Turun Sanomat: Lukijalta: Suomalainen yliopistokulttuuri on tippumassa kansainvälisen kehityksen kelkasta

Turun Sanomat: Lukijalta: Suomalainen yliopistokulttuuri on tippumassa kansainvälisen kehityksen kelkasta 12.3.2019

Keskustelu akateemisesta rasismista on viimein saapunut Suomeen. Muun muassa Åbo Akademissa on virinnyt keskustelu siitä, millaisia piilo-oletuksia on sisäänrakennettuna akateemiseen kielenkäyttöön.

Sukupuolen tutkimuksen laitoksen pikkujouluissa valkoiset tutkijat epäilivät afrikkalaistaustaista rodullistettua naistutkijaa homo- ja transfobiseksi vain, koska postkolonialistisena feministinä hän kieltäytyi kertomasta kolonialistisella englannin kielellä, millä pronominilla hän toivoisi itseään kutsuttavan.

Viime viikolla taas Helsingin yliopiston ylioppilaskunta ja useat poliittiset järjestöt tarttuivat Helsingin Akateemisten Perussuomalaisten kannanottoon, joka ylpeili suomalaisten yliopistojen valkoisuudella ja "kansallisella tietoisuudella".

Englannissa asuvana opiskelijana joudun kuitenkin ihmettelemään, miten tilanteen on edes annettu kehittyä Suomessa tähän pisteeseen.

Ulkomailta katsottuna suomalaisessa rasismikeskustelussa on jo havaittavissa jopa samoja piirteitä kuin Viktor Orbanin johtamassa Unkarissa.

Hallituksen koulutusleikkaukset ovat omalta osaltaan altistaneet sekä yliopistot että samalla koko kotimaisen sivistyspohjan nationalistisille ja piilorasistisille rakenteille, mutta tämä ei yksin riitä selitykseksi saati tekosyyksi koulutettujenkin ihmisten rasistiselle käytökselle.

Ilmiselvästi suomalaisille yliopistoille laatu tarkoittaa jo nyt muodollista suorittamista. Kansainvälisyys näyttäytyy ranking-vertailulistoina, akkreditointeina ja tiedejulkaisuina.

Samaan aikaan akateemisissa yhteisöissä kieltäydytään seuraamasta kansainvälisten yliopistojen parhaita käytäntöjä kuten postkolonialistisia toimintaohjeita moninaisuuden johtamisessa.

Suomalaisopiskelijat ja -tutkijat toivottavat kansainväliset vieraansa tervetulleiksi opettamalla heille suomalaista kulttuuria. Muualla Euroopassa kolonialistisen kantaväestön edustajat haluavat, että ulkomaalaiset opettavat heille omasta kulttuuristaan.

Jo nykyisten leikkausten myötä suomalaiset yliopistot ovat joutuneet käpertymään suorittavan tutkintotehtaan rooliin. Etnonationalististen piilorakenteiden purkaminen ja ennaltaehkäisy ovat silloin toissijaisia. Esimerkiksi kolonialismi on Suomessa edelleen tabu.

Yksi avartavimmista kokemuksistani oli kuulla Lontoossa paikalliselta professorilta myös kotimaani Suomen kolonialistisesta roolista vuosisataisen kansainvälisen kaupan kytkösten kautta. Nyt en kuitenkaan voinut iloita, koska mietin kaikkia niitä Suomessa vuosittain valmistuvia maistereita, jotka jäävät tästä mahdollisuudesta paitsi.

On parempi oppia epämiellyttäviä faktoja kuin kääntää katseensa poispäin tai väittää, ettei ongelmaa olisi olemassa.

Yliopistojen tehtävänä ei ole ainoastaan kouluttaa työvoimaa elinkeinoelämälle, vaan myös yrittää tehdä maailmasta parempi paikka. Kautta aikojen yliopistoinstituutiota on velvoittanut ihmisyys, ei kansallisuus.

Suomessakin voitaisiin tavoitella koulutuksen arkeen antirasistista itsetietoisuutta – sitä aikamme dekolonisaatio edellyttäisi.

Aisa Kantola

Kirjoittaja suorittaa parhaillaan Liberal Arts and Sciences -tutkintoa King's Collegessa Lontoossa