HS: Suomalaisten enemmistön mielestä kulttuuri selittää seksuaali­rikoksia – perus­suomalaisten ja vihreiden näkemykset eroavat täysin toisistaan

Helsingin Sanomat: Suomalaisten enemmistön mielestä kulttuuri selittää seksuaali­rikoksia – perus­suomalaisten ja vihreiden näkemykset eroavat täysin toisistaan 4.2.2019
Helsingin Sanomat: Oulu toi pintaan helpot tarinat: Toiset syyttävät hallitusta sini­silmäiseksi, toiset unohtavat naisia sortavat rakenteet turvapaikan­hakijoiden lähtö­maissa

ENEMMISTÖ suomalaisista uskoo, että seksuaalirikoksia selittää maahanmuuttajien erilainen kulttuuri ja uskonto.

HS:n teettämän gallupin mukaan yhteensä 65 prosenttia vastasi olevansa täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteestä, jonka mukaan ”seksuaalirikosten tärkeimpiin syihin kuuluu maahanmuuttajien erilainen kulttuuri ja uskonto”.

HS TEETTI kansalaisten seksuaalirikoksiin liittyvistä käsityksistä kyselyn, koska etenkin Oulun hyväksikäyttöepäilyjen jälkeen seksuaalirikosten torjunta ja niiden yhteys maahanmuuttoon nousi voimallisesti politiikan asialistalle.

Oulussa useita ulkomaalaistaustaisia miehiä epäillään nuoriin tyttöihin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Myös Helsingissä tuli tammikuussa ilmi vastaavankaltainen tapaus.

Näiden rikosten yhteydessä on myös uutisoitu, että ulkomaalaistaustaiset ovat määräänsä nähden yliedustettuina lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikosepäilyissä.

Oulun tapausten jälkeen hallitus ja oppositio pääsivät tammikuussa pikavauhtia yhteisymmärrykseen siitä, että lainsäädäntöä kiristetään vielä jäljellä olevan vaalikauden aikana seksuaalirikosten ehkäisemiseksi. Hallitus päätti myös aloittaa selvityksen siitä, voisiko kansainvälisiä sopimuksia muuttamalla hallita maahanmuuttopolitiikkaa nykyistä paremmin.

KESKUSTELU seksuaalirikoksista on ollut kahtia jakautunutta.

Osa on pitänyt syynä niihin maahanmuuttoa ja perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon sanoin ”takapajuisista islamilaisista maista” tulleita nuoria miehiä.

Osa taas on halunnut häivyttää kansallisuuden merkityksen ja korostanut, että seksuaalirikoksiin syyllistyvät yhtä lailla suomalaiset.

Jakautuminen näkyy myös HS-gallupissa, jossa käsitykset kulttuurin vaikutuksesta eroavat huomattavasti puoluekannan mukaan. Perussuomalaisten kannattajista enemmistö on täysin sitä mieltä, että kulttuuriseikat ovat merkittävimpiä seksuaalirikosten syitä. Heistä lähes puolet oli myös täysin samaa mieltä väitteestä, että turvapaikanhakijoiden suuri määrä on Suomessa merkittävämpi ongelma kuin seksuaalirikollisten suuri määrä.

Vastakkaisinta kantaa edustivat vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajat. Vihreistä vain 13 prosenttia ja vasemmistoliiton kannattajista 14 prosenttia oli täysin sitä mieltä, että kulttuuri ja uskonto ovat seksuaalirikosten tärkeimpiä selittäjiä.

PERUSSUOMALAISTEN tukijat ovat myös tyytymättömämpiä kuin minkään muun puolueen kannattajat siihen, miten poliitikot ovat vastanneet seksuaalirikoksista nousseeseen huoleen.

Heistä vain 17 prosenttia on täysin tai jokseenkin sitä mieltä, että poliitikot ovat vastanneet hyvin tähän huoleen. Tyytyväisimpiä ovat keskustan kannattajat: heistä 63 prosenttia arvioi poliitikkojen vastanneen seksuaalirikoksiin liittyvään huoleen hyvin. Kokoomuksen kannattajista samaa mieltä oli 54 prosenttia.

GALLUPISSA KYSYTTIIN myös, miten seksuaalirikoksia pitäisi torjua.

Suosituimmaksi keinoksi nousi seksuaalirikoksista annettujen rangaistusten kiristäminen. Ehdotetuista keinoista tätä piti parhaana 26 prosenttia vastaajista. Toiseksi parhaana keinona pidettiin sitä, että maahanmuuttajille suunnattua valistusta Suomen laeista ja arvoista tehostettaisiin.

