Iltalehti: Frank Johansson: Taas poliisin näkökulmaa

Iltalehti: Frank Johansson: Taas poliisin näkökulmaa 25.6.2010

Poliisiministeriön asettama työryhmä esittää äänin 5-2, että ulkomaalaisten köyhyys Suomessa kriminalisoidaan. Puolesta äänestivät poliisit (sekä ministeriöstä että Helsingistä) ja maahanmuuttoviranomaiset ja vastaan oikeusministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö.

Mitä muuta sitä tekisi juhannusaaton aamuna kuin lukisi sisäministeri Anne Holmlundin asettaman kerjäämisen kieltoa koskevan työryhmän mietintöä? Itse päädyin sitä lukemaan, koska minua hiukan hävetti, että en ole Iltalehdelle tekemäni lupauksen mukaisesti tuottanut mitään blogitekstiä yli kuukauteen. Auttoi tietenkin sekin, että muu perhe oli jo ehtinyt juhannusviettoon ja minulla sattui siksi olemaan pari tuntia tyhjää aikaa ennen kuin itse lähtisin perään. Tässä joitain sen synnyttämiä pohdintoja:

Raportti nostaa taas kerran esille kerjäämisen nimenomaan poliisin näkökulmasta, selvitetään miten kerjääminen voisi liittyä rikollisuuteen, ja minkälaisiin toimiin voidaan ryhtyä kerjäämisen kieltämiseen. Jo johdannossa tehdään tämä selkeä rajaus: Kerjäämisellä on laajemmat romanien syrjintään ja köyhyyteen liittyvät eurooppalaiset näkökulmat, jotka työryhmä rajaa oman työnsä ulkopuolelle.

Tässä tiivistyy koko suomalaisen romaneihin ja kerjäämiseen liittyvän viranomais- ja mediakeskustelun ongelma. Oleellinen asia rajataan keskustelun ulkopuolelle. Ei siis yllätä, että muiden ministeriöiden edustajat eivät ole poliisien kanssa samaa mieltä ja jättivät eriävän mielipiteensä poliisien päätelmiin.

Romanikeskustelussa on kyse pohjimmiltaan kahdesta negatiivisesta asiasta, jotka tässä kohtaavat maksimaalisesti: hyvinvointivaltion alasajo ja muukalaisvihamielisyys. Molemmat ovat eurooppalaisia ilmiöitä ja molemmat ovat minusta huonoa politiikkaa.

Romanikerjäläisten läsnäolo Suomessa johtuu siitä, että eurooppalainen projekti on edelleen keskeneräinen. Ei meitä hirveästi ihmetytä, jos Espanjan, Italian tai Kreikan kadulla vastaa tulee kerjäläinen. Me kuitenkin kummastelemme sitä kun tämä tapahtuu Suomessa. Kummastelumme johtuu siitä, että olemme kaikki pohjoismaisen hyvinvointivaltion kasvattamia ja siksi oletamme, että yhteiskunta (julkinen hallinto) hoitaa köyhien ongelmat: niin kuin tähän saakka meillä onkin. Viimeisen 20 vuoden ajan tätä varallisuuseroja tasoittavaa projektia on kuitenkin jatkuvasti ajettu alas. Eikä vain Suomessa. Nykyisestä hallituksesta ei taida löytyä ketään, joka puhuisi hyvinvointivaltion laajentamisesta eurooppalaiselle tasolle. Tämä kuitenkin olisi paras tapa ratkaista köyhyysongelma, joka näkyy meille katukerjäläisten muodossa.

Romanit ovat kohdanneet syrjintää niin kauan kuin ovat Euroopassa olleet olemassa. Hitlerin Saksa onnistui tappamaan eri arvioiden mukaan 25 – 50 prosenttia silloisesta romaaniväestöstä, oikeutetusti puhutaan unohdetusta kansanmurhasta. Kaikkialla Euroopassa romanit kohtaavat edelleen jatkuvaa syrjintää ja väkivaltaa viranomaisten toimesta. Kun koti on kaatopaikalla ja koulunkäynti keskeytyy rasismin takia, kiertolaisuus ja kerjääminen ovat ihan ymmärrettäviä vaihtoehtoja.

Romanit ovat niin sanottu hyvä vihollinen, jota kukaan ei puolusta ja johon voidaan siksi kohdistaa kaikenlaisia projektioita kuten rikollisuutta, tauteja ja ympäristöongelmia (kaikki löytyvät sisäministeriön selvityksestä). Kun fokusoidaan Helsingissä oleviin 220 romanikerjäläiseen, niin paljon suuremmat, valtaväestöön liittyvät, ongelmat poistuvat julkisuudesta ja siksi niihin ei tarvitse puuttua.

Olen täysin kyllästynyt poliisin ja heitä peesaavien poliitikkojen ylläpitämään ulossulkevaan, syrjivään kieltokeskusteluun ja haluaisin enemmin kannustaa kaikkia päättäjiä oikeasti pohtimaan minkälaisia positiivisia, sisällyttäviä, osallistavia mahdollisuuksia löytyisi erään Euroopan suurimman sosiaalisen ja siten ihmisoikeusongelman korjaamiseen. Oman romanivähemmistömme 1960-luvulta lähtien onnistuneen integrointiprojektin olettaisi antavan tälle eväitä.