torstai 24. joulukuuta 2015

Etelä-Saimaa: Kiinni jääneet polttopulloiskujen tekijät ovat olleet yksinäisiä ja erittäin humalaisia susia

Etelä-Saimaa: Kiinni jääneet polttopulloiskujen tekijät ovat olleet yksinäisiä ja erittäin humalaisia susia 24.12.2015

Suomessa on turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusta vastaan tehty polttopulloiskuja vajaat kymmenkunta kertaa.

Kolmessa iskussa on poltettu tai yritetty polttaa rakennus, johon on suunniteltu vastaanottokeskusta. Myös näistä kolmesta yhdessä tapauksessa, vaarannettiin omaisuuden lisäksi myös ihmishenkiä. Tuleen yritettiin sytyttää joulukuussa Raumalla kerrostalo, jossa asui virolaisia komennusmiehiä.

Kouvolan vastaanottokeskukseen polttopulloiskun tehnyt 50-vuotias mies tuomittiin Kymenlaakson käräjäoikeudessa vuodeksi ehdottomaan vankeuteen. Kahdessa muussa tapauksessa teosta epäilty on poliisin tiedossa. Muiden osalta tapausten tutkinta jatkuu.

— Kysymys on erittäin vakavasta rikoksesta, kun puhutaan törkeästä tuhotyöstä, jossa on vaarannettu ihmishenkiä. Poliisi panostaa tosissaan niiden selvittämiseen. Kyseeseen tulevat niin raskaat rikosnimikkeet, että koviakin pakkokeinoja voidaan käyttää tutkinnassa, Poliisihallituksen poliisitarkastaja Tommi Rehn kertoo.

Vakavien polttopulloiskujen lisäksi vastaanottokeskusten henkilökunta ja asukkaita on häiritty muilla keinoin. Selvitettyjen tapausten perusteella vastaanottokeskusten alueelle tullaan häiriköimään yleensä pienellä porukalla. Polttopulloiskujen tekijät toimivat tavallisesti kuitenkin yksin kuten Kouvola tapauksessa. Yhteistä sekä häiriköinnille että vakaville rikoksille on se, että tekijät ovat tavallisesti päissään kuin käet.

— Tekijät ovat kantasuomalaisia miehiä, jotka yleensä ovat alkoholin vaikutuksen alaisina. Osassa tapauksista on oltu ensin autolla tai mopoilla liikenteessä pienellä porukalla häiriköimässä. On töhritty paikkoja tai heitelty kiviä, Rehn sanoo.

— Ensin käydään vähän huutelemassa ja myöhemmin joku porukasta sitten tekee myöhemmin yksin polttopulloiskun ehkä pelotellakseen. Tekijät eivät ehkä aina edes ymmärrä, miten vakavasta teosta on kysymys, hän jatkaa.