HS: Iski tosi kovaa päin kasvoja, kuinka paljon yliopistossa on rasismia”, sanoo 21-vuotias Brigita Krasniqi – professorin mukaan rasismia vähätellään tai ei edes tunnisteta

Helsingin Sanomat: Iski tosi kovaa päin kasvoja, kuinka paljon yliopistossa on rasismia”, sanoo 21-vuotias Brigita Krasniqi – professorin mukaan rasismia vähätellään tai ei edes tunnisteta 28.2.2019

Kun Brigita Krasniqi aloitti syksyllä 2017 yliopisto-opinnot, hyvin nopeasti kävi selväksi, että siellä tulisi vastaan enemmän rasismia kuin vaikkapa lu­kiossa.

21-vuotias Krasniqi on kotoisin Jyväskylästä. Hän kävi kansainvälisen IB-lukion ja kasvoi monikulttuurisessa lähiössä. Hänen vanhempansa muuttivat Suomeen Kosovosta, ja hän on muslimi.

Tampereen yliopistossa Krasniqi olikin yhtäkkiä ympäristössä, joka oli hyvin valkoinen. Luennolla saattoi olla parisataa opiskelijaa, joista vain muutama kuului johonkin etniseen vähemmistöön. Hän oli yksi heistä.

Krasniqi täsmentää, että häneen on yliopistossa kohdistunut hyvin vähän ”brutaalia suoranaista rasismia”. Häntä ei esimerkiksi ole haukuttu.

RASISMI on ollut arkipäiväisempää: Häneltä on esimerkiksi kyselty kaikenlaista sillä oletuksella, että hän edustaa muslimeja ja että kaikki muslimit ajattelevat samalla tavalla. Tai opiskelija on voinut heittää rasistisen vitsin tai luennoitsija puhua laiskoista kreikkalaisista.

Tällainen arkipäivän rasismi läpäisee hänestä koko yliopiston. Se näkyy esimerkiksi monissa perinteissä, vaikkapa joissain sitsilauluissa, joissa nauretaan stereotypioille vähemmistöistä.

”Se jotenkin iski tosi kovaa päin kasvoja, kuinka paljon yli­opistossa on rasismia.”

KRASNIQI myös törmää jatkuvasti oletukseen, että hän ei ole suomalainen. Hänelle esimerkiksi puhutaan usein englantia, koska nimen tai ulkonäön perusteella ajatellaan, että hän on vaihto-oppilas.

Krasniqi toteaa, että tällainen nimen tai ulkonäön perusteella suomalaisuuden ulkopuolelle rajaaminen on rasistista. Hän mainitsee jopa opiskelijoiden terveydenhoidossa YTHS:ssä henkilökunnan kertoneen, että hänen tietoihinsa oli kirjattu, että hän ei puhu suomea.

”Maahanmuuttajia tai heidän lapsiaan ei ole totuttu näkemään yliopistoissa”, Krasniqi sanoo.

Vähemmistötutkimuksen apulaisprofessori Emmanuel Acquah Åbo Akademista tunnistaa Krasniqin kuvaileman oletuksen siitä, että vain tietynnäköinen ihminen on suomalainen. Usein tällaisia ennakko-oletuksia ei tuoda esiin loukkaamistarkoituksessa vaan ymmärtämättä, että ne loukkaavat.

”Emme voi olettaa, että ihmiset ymmärtävät nämä asiat ilman koulutusta”, Acquah sanoo.

Hän kouluttaa työssään opettajia ja opettajaharjoittelijoita työskentelemään monikulttuuristen ja monikielisten oppijoiden kanssa.

Acquah peräänkuuluttaa sitä, että yliopistot valmistautuisivat paremmin kohtaamaan niin rasismia kuin monikulttuurisia opiskelijoita, ovat he sitten ­vaihto-opiskelijoita tai vaikka Krasniqin tapaan toisen polven maahanmuuttajia. Hän huomauttaa, että suomalaisilla yli­opistoilla ei esimerkiksi ole järjestelmällistä ohjelmaa monikulttuuristen opiskelijoiden integroimiseksi.

MITÄ sitten voisi tehdä? Acquah sanoo, että suomalaisten yliopistojen henkilökuntaa pitäisi kouluttaa käsittelemään rasismi­tapauksia. Päättävällä tasolla – niin yliopiston hallinnossa kuin esimerkiksi ylioppilaskunnissa – pitäisi olla enemmän monikulttuurisia ihmisiä.

Ylipäätään pitäisi tehdä isoja rakenteellisia muutoksia. Mutta jotta niihin päästäisiin, pitäisi ensin tunnustaa, että yliopistoissa on rasismia.

Acquah sanoo, samoin kuin Krasniqi, että ihmisten on vaikea myöntää sitä. Päinvastoin, rasismia vähätellään tai sitä ei välttämättä edes tunnisteta.

Brigita Krasniqi kokee olevansa siinä mielessä etuoikeutettu, että hän on aika vaalea. Hän sanoo, että esimerkiksi afrosuomalaiset kokevat paljon enemmän rasismia yliopistoissa.

”Minun kokemukseni ovat varsin pieniä suhteessa siihen, mitä se on ja voi olla.”

Krasniqi kertoo, että kun hän on tarttunut vaikkapa kyseenalaisiin vitseihin, niistä on yleensä joutunut vääntämään. Niitä on puolusteltu sanomalla esimerkiksi, että kyllähän kaikelle saa nauraa.

”Ehkä se, mitä kanssaopiskelijat voivat tehdä, on nimenomaan sen myöntäminen, että yliopistossa on rasismia ja että he ovat todennäköisesti olleet osa sitä. Hekin ovat olleet joskus sanomassa, tekemässä tai hyväksymässä jotain typerää, tiedostamatta tai tiedostaen.”

ARKIPÄIVÄN rasismin lisäksi Krasniqi puhuu siitä, miten hallitsevaa valkoisuus on akateemisessa yhteisössä ja maailmassa. Hän opiskelee kansainvälistä politiikkaa ja kertoo, että esimerkiksi hänen omassa ainejärjestössään on käyty keskustelua siitä, miten valkoiset miehet dominoivat kansain­välisen politiikan tutkimusta.

”Sellaiset luennoitsijat ovat olleet yksittäistapauksia, jotka ovat siteeranneet tai käyttäneet lähteenä jonkun ei-länsimaalaisen tutkijan tutkimuksia”, Krasniqi kertoo ensimmäisen vuoden opiskelujen perusteella.