Verkkoapila/Laura Kolne: Monikulttuurisuutta uusin silmin?

Verkkoapila/Laura Kolne: Monikulttuurisuutta uusin silmin? 31.3.2010
Seppo Keränen: "Unohtuvatko ihmisenä olemisen muut vivahteet?"

Ajassamme näkyy selvästi 1960-lukulaisten ajatusten tyhjenemisen. Kritiikki tuon vapauden vuosikymmenen monia ilmiöitä kohtaan on selvästi kasvanut. Seinälle analysoitavaksi ovat joutuneet modernin elämän keskeiset käsitteet: kansainvälisyys ja solidaarisuus, toleranssi ja moniarvoisuus. Kehitysavun mielekkyydestä käydään nyt vääntöä ja monikulttuurisuus ei mene enää nielemättä läpi. Oi aikoja, oi tapoja!

Paluunsa ovat tehneet kansallismielisyys ja nationalismi, sini-valkoiset tunnukset ja isänmaallisuus. Puhe ”meistä suomalaisista” on jälleen kunniassaan. Olemme vahvasti kansakunta-ajattelun lapsia. Uskomme kansanluonteeseen, yhteiseen veren perintöön ja kieliperustaan. Olemme edelleen innostuneita kansakuntien kilpailuasetelmasta urheilussa ja kulttuurin suorituksissa. Kartta-ajattelussamme maailma jakautuu kansakuntiin, joiden rajat ovat pyhiä. Kulttuurit muodostuvat kansakuntien sisällä, yhden kielen ja etnografisen puhtauden vaatimusta toteuttaen.

Sama perusajatus liittyy angloamerikkalaisen monikulttuurisuus –käsitteeseen. Kyseessä on sinänsä kaunis ja kunnioitettava idea monimuotoisuudesta. Sen mukaan ihmiskunta on jakautunut moniin kulttuureihin. Niiden rinnakkaiselosta ja toleranssista kasvavat rauha ja vauraus. Käsitteeseen on kuitenkin kirjoitettu epäsuora olettamus eurooppalaisen kulttuurin ylemmyydestä. Valkoisen miehen kulttuuri on normi, johon muiden kulttuurien tulee integroitua ”moneksi”. Kun kulttuuri liitetään uskontoon, tulee siitä moninaisuuden tärkein sensori.

Monietnisyys on ollut Euroopan valtavirtaa jo vuosisatoja. Aiemmin aasialaista ja afrikkalaista kirjoa on saatu ihailla Euroopan suurkaupungeissa, Pariisissa, Lontoossa, Amsterdamissa ja Brysselissä, jopa Tukholmassa. Kolonialismin purkaminen on ollut suurten maiden haaste. Suomelta puuttuu siirtomaamenneisyys ja siihen kuuluva kokemus monien kansojen, kielten ja etnisten ryhmien rinnakkaiselosta.

Siksi meillä uskotaan erilaisuutta korostavaan monikulttuurisuusajatteluun. Asetelma on ongelmallinen – se unohtaa ihmisenä olemisen muut vivahteet eli sosiaaliset, alueelliset ja sukupuoleen liittyvät erityispiirteet. Lokeroimisen sijaan voisimme ajatella sitä, mikä yhdistää meitä ihmisiä yli ”kulttuurien”.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä selkeämmin huomaa, että ihmisen kotimaalla, kansallisella taustalla tai etnisyydellä ei niinkään ole väliä. Tärkeämpää on jaettu sosiaalinen kokemus ja kyky kohdata ihminen kunnioittavasti. Olen vuosia kiertänyt eri maanosissa alani kansainvälisiä konferensseja. Tulen toimeen kollegojen kanssa siitä riippumatta, mistä he ovat kotoisin. Meillä on samanlainen koulutustausta sekä tutkijan ja yliopisto-opettajan kokemus. Jaamme akateemisen keskiluokan arvot. Pidämme kirjoista, lukemisesta ja hyvästä ruoasta. Arvostamme oppineisuutta, sosiaalisuutta ja humaanisuutta.

Löysän monikulttuurisuuspuheen sijaan kaipaan ymmärrystä ihmisenä olemisesta. Se nimittäin on yllättävän samanlaista kaikkialla maailmassa. Me rakastamme, perustamme perheitä, teemme työtä ja toteutamme itseämme suurin piirtein samantyyppisesti joka maassa. Koemme samanlaisia tunteita, nauramme ja suremme yhdenmukaisesti. Syömme ja nukumme, virkistymme ja lepäämme suunnilleen yhdenlaisen rytmin mukaan. Monikulttuurisuus ja etno-nationalismi korostavat erilaisuutta.

