Vaasan Ikkuna, pääkirjoitus: Kyse onkin oikeudenmukaisuudesta 24.3.2010
Kun oikein kovaa huutaa, niin kuuluuhan se. Näin kävi maahanmuuttoasiassa. Valtakunnan huipulta on viimein vastattu kansalaisten kirjoitteluun netissä ja yleisönosastoissa.
Ei tarvittu edes vaaleja, niiden läheisyys riitti herättämään suuret puolueet. Ne tajusivat, ettei kyse ole rasismista vaan oikeudenmukaisuudesta ja kuulluksi tulemisen tarpeesta.
Nostin Jutta Urpilaiselle virtuaalista hattua, kun hän myönsi epäonnistumisemme. Osa maahanmuuttajista ei ole oppinut kymmenessä vuodessa suomen- tai ruotsinkieltä edes auttavasti.
Urpilainen sanoo, että maassa maan tavalla tarkoittaa, että kun tänne tullaan, opiskellaan myös kieltä ja tehdään työtä niin kuin Suomessa tapana on. On oltava osa tätä yhteiskuntaa.
VAIETTU. Maanantaina Jyrki Katainen kirjoitti Hesarin yleisönosastolla aivan saman suuntaisesti. Hänkin myöntää, etteivät poliitikot ole osanneet puhua asiasta.
Keskustelu on haluttu paremminkin vaientaa.
Tämä taas ei ole sopinut suomalaiseen oikeustajuun.
Katainen vastaa nyt ilmaan jääneisiin kysymyksiin, että hyvinvointijärjestelmän hyväksikäyttöä ei pidä hyväksyä kantasuomalaisilta eikä myöskään maahanmuuttajilta.
Hän painottaa, että kielen, kulttuurin ja yhteiskuntamme pelisääntöjen omaksuminen on ainoa tie tulla aidoksi uussuomalaiseksi.
Hyvä, että tämän on nyt sanonut ministeri. Nyt sen voi sanoa tavallinen kansalainenkin tulematta leimatuksi rasistiksi.
SAA TULLA. Kuuntelin pääministerin haastattelutuntia sunnuntaina. Siinä tivattiin Matti Vanhaseltakin maahanmuuttajakysymystä. Tuntui, että hän ei ollut vielä oivaltanut samaa kuin Urpilainen ja Katainen.
Pääministeri totesi, ettei ihonväri ole ihmisen mitta. Ei niin, mutta eihän siitä tässä keskustelussa ole koskaan ollut kysymyskään. Kysymys on ollut oikeudenmukaisuudesta.
Eivät suomalaiset ole rasisteja, eikä täällä pelätä ulkomaalaisia. Suomalaiset haluavat myös auttaa hädässä olevia, mutta epärehellisyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta täällä ei siedetä.
Suomeen saa tulla töihin tai pakoon pahaa maailmaa, kunhan elää maassa maan tavalla. Siitä ihmisillä ei ole selvästikään ollut täyttä varmuutta.