Markku Soikkeli: Viha joka ei uskalla sanoa nimeään

Nuorisotutkimuksen tiedotuskanava/Markku Soikkeli: Viha joka ei uskalla sanoa nimeään 5.5.2009


Eräs aloitteleva hallitsija kysyi kerran Kungfutselta, mitä hänen tulisi ensimmäiseksi tehdä. Tämä vastasi: Aivan ensimmäiseksi pitäisi antaa asioille oikeat nimet. Kysyjä ei ymmärtänyt, miksi tämä juuri olisi ykkösasia, joten mestari selitti: Elleivät nimet ole oikeita, puhe ei vastaa todellisuutta. Jos puhe ei vastaa todellisuutta, ei voida toimia oikein. Kun ei toimita oikein, yhteiskunta kärsii ja ihmiset joutuvat hämmennyksiin.

"Halla-ahon korkea äänimäärä (eurovaaleissa -MS) kertoisi, että maahanmuuton ongelmat Suomessa ovat oletettua pahempia", kirjoittaa Iltalehti pääkirjoituksessaan 30.3.2009 ja kehottaa meitä tarttumaan niihin "tabuja kaihtaen" – tarkoittanee kuitenkin "tabuja kaihtamatta". Jos tuo päättely on pätevää, Saksassa oli todellinen ja oletettua pahempi juutalaisongelma vuonna 1930, kun natsit saivat 18 prosenttia äänistä ja nousivat toiseksi suurimmaksi puolueeksi parlamentissa.

Pelasin tahallani natsikortin heti kädestäni, sillä kourassa on vielä rasismikortti. Mielestäni kortti on lyötävä pöytään silloin kun rasismi on asian oikea nimi. Kaikki maahanmuuttopolitiikan kritiikki ei tietenkään ole rasismia, mutta usein se on.

Jos haluan leimata jonkin kannan rasistiseksi, joudun ensimmäiseksi kuvaamaan ei-rasistisen normin, jota väitän sen rikkovan. Nokitan perustuslain perusoikeussäännöksillä, yhdenvertaisuusnormilla ja syrjinnän kiellolla. Vuodesta 1995 lähtien perustuslaissa on säädetty perusoikeuksista, ei enää kansalaisoikeuksista. Ero on siinä, että perusoikeudet taataan yhtäläisesti kaikille Suomen lainkäytön piirissä oleville, ei vain Suomen kansalaisille. Suomen lainkäytön piirissä on esimerkiksi maahan pyrkivä ulkomaalainen. Hänellä ei ole automaattista oikeutta maahanpääsyyn, vaan siitä on tehtävä lakiin perustuva päätös. Syrjinnän kielto velvoittaa kohtelemaan yhtäläisesti jokaista samassa tilanteessa olevaa, ellei erilaiselle kohtelulle ole asiallista perustetta. Henkilön alkuperä on laissa kielletty peruste.

Kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa puhutaan uskonnosta sekä rodullisesta ja etnisestä alkuperästä kiellettyinä syrjintäperusteina. Vanhentunut rotu-käsite näyttää niissä siis olevan etnisen alkuperän synonyymi. Suomen perustuslain esitöissä selitetään, että yhdenvertaisuussäännöksen "alkuperä"-käsite viittaa näihin molempiin. Näin meillä on aukoton ketju rotu-käsitteestä Suomen perustuslain syrjintäkieltoon, onhan "rotu" "rasismin" kantasana. Rasismia on yksilön asettaminen eriarvoiseen asemaan etnisen alkuperän perusteella. Ihmistä tulee aina kohdella yksilönä, ei ryhmän jäsenenä. Kenenkään kohteluun eivät saa vaikuttaa kokemukset tai käsitykset hänen etnisestä ryhmästään tai muista tuon ryhmän jäsenistä, olivat nuo käsitykset itsessään oikeita tai vääriä. Ravintola ei saa torjua romania ovelta sillä perusteella, että toiset romanit ovat aiheuttaneet häiriöitä.

