Lakimiesuutiset: Pakolaisleiriltä pomoksi

Lakimiesuutiset: Pakolaisleiriltä pomoksi 10.12.2013

Jaana Vuorio lähti valmistumisensa jälkeen auttamaan pakolaisia hädän runtelemiin maihin. Nyt, 20 vuoden jälkeen, hän on mukana toteuttamassa Suomen maahanmuuttopolitiikkaa johtajan pöydän takaa.



Kun Somaliassa puhkesi 1990-luvun alussa sisällis­sota ja ihmiset alkoivat vyöryä pakolais­leireille, paikan päällä oli myös nuori suomalainen juristi.

– Olin kolmekymppinen, ”kuolematon”, enkä osannut pelätä mitään, muistelee Maahanmuuttoviraston uusi ylijohtaja Jaana Vuorio.

– Tilanne oli todellakin päällä ja suojelu tarpeen, mutta me olimme keskittyneet tekemään töitä. Kaiken hädän keskellä tuo aika oli myös hyvin mielenkiintoista ja opettavaista.

Vuorio oli lähtenyt muutamaksi vuodeksi ammentamaan kansain­välistä työ- ja elämänkokemusta pakolais­järjestö UNHCR:n laki­mieheksi Keniaan ja Intiaan.

– Intiassa tilanne oli hieman toinen, koska siellä Afganistanista paenneiden tilanne oli jo vakiintunut ja oma roolini oli puhtaasti juridista.

Pakolaisleirillä Vuorio oppi, mikä on inhimillisesti paras tapa hoitaa ihmisten sijoittaminen.

– Parasta on aina henkilön vapaaehtoinen ja mahdollinen paluu kotimaahan; sen jälkeen vaihtoehtoina ovat joko kotoutuminen turvapaikka­maahan tai kiintiöpakolaisuus ­kolmanteen maahan. Jälkimmäinen on nyt akuutti Syyriassa, josta on lähtenyt­ miljoonia kansalaisia. Suomi on heistä luvannut ottaa 500.



Kesälomat saivat jäädä odottamaan parempaa hetkeä, kun Vuorio heinäkuun alussa aloitti Maahanmuuttoviraston ylijohtajana.­ Itse muutto ylijohtajan huoneeseen­ oli fyysi­sesti lyhyt: oikeus- ja maatietopalvelu­yksikön johtajan huone sijaitsi vain käytävän toisella puolella.

– Edellisessä tehtävässäni vastasin kansainvälisen yhteistyön koordinoinnista, oikeudellisten kantojen valmistelusta sekä päätöksenteon laadun ja laillisuusvalvonnan kehittämisestä. Ylijohtajan työnkuva oli minulle jo entuudestaan selkeä, sillä olin edeltäjä­ni Jorma Vuorion sijainen vuodesta 2003 lähtien, Vuorio kertoo ja lisää, etteivät he ole sukua.

Tulevat omaan työhönsä liittyvät haasteet Vuorio kuittaa tyypillisinä virastopäällikön töinä.

– Kiirettä on toistaiseksi pitänyt, pakko myöntää. Meneillään ovat muun muassa ensi vuoden budjetti sekä sisäministeriön kanssa tulosneuvottelut – muun työn ohella ja itselleni uutena työnsarkana. Valtiontalouden tilanne on tiukka eikä lähitulevaisuudessa helpotusta näy, hän kertoo.

– Mutta haasteiden rinnalla on paljon mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Näistä ylimmäksi listalla nousevat kansallinen poikkihallinnollinen ja kansainvälinen yhteistyö.

Ylijohtajan virka on seitsemän vuoden määräaikaisuus, kuten nykyisin on tapana päällikkötasolla. Hallinnonalaan perehtyminen ei ole Vuoriolle tarpeen, sillä hän on ollut maahanmuuttohallinnossa vuodesta 1995 lähtien, ensin sisäministeriössä ylitarkastajana ja sittemmin johtajana silloisessa ulkomaalaisvirastossa eli nykyisellä työnantajalla.