Syyskuun yhdestoista, sota terrorismia vastaan, Alankomaiden poliittiset murhat, Lontoon pommit, Ranskan mellakat ja Tanskan pilakuvat osoittavat, että sopeutuminen ei ole ollut helppoa. Media on täynnä uutisia etnisistä konflikteista ja uskonnollisista ristiriidoista. Samaan aikaan sosiaalinen todellisuus jäsentyy uudelleen. Eliittien menestyksen vastapuolella etninen tausta ja köyhyys yhdistyvät. Räikeimmillään islamista tehdään pahan alku, eurooppalaisten arvojen uhka.

Suomeen saapuvien taustalla on monenlaisia kertomuksia ja kokemuksia On kyettävä hyödyntämään maahanmuuttajien tietoja, taitoja ja sosiaalista pääomaa. Sumean toleranssipuheen sijaan on oltava rohkeutta katsoa syvemmälle. Nyt julkisuus täytyy etnisistä konflikteista ja uskonnollisista ristiriidoista. Uusia viholliskuvia haetaan, jotta oma vahvistuisi. Eurooppalaisen kulttuurin heikkous on nationalistisen ylemmyys ja rasistinen omahyväisyys.

- Laura Kolbe, Euroopan historian professori Helsingin yliopistossa.

---

Seppo Keränen: "Unohtuvatko ihmisenä olemisen muut vivahteet?"

Erilaisuutta korostava monikulttuurisuusajattelu on Laura Kolben mielestä ongelmallinen, koska se unohtaa ihmisenä olemisen muut vivahteet. Löysän monikulttuurisuuspuheen sijaan Kolbe sanoo kaipaavansa ymmärrystä ihmisenä olemisesta.

”Se nimittäin on yllättävän samanlaista kaikkialla maailmassa”, Kolbe kirjoittaa Verkkoapila-kolumnissaan.

Eurooppalaisen kulttuurin heikkous on Kolben mielestä nationalistinen ylemmyys ja rasistinen omahyväisyys. Tämä näkyy hänen mukaansa julkisuudesta, joka täyttyy etnisistä konflikteista ja uskonnollisista ristiriidoista. ”Uusia viholliskuvia haetaan, jotta oma vahvistuisi.”

Hänen mielestään ajassa näkyy selvästi 1960-lukulaisten ajatusten tyhjeneminen. Kritiikki vapauden vuosikymmenen monia ilmiöitä kohtaan on kasvanut.
”Seinälle analysoitavaksi ovat joutuneet modernin elämän keskeiset käsitteet: kansainvälisyys ja solidaarisuus, toleranssi ja moniarvoisuus. Kehitysavun mielekkyydestä käydään nyt vääntöä ja monikulttuurisuus ei mene enää nielemättä läpi.”

Monikulttuurisuus -käsite on Kolbesta hankala. Kyseessä on kaunis ja kunnioitettava idea monimuotoisuudesta, mutta käsitteeseen on kirjoitettu epäsuora olettamus eurooppalaisen kulttuurin ylemmyydestä: ”Valkoisen miehen kulttuuri on normi, johon muiden kulttuurien tulee integroitua ’moneksi’. Kun kulttuuri liitetään uskontoon, tulee siitä moninaisuuden tärkein sensori.”

Monietnisyys on ollut Euroopan valtavirtaa vuosisatoja. Kolonialismin purkaminen on ollut suurten maiden haaste. Kolbe huomauttaa, että Suomelta puuttuu siirtomaamenneisyys ja siihen kuuluva kokemus monien kansojen, kielten ja etnisten ryhmien rinnakkaiselosta.

”Siksi meillä uskotaan erilaisuutta korostavaan monikulttuurisuusajatteluun. Asetelma on ongelmallinen – se unohtaa ihmisenä olemisen muut vivahteet eli sosiaaliset, alueelliset ja sukupuoleen liittyvät erityispiirteet. Lokeroimisen sijaan voisimme ajatella sitä, mikä yhdistää meitä ihmisiä yli ’kulttuurien’.”

- Seppo Keränen