Eivät ihmis- ja perusoikeudet tabuja ole, niitä koskevia käsityksiä voi arvostella ja niistä järkevästi väitellä, mutta oikeusnormeina ja poliittisina tahdonilmaisuina ne ovat nyt voimassa. Niiden mukaan joko on kohdeltava kaikkia tai vaadittava niitäkin muutettavaksi, ei vain maahanmuuttajia koskevia yksitäisiä säädöksiä tai käytäntöjä. Siitä vain perustuslaki romukoppaan, irti kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista ja läntisten oikeusvaltioiden perheestä, jos on tärkeää vapautua näistä järkevän maahanmuuttopolitiikan esteistä. Pelaajan on nokitettava tai hänen korttinsa katsotaan ja bluffi paljastuu.

Myös Halla-aho ja usea hänen aatetoverinsa tunnustaa muodollisesti vaatimuksen yksilöiden yhtäläisestä kohtelusta etniseen alkuperään katsomatta. He eivät kuitenkaan ole tosissaan sitä mieltä tai sitten he eivät ymmärrä, mitä periaate merkitsee. Halla-aho esimerkiksi vastustaa erityisesti islamilaista maahanmuuttoa – vaatii siis alkuperään ja uskontoon perustuvaa syrjintää.

Toinen näille vaikeasti ymmärrettävä perusoikeus on yksilöiden ja kansanryhmien kunnian suoja. Tämä pistää silmään siksikin, että omasta kunniastaan he ovat tarkkoja. Halla-aho nimittää koko muslimivähemmistöämme röyhkeäksi ja väkivaltaiseksi ja väittää, että muslimimahanmuuttajien arvomaailmassa raiskaus ei ole väärä teko.

Islaminuskon nimissä väkivaltaan yllyttäviä ja heidän arvomaailmaansa saa arvostella, mutta näiden perusteella ei saa leimata kaikkia islaminuskoa tunnustavia. Valtaosa on omaa arkeaan eläviä tavallisia ihmisiä kuten valtaosa kristityistäkin, ei mitään fanaatikkoja. Tunnen monia kristittyjä ja pidän heitä melko vaarattomina. Heitä on sukulaisissanikin. En odota heidän lähtevän heittelemään pommeja aborttiklinikoille eivätkä he jaksaisi nousta sohviltaan uusille ristiretkille.

Populististen liikkeiden luonteeseen kuuluu henkilökultti, ja siksi vasta-argumentointikin väistämättä henkilöityy. Halla-aho on noussut kärkihahmoksi, koska hänen odotetaan pystyvän pukemaan sanottavansa salonkikelpoiseen koodikieleen, niin että rasistinen ajatus välittyy, mutta sanoista ei jää kiinni. Liikkeen muut näkyvät hahmot eivät tähän usein kykene eivätkä aina edes pyri, siksi yhden on puhuttava heidän puolestaan. Edellä on otteita Halla-ahon hiotummista kannanotoista. Erikseen ovat tunnetut "möläykset", kuten hän itse niitä selittelee, joiden homo-, nais- ja muukalaisviha ei ole mitenkään peiteltyä. Arkijärki ymmärtää ne rehellisyyden puuskiksi, suojauksen hetkelliseksi unohtamiseksi, väsymiseksi ainaiseen kiertelyyn ja kaarteluun.

Tahdon tässä osoittaa, ettei poliittista retoriikkaa tule pitää läpipääsemättömän hämäränä savuverhona, joka kätkee tehokkaasti puhujan todelliset aikeet ja ajatukset. Koska puhujan täytyy välittää ajatuksensa mahdollisille kannattajilleen, hän väistämättä jotenkin paljastaa ne. On otettava sanottu tosissaan, eriteltävä väitteitä ja niiden perusteluja, kaivettava esiin julkilausumattomat taustaoletukset ja katsottava mitä sanotusta seuraa, ja on tarkistettava tosiasiaväitteet. Näin asioille saadaan oikeat nimet, voidaan toimia oikein, eivätkä ihmiset joudu hämmennyksiin, eivät vaikka jotkut hämmentävät.