Etelä-Suomen Sanomat: Ryhmäni edustajana

Etelä-Suomen Sanomat: Ryhmäni edustajana 16.12.2013

Viime viikolla kansanedustaja Olli Immonen (ps.) ehdotti kirjallisessa kysymyksessään etnisen tilastoimisen käyttöönottamista Suomessa. Ehdotus ei ole uusi, Immonen on ollut asialla ennenkin.

Immonen tyrmättiin julkisessa keskustelussa koko lailla heti. Se oli odotettavissa, sillä ehdotus on hölynpölyä miltei alusta loppuun.

Epäselväksi jäi sekin, mihin ehdotuksella pyritään. Erilaisilla ryhmäkohtaisilla tilastoilla on toki merkitystä, mutta miksi tällä olisi?

Saisiko etnisyyden ilmoittaa itse, vai määrittelisikö sen joku muu? Olisiko se pakko ilmoittaa?

Immonen pitää meitä odotuksen tilassa. Hänen viiteryhmänsä tuntien tausta-ajatuksesta toki syntyy kaikenlaisia epäilyksiä.

Ehdotus on samaa väsyttävää jankkaamista, jota on saatu kuunnella koko vaalikausi. Silti sitä sietää sitä katsoa vähän syvemmin. Se nimittäin koskee meitä kaikkia.

Immosen mukaan ”samaan etniseen ryhmään kuuluvat ihmiset ajattelevat ja käyttäytyvät samalla tavalla”. Ajatus sai heti ansaitsemaansa pilkkaa osakseen, etenkin kun Immosen mukaan rekisterimerkinnäksi riittäisi esimerkiksi pelkkä ”aasialainen”.

Kun jätetään yksittäiset typeryydet sikseen, päästään asian ytimeen. Esityksestä tekee vastenmielisen sen suhde ihmiseen. Kun ihminen arvotetaan jonkin yhteisön kautta, lähestytään niitä aatehistoriallisia perinteitä, joita Euroopassa on vastustettu hyvästä syystä satoja vuosia, mutta jotka silti puhkesivat kukkaan 1900-luvulla.

Ei nyt maalata piruja seinille, pieni muistutus riittää.

Jokaisen on kuitenkin syytä tuntea vastarinnan aalto sydämessään: Suomessa on paljon poliittista halua määrätä, millainen ihminen on suomalainen tai ”ulkomaalainen”, ja jokaisen suomalaisen tai ”ulkomaalaisen” on mukauduttava siihen kuvaan hyvällä tai pahalla.

Se on etnisten profiilien ja kansallisten ideologioiden tausta-ajatus.

Näissä mielikuvissa on olemassa esimerkiksi suomalaisuuden kova ydin, joka määrittelee suomalaisen. Yleensä ”suomalaisuus” on kaikkea sitä, mikä on hyvää. Merkillisesti hyvä on kykenemätön vastustamaan ulkomaailman kavalaa pahuutta ilman erityistä suojelua, johon vain muutama pystyy.

Siksi suomalainen ei saa itse valita elämäntapaansa, esimerkiksi uskontoaan. Suomalainen ei kyseenalaista isänmaallisuuden arvoa. Ja niin edelleen.

Miksi olla yksilö maailmassa, kun voi olla jonkun hahmotteleman suomalaisuuden elävä muistomerkki! Kun etnisyyden uskotaan määräävän mitä me olemme, etnisyyden sisällön määrittelijät saavat vallan määrätä, mitä me saamme olla.

Se olisi vallankäyttöä, joka kuristaisi jokaisen. Jostain syystä yhä uudelleen moni kokee itsensä sopivaksi ottamaan tuon vallankäyttäjän roolin.

Suomalaisuus- ja etnisyyskeskusteluissa määräävin piirre on niiden yleinen typeryys ja täydellinen tarpeettomuus. Jos puheenvuorossa olisi joku järkevä hippunen se peittyy typeryyksiin niin, että koko mielipiteeseen perehtymisestä tulee ajanhukkaa.

Onkohan se suomalaista?


Teppo Koskinen