HS: Maahanmuuton kustannuksia on lähes mahdotonta laskea

Helsingin Sanomat: Maahanmuuton kustannuksia on lähes mahdotonta laskea 31.12.2013

Suomen kansantalous tarvitsee lisää maahanmuuttajia.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) johtaja Juhana Vartiainen teki ehdotuksen asiasta kinkun sulattelun lomassa viime lauantaina.

Vartiainen perusteli asiaa muun muassa Ruotsin hyvillä kokemuksilla. Liki puolet Ruotsin työllisyyden kasvusta tulee maahanmuuttajaväestös­tä.

Rosebud-kirjatorilla Helsingin Kaivopihalla kirjoja myyvä Ricardo Fernandez, 28, haluaisi kovasti liittyä Suomessa tähän joukkoon. Kirjo­jen myyntityö on vain joulunajan tuurausta.

Vajaat kolme vuotta Suomessa asunut Fernandez käy tällä hetkellä am­matilliseen koulutukseen valmentavaa kurssia, mistä hän haluaisi jatkaa teknisen alan ammattitutkintoon.

"Ensin pitää oppia paremmin suomea. Mutta haluan jäädä tänne töihin, tutustua ihmisiin, saada kokemuksia", hän sanoo suomeksi.

Maahanmuuttajien työllistyminen ei ole aina helppoa ja yhteiskun­ta joutuu tukemaan heidän toimeentuloaan. Mikä siis lopulta on maa­hanmuuton taloudellinen kokonaisvaikutus?

Tutkittua tietoa on yllättävän vähän.

Yksi harvoista aiheeseen paneutuneista taloustieteilijöistä on VTT:n ja Aalto-yliopiston tutkija Matti Sarvimäki. Myös hänellä on kuitenkin huo­noja uutisia: tutkimukset eivät anna yksiselitteisiä vastauksia kysymyk­seen.

"Et saa tästä hyviä punchlineja [iskeviä lausuntoja]", Sarvimäki sanoo.

Syy on tutkimisen vaikeudessa. Jos halutaan arvioida, mitä vaikutuksia laajalla maahanmuutolla on esimerkiksi kantaväestön palkkoihin tai työllisyyteen, tutkijoilla pitäisi olla uskottava verrokkiryhmä. Niitä on harvoin tarjolla.

Tutkijoiden onneksi muutama tällainen tilanne löytyy takavuosikym­meniltä. 1980-luvulla kommunistisen Kuuban johtaja Fidel Castro il­moitti yllättäen, että kaikki halukkaat saavat lähteä maasta.

Muutaman kuukauden aikana maan jätti noin 125 000 kuubalaista. Läh­tijöistä noin sata tuhatta suuntasi Yhdysvaltojen Miamiin.

Yleisesti odotettiin, että valtava lisäys työvoimassa johtaisi palkkojen pu­toamiseen ja työttömyyden kasvuun etenkin matalasti koulutettujen kes­kuudessa.

Yhdysvaltalainen tutkija David Card alkoi selvittää vertailututkimuksil­la, mitä vaikutuksia kuubalaisten joukkomuutolla oli. Tulokset yllättivät kaikki – mitään mullistavaa ei tapahtunut.

Ei massatyöttömyyttä eikä palkkojen pienentymistä.

Toinen tutkijoille hyödyllinen tapaus on 1990-luvulta. Neuvostoliiton kaaduttua maasta muutti sankoin joukoin juutalaisia Israeliin. Maan vä­kiluku nousi muutamassa vuodessa 15 prosenttia.

Muuttajien joukossa oli paljon korkeasti koulutettuja, kuten insinööre­jä.

Yhdysvaltalainen Rachel M. Friedberg alkoi tutkia, mitä vaikutuksia täl­lä oli insinöörien työllistymiseen ja palkkoihin Israelissa. Jälleen tulos oli yllättävä – maahanmuuttovaltaisten alojen palkat nousivat jopa no­peammin kuin muilla aloilla. Lisääntynyt työvoiman tarjonta ei siis las­kenut palkkoja, vaan lisäsi taloudellista toimeliaisuutta.

Kahden esimerkin pohjalta ei tietenkään voi vetää suoria johtopäätök­siä siitä, minkälaista maahanmuuttopolitiikkaa esimerkiksi Suomessa kannattaisi tehdä. Se kertoo pikemminkin vaikeudesta arvioida maahan­muuton taloudellisia vaikutuksia.

Samaa pätee maahanmuuttajien aiheuttamiin kustannuksiin julkiselle sektorille. Periaatteessa asian selvittämisen pitäisi olla helppoa: laske­taan maahanmuuttajien maksamat verot ja verrataan niitä tulonsiirrois­ta sekä palveluista aiheutuviin kustannuksiin.

Tulos ei selviä kuitenkaan näin helposti.

Vertailua kantaväestöön vaikeuttaa etenkin kaksi seikkaa: lapsuus ja vanhuus.

Maahanmuuttajista merkittävä osa tulee uuteen kotimaahansa vas­ta aikuisiällä. Heidän koulutuksensa ja terveydenhuoltonsa kustannuksis­ta on vastannut siihen asti jokin toinen valtio.

Monet maahanmuuttajat myös palaavat takaisin entiseen kotimaahansa eläkeikäisenä. Näin he eivät ole enää käyttämässä iäkkäille tarjottavia palveluita Suomessa.

Maahanmuuttajat viettävät siis uudessa kotimaassaan etenkin parhaan työikänsä, jolloin ollaan perinteisesti verojen nettomaksajia. Saamapuo­lella ollaan elämän alku- ja loppupuolella.

Maahanmuuton taloustieteessä ei ole helppoa tai yksiselitteisiä vas­tauksia, vaikka niitä toisinaan tarjotaan.

Kun maahanmuuttoon lisätään vielä poliittiset intohimot, ei ole lain­kaan ihme, että keskustelu aiheesta tuntuu joskus mahdottomalta.