Suomalaisista keskimäärin viidennes ajattelee, että paras tapa vähentää seksuaalirikoksia on rajoittaa joko humanitaarista maahanmuuttoa (10 prosenttia) tai maahanmuuttoa ylipäätään (10 prosenttia). Perussuomalaisten tukijoista jompaakumpaa näistä keinoista tukee selvästi muuta kansaa laajempi osuus: 60 prosenttia.

HS-GALLUPIN perusteella suomalaiset eivät ole seksuaalirikosepäilyjen herättämästä laajasta kohusta huolimatta tulleet aiempaa huolestuneemmiksi pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden suhteen – ainakaan jos verrataan kolmen vuoden takaiseen tilanteeseen.

Tuoreessa gallupissa puolet kansasta piti pakolaisia ja turvapaikanhakijoita vähintään melko suurena ongelmana Suomelle ja suomalaisille. Vastakkaista mieltä oli 44 prosenttia ihmisistä.

Kun samaa asiaa kysyttiin HS-gallupissa vajaat kolme vuotta sitten keväällä 2016, huolestuneita oli paljon enemmän. Tuolloin 65 prosenttia vastaajista piti turvapaikanhakijoita ja pakolaisia vähintään melko suurena ongelmana Suomelle.

Keväällä 2016 laajasti ilmaistua huolta selittää todennäköisesti se, että Suomeen oli saapunut noin 32 000 turvapaikanhakijaa suhteellisen lyhyen ajan kuluessa vuonna 2015.

PERUSSUOMALAISET erottuivat tuoreessa kyselyssä selvästi muiden puolueiden kannattajista myös siinä, miten suurena ongelmana he pitivät pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Erittäin suurena ongelmana heitä piti perussuomalaisista 65 prosenttia, kun kaikkien muiden puolueiden kannattajista erittäin suureksi ongelmaa kuvasi alle 20 prosenttia.

Vihreistä erittäin suureksi ongelmaksi turvapaikanhakijoita ja pakolaisia kuvasi vain yksi sadasta ja kokoomuslaisistakin vain yhdeksän prosenttia.

_________________________________________

Helsingin Sanomat: Oulu toi pintaan helpot tarinat: Toiset syyttävät hallitusta sini­silmäiseksi, toiset unohtavat naisia sortavat rakenteet turvapaikan­hakijoiden lähtö­maissa

Joillekin Oulun ja Helsingin tapahtumat kertovat vain turvapaikkapolitiikasta. Toisille ne eivät kerro siitä mitään. Molemmat tulkitsevat todellisuutta valikoiden, kirjoittaa HS:n politiikan toimittaja Paavo Teittinen.


SIITÄ on nyt kolme viikkoa, kun vakavista lapsiin kohdistuvista seksuaalirikosepäilyistä Oulussa ja Helsingissä uutisoitiin.

Ensimmäiset ulkomaalaistaustaisia henkilöitä koskevat rikosepäilyt Oulussa nousivat esiin jo joulukuussa. Kaikkiaan kolmen rikosepäilyn kohdalla on kyse turvapaikanhakijasta tai kiintiöpakolaisesta.

Suurin poliittinen kuohu on ehtinyt laantua, mutta harvoin joukko rikosepäilyjä on saanut aikaan näin ison reaktion.

Hallitus on kertonut selvittävänsä jo Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten tulkintaa. Elettä voi pitää symbolisesti merkittävänä, mutta sisällöllisesti melko tyhjänä, koska liikkumavaraa ei juurikaan ole.

Eduskuntavaalit lähestyvät, ja maahanmuutto on helpompi vaaliteema kuin seksuaalirikollisuus. Keskustelu Oulun ja Helsingin tapahtumien jälkeen onkin keskittynyt paljon turvapaikkapolitiikkaan. Se on ollut myös hyvin jakaantunutta.

Osa puhuu vain turvapaikanhakijoista. Toisten mielestä heistä ei pitäisi oikeastaan edes puhua. Jotkut kehottivat olemaan ryhtymättä mihinkään lisätoimiin, koska rikosepäilyistä ei tiedetä vielä juuri mitään.

Tukea haetaan omia ennakkokäsityksiä vahvistavista tarinoista.

NE, joiden mielestä Oulun ja Helsingin tapahtumat ovat ensisijaisesti turvapaikkapolitiikkaan liittyvä ongelma, ovat löytäneet jo syyllisen.

Se on ”sinisilmäinen” hallitus, jonka toimettomuudesta kärsivät nyt lapset.

Kun katsoo faktoja, hallitus näyttää kuitenkin tehneen paljonkin. Vuoden 2015 syksyllä Euroopassa liikkui miljoona turvapaikanhakijaa. Suomeen heitä tuli muutamassa kuukaudessa yli 32 000.

Vielä kesäkuussa turvapaikanhakijoita oli satoja. Elokuussa Suomen viranomaiset heräsivät siihen, että Ruotsiin tulijat pyrkivät kohti Haaparantaa. Syyskuusta marraskuuhun turvapaikkaa haki 23 627 ihmistä.