Suomen virallinen maahanmuuttopolitiikka tehdään ministeriöiden tasolla, erityisesti sisäministeriössä sekä Arkadianmäellä, Vuorio painottaa. Maahanmuuttoviraston rooli ei ole ottaa kantaa siihen, mikä politiikan suunnan tulisi olla, vaan toimia lain toteuttajana.

– Ja niitä lakeja riittää – ulkomaalaislaki, kansalaisuuslaki ja tietysti perustuslaki ja hallintolaki, Vuorio luettelee.

– Tärkeää on myös muistaa, että se normikenttä, jolla me toimimme, ei ole ­pelkästään kansallinen: EU ja kansain­väliset sopimukset sitovat Suomea monissa eri käänteissä.

EU:n sisäisestä yhteistyöstä Vuorio mainitsee yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän ja sen osana EURODAC-sormenjälkitietokannan.

– Tietokantaan rekisteröidään jokaisen turvapaikanhakijan tiedot. Totuus on, että kielteisen päätöksen saaneita hakijoita kulkee Euroopassa maasta toiseen. Jopa 24 prosenttia Suomen turvapaikanhakijoista kuuluu jonkin muun maan vastuulle eli yleensä sille maalle, johon henkilö on ensimmäisenä saapunut, Vuorio selventää.

Turvapaikanhakijoiden määrä on Suomessa viime vuosina vakiintunut 3 000–4 000 välille. Vuosi 2007 on jäänyt Vuorion mieleen hakijoiden alhaisena määränä, vuosi 2009 sen sijaan oli ennätys­vuosi.

– Tähän vaikutti sekä Irakin kriisi että bulgarialaisten mielenkiinto Suomea kohtaan. Jälkimmäisten kohdalla Suomi nähtiin houkuttelevana maana korkean vastaanottorahatason vuoksi, mikä tietysti ei ollut maahanmuuttopolitiikkamme kannalta paras mahdollinen meriitti ja johtikin lainsäädäntömuutoksiin.

Ulkomaalaistaustaisia Suomessa on noin neljännesmiljoona, oleskeluluvan saaneita parisataa tuhatta. Kansalaisuutena suurin Suomeen muuttava ryhmä ovat venäläiset, seuraavana virolaiset. Kaikista maahanmuuttajista puolet asuu pääkaupunkiseudulla.

– Tosin virolaisten kohdalla tarkkaa määrää on vaikea tietää, sillä suuri osa pendelöi maiden välillä, Vuorio tarkentaa.

EU:n ulkopuolelta tulevista maahanmuuttajista suurin yksittäinen ryhmä tulee Somaliasta. Puolet heistä on saanut Suomen kansalaisuuden. Vuorio on kiinnittänyt huomiota siihen, että kansalaisuusasiat eivät herätä mielenkiintoa samassa määrin kuin oleskeluluvan myöntäminen.

– Eikä uutiskynnystä ylitä sekään, että Suomeen tulee vuosittain opiskelijoita enemmän kuin perheenjäseniä tai työntekijöitä. Ennen vuoden 2008 taantumaa työn perässä saapuneiden osuus oli nykyistä suurempi.



Ääri-ilmiöt tulisi Vuorion mielestä ottaa suuremmalla vakavuudella. Hän on huomannut, että Suomen taloustilanne vaikuttaa siihen, milloin mistäkin tuulee.

– Viimeisten vuosikymmenten aikana maahanmuuttajien määrä on ollut nousussa, tosin maltillisesti. Suomen taloudellinen tilanne on sen sijaan ollut suuresti vaikuttamassa, kuinka maahanmuuttajiin suhtaudutaan. Ennen meillä oli konsensuksen Suomi, nykyään asiat kärjistyvät ja maailma nähdään mustavalkoisena.

Vihapuheita hänen on vaikea ym­märtää.

