Yle: Maahanmuuttajien parissa työskentelevät: ”Nettiraivo on jalkautunut katutasolle”

Yle: Maahanmuuttajien parissa työskentelevät: ”Nettiraivo on jalkautunut katutasolle” 18.9.2017

Ilmapiiri oli kiristynyt jo ennen kuukausi sitten tehtyä Turun puukkoiskua. Koventunut käytös on suuri pettymys etenkin niille, jotka ovat päässeet kotiutumisen alkuun.

– Koventuneet asenteet näkyvät poikien kokemuksissa kaupungilla. Heitä saatetaan syyttää sellaisista asioista, mitä he eivät ole tehneet, sanoo Abdi Cisman.

Cisman työskentelee pakolaistaustaisille 12–25-vuotiaille pojille ja nuorille miehille tarkoitetussa Kölvi-toimintakeskuksessa Tampereella. Ohjaaja kuulee päivittäin poikien kokemuksista.

Cismanin mukaan ilmapiiri oli kiristynyt jo ennen Turussa kuukausi sitten tehtyä puukkoiskua, jonka päätekijäksi epäillään marokkolaista Abderrahman Bouananea. Viisi päivää iskun jälkeen tehty soittokierros osoitti, että poliisit eivät olleet havainneet normaalista poikkeavaa käytöstä maahanmuuttajia kohtaan Turun tapahtumien jälkeen.

Cisman kertoo esimerkin siitä, miten ihmisten pelko näkyy.

– Kun eräs poika juoksi kadulla yrittäen tavoittaa bussia, niin samaan aikaan kadulla liikkunut suomalainen nuori nainen lähti juoksemaan bussia tavoittelevaa poikaa karkuun.

Kyse oli väärinkäsityksestä, joka selvisi, kun poika pysähtyi. Hän kysyi naiselta suomeksi, että tarvitseeko tämä apua. Tarinaa kertova Cisman on itse asunut Suomessa kymmenen vuotta. Hän puhuu somalin kielen lisäksi hyvin suomea.

Sanat eivät riitä, käsiksikin käydään

Sanat voivat haavoittaa, mutta tölviminen ei jää sanalliselle asteelle. Abdi Cismanin mukaan ruumiillinen koskemattomuuskaan ei ole itsestään selvää, jos näytät ulkomaalaiselta.

– Se voi olla tönimistä. Tai jos vaikka istun penkillä kaikessa rauhassa, niin joku saattaa tulla häiritsemään ja käyttäytyy uhkaavasti.

– Siihen ei voi koskaan tottua.

Cismanin havaintojen mukaan bussi on usein se paikka, jossa vieraalta näyttävä ihminen voi joutua sanallisen pahoinpitelyn kohteeksi. Muut matkustajat eivät välttämättä reagoi asiaan.

– On toki sellaisiakin ihmisiä, jotka käskevät räyhääjää sulkemaan suunsa. Se on helpottava tunne.

Huutelijaa ei voi tunnistaa etukäteen

Tiukentunut mielipideilmasto vaikuttaa arjen käytäntöihin. Varovaisuus lisääntyy. Massasta erottuvat joutuvat Cismanin mukaan miettimään, voiko lähteä yksin ulos yöaikaan.

– Ja kun liikkuu pimeään aikaan, niin usein joutuu vilkuilemaan olan yli.

Cisman kertoo, että töykeä käytös saattaa yllättää missä vain eikä voi arvata esimerkiksi pukeutumisen tai muun ulkoisen olemuksen perusteella, kuka reagoi rasistisesti.

– Tuntuu, että ihmisyys ei kuulu minulle. Tulee mieleen synkkiä ajatuksia: eikö maailma olekaan niin tasa-arvoinen kuin luulin.

– Eräs tuntemani nuori sanoi, että hän oli pitänyt Suomea turvallisena maana, mutta kokee nyt, että oma henki on uhattuna.

Julkisuus pelottaa

Tilannetta kuvaa myös se, että Tampereelta on vaikea löytää maahanmuuttajaa, joka suostuisi kertomaan kokemuksistaan toimittajalle. Kukaan esimerkiksi Hervannan naisille tarkoitetussa koulutuspisteessä, Naistarissa, suomea opiskelevista ei halua tulla julkisuuteen omalla kuvallaan ja nimellään. Heitä on siellä monia eri kansallisuuksia.

Maahanmuuttajien kanssa työskentelevät ovat kuulleet monia tarinoita ihmisten välisten kontaktien kehittymistä. Usein paineet purkautuvat opiskelun lomassa.

Naistarin ohjaajien mielestä käyttäytyminen on selkeästi muuttunut. Yhä useampi katsoo oikeudekseen huudella ulkomaalaisen näköisille ihmisille alatyylisesti.

– Eivätkä mielipiteet jää kommenttien asteelle, nyt tartutaan jo vaatteisiin, sanoo Naistarilla ohjaajana toimiva Merja Pösö.

Syyksi huuteluun voi riittää se, että näyttää erilaiselta.

– Suomesta turvapaikkaa hakeneista monet tulevat kriisialueilta, joissa heillä on jo ollut sorretun asema. Siksi se ei täällä ole heille uutta, kertoo nuorten maahanmuuttajien parissa työskentelevä Meri Kianto. Hän on Kölvin Monikultturinen Nuorisotyö -keskuksen toiminnanjohtaja Tampereella.

Pahimmin pettyneitä ovat ne nuoret, jotka ovat opinnoissaan jo pitkällä ja muutenkin päässeet kotiutumisessa hyvää alkuun. Jyrkentyneet asenteet vetävät maton alta.

– He ovat nähneet Suomen mahdollisuutena ja pitäneet maata solidaarisena. Pettymys on suuri, kun niin ei olekaan. He ovat näitä viittä vaille kotiutuneita, Kianto sanoo.

Pelko kahlitsee ja vallitsee

Vuonna 2015 Suomeen tuli rajojen yli niin paljon ihmisiä, että maahanmuutto pysyi otsikoissa ja ilmapiiri muuttui.

– Onko osasyynä median tapa käsitellä asiaa? Monissa tiedotusvälineissä maahanmuutosta tapahtuva uutisointi on saanut kokonaisuuden näyttäytymään hallitsemattomalta, Kölvin toiminnanjohtaja Meri Kianto sanoo.

Myös keskustelun sävy on muuttunut, arvioivat maahanmuuttajien parissa työskentelevät. Äänekkäimpiä ovat ulkomaalaisia vihaavat.

– Nettiraivo on jalkautunut katutasolle, arvioi Naistarin ohjaaja Merja Pösö.

Vaikeneminen antaa Pösön mielestä tilaa ääri-ilmiöille. Kun kahvipöytäkeskustelussa joku esittää kiihkeitä mielipiteitä muualta tulleita ihmisiä vastaan, ei moni uskalla avata suutaan.

– On selvää, että harva maahanmuuttaja haluaa esimerkiksi antaa haastattelua omalla nimellään ja kasvoillaan. Jos avaa suunsa näissä kysymyksissä, niin helposti tulee kuraa niskaan.

– Jokaisella on oikeus mielipiteeseen. Miksei dialogia voida käydä järkevällä ja asiallisella tasolla, Pösö kysyy.