Mitä hallituksen olisi pitänyt tehdä?

Tuntuu siltä, että joidenkin mielestä rajalle tulijat olisi pitänyt työntää takaisin Ruotsiin.

Tämä olisi ollut juridisesti mahdotonta. Kansainvälisten sopimusten ja EU-oikeuden nojalla Suomella oli velvollisuus käsitellä turvapaikkahakemukset.

Joulukuuhun mennessä hakemusten määrä oli laskenut pariin tuhanteen. Maaliskuussa 2016 Euroopan unioni ja Turkki solmivat sopimuksen, jolla tulijoiden virta tyrehtyi lähes täysin.

ENTÄ voiko hallitusta syyttää siitä, miten siirtolaistilannetta hoidettiin alkurysäyksen jälkeen?

Toki voi ajatella, että kasvavan seksuaalirikollisuuden riskiin olisi pitänyt reagoida vahvemmin. Tulihan Suomeen kahdesta sodan repimästä valtiosta tuhansia nuoria miehiä, joiden yliedustus seksuaalirikostilastoissa tiedettiin.

Aina olisi voinut panostaa enemmän esimerkiksi poliisin resursseihin, kotouttamiseen, lasten ja nuorten tukipalveluihin sekä tietoisuuden lisäämiseen. Olkoonkin, että toimien vaikutus on jossain määrin epäselvä.

Mutta mahdolliset ongelmat kyllä tiedostettiin, ja paljon myös tehtiin.

Myös turvapaikkapolitiikan kiristys aloitettiin heti. Hallitus julkaisi ohjelman, jossa oli noin 80 kohtaa. Sen valmisteluun osallistui myös perussuomalaisten nykyinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho. Lähes koko ohjelma on toteutettu.

Kiristyksiä on tehty niin paljon, että moitteita ovat antaneet oikeuskansleri, professorit, järjestöt ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentti.

SINISILMÄISEKSI on kutsuttu myös pääministeri Juha Sipilän (kesk) lupausta antaa oma Kempeleen-kotinsa turvapaikanhakijoille vuoden 2015 syyskuussa.

Ilmapiiri Euroopassa oli tuolloin kuitenkin hyvin erilainen kuin nyt.

Saksan liittokansleri Angela Merkel oli toivottanut sadat tuhannet turvapaikanhakijat tervetulleiksi. Sanomalehdet ympäri maailmaa julkaisivat kuvan Alan Kurdista, kolmevuotiaasta pojasta, jonka ruumis löydettiin Turkin rannikolta. Kurdin perhe oli yrittänyt päästä Kreikkaan.

Sipilän elettä kiiteltiin tuolloin vuolaasti arvojohtamiseksi, jolla Suomi vältti leimautumisen osaksi EU:n maahanmuuttajavastaista blokkia.

HELPPO tarina löytyy myös niiltä, jotka haluavat tarkastella Oulun ja Helsingin tapahtumia täysin irti turvapaikkapolitiikasta. Ajatus menee niin, että turvapaikanhakijoista ei pitäisi puhua lainkaan, koska se vie huomiota seksuaalirikollisuudesta.

Huoli on tavallaan ymmärrettävä. Pelastakaa lapset -järjestö lähetti pari viikkoa sitten tiedotteen, jossa se varoitti siitä, että ”lasten hätä unohtuu ja lasten kokema seksuaaliväkivalta typistyy osaksi maahanmuuttopoliittista vaalikeskustelua”.

Myös HS-gallupissa iso enemmistö kansalaisista oli sitä mieltä, että seksuaalirikosten torjunnassa ei pidä keskittyä vain maahanmuuttajiin.

TÄMÄ ei kuitenkaan tarkoita, että tiettyjen maahanmuuttajaryhmien seksuaalirikollisuudesta ei kannata puhua. Näiden ryhmien yliedustus seksuaalirikoksissa on merkittävä.

Vuonna 2014 Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkijat kirjoittivat, että ”sosiodemografisten tekijöiden vakioinnin jälkeen Afrikasta ja Lähi-idästä kotoisin olleiden miesten raiskausrikollisuuden taso oli edelleen kymmenkertainen syntyperäisiin suomalaisiin nähden”.

Myös keskusrikospoliisin analyysi vuodelta 2017 kertoo samaa tarinaa.

Viime vuonna lähes joka neljäs seksuaalirikoksista epäilty oli ulkomaalainen, alaikäisiä koskevissa tapauksissa joka viides. Tilastojen kärjessä ovat irakilaiset ja afganistanilaiset. Maat kattavat ylivoimaisesti suurimman osan turvapaikkahakemuksista, joita Suomessa on jätetty vuodesta 2015 alkaen.