– En pääse näiden ihmisten pään sisälle. Mielestäni tällainen käytös viittaa historiattomuuteen, täydelliseen näköalattomuuteen sekä solidaarisuuden katoamiseen. Esimerkiksi se, mitä nuoret poliittiset vaikuttajat ovat viime aikoina suustaan päästäneet, on jotain sellaista, mitä en ole koskaan ennen nähnyt.Tulee olemaan mielenkiintoista, kuinka paljon seuraavien vaalien alla maahanmuutto puhuttaa. Ainakin trendi on ollut nouseva koko 2000-luvun.

Maahanmuuttokriittisyyteen ja suvaitsemattomuuden lisääntymiseen Vuorio löytää osasyyllisen mediasta.

– Lööppejä on helppo saada aikaiseksi, mutta asioiden monipuolinen käsittely jää vähäiseksi. Myös sosiaalinen media on omiaan ruokkimaan samanhenkistä keskustelua, ja siellä ihmiset myös kokevat voivansa sanoa mitä vain. Mekin saamme monenlaisia yhteydenottoja kansalaisilta, erityisesti kantaväestöltä.



Suomalaiset kokevat, että maailma on meille avoin, mutta sama ei päde vastavuoroisesti. Se on Vuoriosta hämmentävää ja ristiriitaista.

– Jos joitain helpottaa, niin maana Suomi ei ole kovinkaan vetovoimainen, toisin kuin esimerkiksi Ruotsi.

Vuorio on itse kotoisin Varkaudesta, Savon sydämestä. Pieni kaupunki oli hänen lapsuudessaan yllättävän kansainvälinen.

– Ei minulle ollut mikään juttu, että pianon­soiton opettajani oli ulkomaalainen­ tai että kaupungilla vastaan tuli Ahlströmillä­ vierailevia muunmaalaisia. Sama tunne on seurannut minua aina.

Aikoinaan Vuorio lähti Helsinkiin opiskelemaan oikeustieteitä, koska ei juuri tiennyt muista ammateista tai vaihto­ehdoista. Oikeustieteen kandidaatiksi hän valmistui vuonna 1988. Auskultoinnin jälkeen­ Vuorio oli vuoden opiskelijavaihdossa ja vapaaehtoistöissä Italiassa.

– Siitä vuodesta jäi paljon hyviä muistoja. Nuorelle oli avartavaa tehdä töitä erilaisten ihmisten parissa. Olin itse esimerkiksi vammautuneiden nuorten koulukodissa vapaa-ajanohjaajana.

Käteen jäi myös italian kieli, jonka opiskelua Vuorio jatkaa edelleen.



Somalian ja Intian jälkeen Vuorio on ollut useissa lyhyemmissä kenttätehtävissä, mutta kuten hän itse mainitsee, Suomestakin käsin voi edistää ihmisoikeuksia.

– Viimeksi olin neljän viikon ulkomaankomennuksella Kreikassa vuonna 2012 auttamassa rakentamaan EU:n säännösten mukaista turvapaikkajärjestelmää.

Omassa työssään Vuorio pelkää eniten kyynistymistä.

– Kun kuulee tarinoita ihmisten kohtaloista, väistämättä alkaa ajatella, ovatko kertomukset tosia. Liian herkkänahkaiseksi ei voi muuttua,­ mutta ei myöskään kylmettää itseään­ liikaa.

Omaan työhönsä ja ajatusmaail­maan Vuorio toteaa saaneensa parhaan opin tuomioistuimessa.

– Vaikka tuomareilla olikin henkilö­kohtaisia mieltymyksiä, se ei koskaan näkynyt heidän työssään. Samaa ammatillista otetta olen ­pyrkinyt toteuttamaan itse.


Jaana Vuorio
- OTK, varatuomari
- Ylijohtaja Maahanmuuttovirastossa 1.7.2013 alkaen
- Perhe: aviomies, kolme lasta ja koira
- Harrastukset: puutarhanhoito
- Viimeksi lukemansa kirja: Stieg Larssonin Män som hatar kvinnor