, kun he puhuvat äärioikeiston ja äärivasemmiston ideologiasta ja toiminnasta.
Sama problematiikka koskee erilaisten ideologisten ryhmien vertailua ja niiden mahdollista rinnastamista toisiinsa.
Poliittisen retoriikan historia osoittaa, kuinka nimenomaan erilaisten ilmiöiden ja liikkeiden rinnastamista – niitä tarkasti määrittelemättä ja selvittämättä niiden toiminnan tosiasiallisia mittasuhteita ja vaikutuksia – on käytetty poliittisena väistöliikkeenä, jolla yritetään vähätellä yhden tai toisen osapuolen toimintaa.
Vastaavasti Suomen tilanteessa olisi todellinen jättimäinen virhe nähdä Jyväskylän tapahtumat äärioikeiston ja äärivasemmiston "tasasuhtaisena" konfliktina. Kyse oli väkivaltaisen ääriliikkeen hyökkäyksestä laillista yhteiskunnallista toimintaa vastaan.
Ja ennen kaikkea pitäisi tajuta, että nykytilanne selittyy vain tämän päivän yhteiskunnallisen ja kulttuurisen todellisuuden kautta.
Nykyisen äärioikeiston (ja äärivasemmiston) tavoitteet ja toiminta kumpuavat tästä ajasta, siitä, miten he mieltävät ajankohdan suuret "vääryydet" ja niiden korjaamiseksi tarvittavat keinot.
Jos mikä tahansa ääriliike uhkaa toiminnallaan demokraattisen oikeusvaltion perusperiaatteita, pitäisi hälytyskellojen soida.
Väkivalta on tutkittava ja tuomittava ilman vastapuoleen kohdistuvia vihjailuja tai viittauksia aikaisempiin tapahtumiin.
Ajatusleikkinä voi esittää, mitä olisi seurannut, jos esimerkiksi Saksan, Ranskan, Britannian, Ruotsin tai Norjan vastaavassa asemassa oleva merkittävä poliittinen toimija olisi julkisesti esittänyt saman kysymyksen. Aiheuttaisiko tällaisen kysymyksen ilmoille heittäminen – erityisesti tilanteessa, jossa äärioikeistolainen ryhmä on samaan aikaan syyllistynyt vakavaan väkivaltaan – kysymyksen siitä, onko ministeri tehtäviensä tasalla?
Jukka Kekkonen
oikeushistorian ja
roomalaisen oikeuden professori
Helsingin yliopisto