VAIKUTTAA siltä, että tämä on asia, josta monet vasemmalle kallellaan olevat arvoliberaalit ovat Oulun tapahtumien jälkeen halunneet vaieta.

Sanotaan, että kantasuomalaiset tekevät valtaosan seksuaalirikoksista. Ja että lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset sekä lasten houkuttelu netissä eivät ole uusi asia.

Tämä on totta. Mutta tiettyjen maahanmuuttajaryhmien suuri yliedustus seksuaalirikostilastoissa on silti todellista.

On erikoista, että tämä ei herätä keskustelua. Osa seksuaalirikollisuuteen puuttuvista toimista on nimittäin sellaisia, että niitä voi kohdistaa juuri tiettyihin maahanmuuttajaryhmiin.

Kyse voi olla esimerkiksi mielenterveyspalveluista, valistuksesta, poliisin toiminnasta sekä siitä, millaista tukea maahanmuuttajayhteisöille, etenkin naisille, tarjotaan. Jotta ongelmaan voidaan tehokkaasti puuttua, se pitää ensin tunnistaa.

TUNNISTAMISEEN liittyy kysymys siitä, mistä yliedustus johtuu. Mitään yhtä selittävää tekijää ei tietenkään ole. Esimerkiksi sillä on varmasti vaikutusta, että moni turvapaikanhakija on tullut väkivaltaisesta, sodan vuosia runtelemasta maasta.

Kun puhutaan naisten asemasta länsimaissa, puhutaan usein patriarkaatista ja naisia alistavista rakenteista.

Nämä rakenteet tuntuvat unohtuvan, kun keskustelu siirtyy esimerkiksi Irakiin tai Afganistaniin. Siitä huolimatta, että Suomeen näistä maista tulleet naiset ovat nostaneet asiaa keskusteluun. Ja siitä huolimatta, että molemmissa maissa naisten ja tyttöjen asema on hyvin heikko. Tuoreen YK-selvityksen mukaan Afganistanin miehet vastustavat voimakkaasti naisten oikeuksien lisäämistä.

Kansalaisjärjestö Fenix Helsingin toiminnanjohtaja Ujuni Ahmed on sanonut, että tietyissä maahanmuuttajayhteisöissä naista ei pidetä tasa-arvoisena miehen kanssa.

Juuri maahanmuuttajanaiset joutuvat seksuaalirikollisuuden uhriksi kantaväestöä enemmän. Ahmedin mukaan kulttuurieroista vaikeneminen edesauttaa sitä, että maahanmuuttajanaisiin kohdistuva seksuaalirikollisuus jää piiloon eikä ongelmiin puututa.

Viime vuosina maahanmuuttovastaiset tahot ovat toistuvasti väittäneet, että maahanmuuton ongelmista ei uskalleta Suomessa puhua. Oulun tapahtumien jälkeen käyty keskustelu tai pikemmin sen puute vahvistavat vaikutelmaa, että väitteessä piilee ainakin osatotuus.

KESKUSTELUILMAPIIRI maahanmuuton ja etenkin turvapaikkapolitiikan ympärillä on Oulun ja Helsingin tapahtumien jälkeen kiristynyt.

Sdp:n kansanedustaja Jutta Urpilainen totesi pari viikkoa sitten eduskunnan täysistunnossa, että ”Suomessa lakeja noudatetaan, naisten ja tyttöjen oikeuksia kunnioitetaan eli eletään maassa maan tavalla”.

Se lienee ollut piikki kaikille niille, jotka paheksuivat Urpilaista vuonna 2010. Tuolloin puolueen puheenjohtajana toiminut Urpilainen linjasi Sdp:n maahanmuuttopolitiikkaa vaatimalla kaikkia tulijoita olemaan ”maassa maan tavalla”.

Nyt paheksujia ei ole näkynyt.

Keskustelu epäilemättä jatkuu eduskuntavaaleihin saakka. Samalla kun asenteet kiristyvät, on oppositio saanut uutta puhtia hallituksen päätöksestä selvittää kansainvälisten sopimusten tulkintaa.

Humanitaarista maahanmuuttoa koskevien kansainvälisten sopimusten pohtiminen on asia, josta myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö on puhunut.

Tietyllä tavalla maailma on kuitenkin mennyt jo ohi Suomessa käytävästä keskustelusta. Suomeen tulee nyt enää vain vähän turvapaikanhakijoita, eikä tähän ole lähitulevaisuudessa nähtävissä muutosta.

Euroopan unionissa kansainvälistä turvapaikanhakujärjestelmää on yritetty viime vuodet muokata uuteen uskoon. Suomi on ajanut aktiivisesti mallia, jossa turvapaikkaa haettaisiin jatkossa unionin ulkorajoille tulevista käsittelykeskuksista.

Tavoite on, ettei vuoden 2015 siirtolaiskriisi Euroopassa enää toistu.